Vaihteeksi Euroopassa

20.-22. 6 RMK - Travemünde

Siedettävässä säässä tasaisella tikkari+ALV nopeudella satamaan. Laiva on lastattu-leikkiä odotellessa alkaa ”virkistävä” sadekuuro joka kastelee niin kuljettajat kuin varusteet. Lievää ihmetystä herättää se että Rukan gore-puvusta vesi menee läpi oikein näppärästi mutta kuitenkin nopeasti, kyseessä on sama puku joka edellisen Jänkhä reissun aikana aiheutti ongelmaa ja käsiteltiin kyllästysaineella. Ajo laivaan hallittuna kaaoksena, pyörien köyttäminen kiinni ja hyttiin ihmettelemään. Tapauksetonta kellumista merellä ja Finlinesin uuden yöpymismahdollisuuden hyödyntämistä.

22.6 Travemünde – Müden

Ajo laivalta ulos mukiinmenevään säähän, +16 lämmintä ja välillä aurinkokin pilkahtelee. Navin laskentasääntöjen virheellinen asetus aiheuttaa yllättävän pikkutiesokkelon ajon joka on mukavaa mutta vie aikaa. Ennustetut kuurosateet vaihtuvat tasaiseksi suhteellisen voimakkaaksi sateeksi Lüneburgissa vietetyn tauon aikana. Elben ylitys ja kohti Münsteria ja panssarimuseota. Ajopuku imee vettä kuin sieni, kun tauolla nousee pois pyörän päältä niin kuinka vettä valuu saappaisiin. Aurinko suvaitsee pilkistää museon edessä joten aika on sopiva siirtyä hämäriin saleihin ihailemaan teräshirviöitä. Pitkähkö kina aiheesta saanko ostaa 1:24 suhteessa olevan radio-ohjattavan panssarivaunun matkamuistoksi, en saa, ja sitten miettimään yöpuuta. Museosta uloskävellessä ensimmäiset pisarat alkavat putoilla ja jo mukavasti kuivuneet ajokamppeet aloittavat elämäntehtävänään olevan vedenimemisen, mielessä pyörii ajatus pyörän lähettämisestä postissa kotiin ja taksista lentoasemalle. Majapaikka löytyy navin opastuksella Landhotell Bauerwald, upea paikka ja huone sekä maittavana illallisena sikaa paistimuodossa gorgonzola-kastikkeella.

23.6 Müden-Marsberg

Erittäin hyvän aamiaisen jälkeen lähtö ainoastaan keskivoimakkaaseen sateeseen. Ennen lähtö tuli tosin soitettua Suomeen ja annettua ”hieman” palautetta Rukalle. Matka etenee tasaisesta tihkusateesta kylmän tuulen tuomiin jättiläispisaroihin. Poikkeaminen Bergen-Belsenin muistopaikalle, kuten kaikki tietävät kyseisellä paikalla aikoinaan tarjottiin reipasta ulkoilma- ja survival-leiritystä sotavangeille ja muillekin ei-toivotuille henkilöille. Päivätauko jota ennennäkemätön valoilmiö nimeltä aurinko hetkellisesti piristää, kierrätettyä dinosaurusta pyörille ja sämpylää kuljettajille. Juuri kun alkaa vetämään kamoja päälle alkaa keskitasoista vedenpaisumusta vastaava sade, läpimärkyydestä kosteuden asteelle kuivuneet varusteet siirtyvät saman tien uudestaan läpimärkyyteen. Tasaista ajoa kohti etelää siinä toivossa että jostain löytyisi kuivempaa, suoritetun empiirisen testin lopputulemana voidaan todeta että täysi takalaukku alkaa ilkeästi keventää keulaa siinä vaiheessa kun nopeus ylittää 190 km/h. Juuri ennen Fürstenbergin kylää kehittyy tilanteenpoikasta kun edellä ajava auto tempaisee reippaan jarrutuksen mutkassa, pääsee tositoimissa kokeilemaan miten yhdistelmä uusi rengas ja jarrupalat sekä ennen reissua vaihdettu Wilbersin etupään jousitus toimii märällä asfaltilla. Yhdistelmä toimii ja karkuteillä oleva koira pääsee hengissä tien ylitse. Fürstenbergissä suuntimaa yöpuulle ja lupaava puu löytyykin parinkymmenen kilometrin päästä jossa sijaitsee Motorradin suosittelema Hotel Stadt Marsberg. Huone löytyy ja alennustakin saa, huone on tilava mutta vanhahtavasti sisustettu. Suihku on perinteistä mallia jossa sopiva lämpötila löytyy noin kahden kaariasteen sisältä, toiseen suuntaan 87 kaariastetta vaihtelee jäävedestä nestemäiseen typpeen ja toinen suunta 91 kaariastetta kiehuvasta geysiristä sulaan laavaan. Iltapalaksi sikaa muodossa Gordon-Bleu ja maistiaiset paikallisen panimon tuotteista.

24.6 Marsberg – Oberfell

Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen matkaan kohti Koblenzia. Märkään ja aivan helvetin kylmään keliin tavoitteena Louisin myymälä joskin matkanteon vauhti jättää toivomisen varaa. Lämpö pyörii alle 10 asteen ja keli on uskomattoman kostea jopa siihen pisteeseen asti että kosteus tiivistyy pisaroiksi visiiriin ja pin-lockista huolimatta sisäpinta menee huuruun. Useita taukoja palelevien sormien lämmittelyyn ja päivän toinen tankkaus jo lähellä Koblenzia. Kiemurtelu Marburgin alueen kiertoteillä kulutti aikaa ja kierrätettyä dinosaurusta runsain mitoin. Alueen kukkulat olisivat tarjonneet reippaasti mutkaa ja muuta mukavaa ellei kylmä olisi ahdistellut miestä hilpeää. Koblenzissa harhaan ajamisen suurta juhlaa etsiessä Louisia, ei kerta kaikkiaan pysty ruuhkaliikenteessä tuijottamaan navia kun pitäisi pitää huolta siitä että pysyy liikennevirran mukana. Lopulta liike löytyy ja matkakassaa tulee kevennettyä viidenkympin edestä karttoihin ja erilaisiin tekstiilituotteisiin. Suunta kohti Moselin laaksoa ja naviin ensimmäinen gasthause. Paikaksi valikoituu Moselgasthause Zur Krone upeat ja tilavat huoneet. Pikaisen suihkun jälkeen syömään, ruoaksi valikoituu käännösteknisen ongelman johdosta juustossa haudutettu kappale (tunnistamaton) sikaa, hyvää mutta perhanan jänteistä.

25.6 Oberfell – Bad Homburg

Lähtö erittäin hyvän aamiaisen jälkeen etelään pitkin Moselin laaksoa. Lämpö nousee nopeasti miellyttäviin hellelukemiin. Zellistä koiliseen kohti Boppardia ja Reinin laaksoa. Vältellen isompia teitä laaksojen välisellä ylänköalueella pääsee muutamalla pätkällä vääntämään oikein mutkaakin. Tankkaus ja vihdoin voi tauolla syödä jäätelön hyvällä omallatunnolla. Vaikuttaa siltä että tämä blogi on poikinut saksassa ihailijoita koska pariinkin otteeseen salamavalot välkkyvät tien varsilla. Miellyttävän lämpimässä säässä Boppardista etelään päin aina Sankt Gaariin asti jossa joen ylitys lautalla hintaan 3€/prätkä sekä poikkeaminen Loreleyn patsaalle. Seuraavaksi kohti Saalburgia jossa on entisöity roomalainen linnoitus sekä alueelta kaivauksissa löydettyä esineistöä. Matkalla pääsee vääntämään mutkia oikein mukavasti. Erehdyn nopeusrajoituksesta ja kuvittelen sen olevan 100 kun se todellisuudessa on vain 70, nopeudella 110 poliisiautoa vastaan, tämä saa aikaan vipinää siinä muodossa että poliisi työntää kättä ulos ikkunasta ja näyttää himmaus merkkiä, ei aihetta muihin toimenpiteisiin koska ilma on loistava eikä tiellä ole muuta liikennettä. Saapuminen Saalburgiin vain todetaksemme että alue sulkeutuu vajaan tunnin sisällä tältä päivältä joten yöpuun etsintään ja paremmalla ajalla huomenna uudestaan. Vieressä on vanhan roomalaisen sotilassairaalan perustuksille rekennettu landgasthause josta pitkällisen etsimisen jälkeen löytyy vihdoinkin kolmas henkilö joka vihdoin tietää kertoa että heillä ei enää ole majoitustoimintaa, pelkkää ruokailua. Navin ja saatujen ohjeiden perusteella löytyy gasthause Zur Taunus jota pitää iäkäs pariskunta. Huone löytyy ja illalliseksi sikaa perisaksalaiseen tapaan jossa ei ole suolaa ja rasvaa säästelty.

26.6 Bad Homburg – Wertheim Vockenrot

Lähtö aamulla perinteisen saksalaisen aamiaispöydän, jossa leikkelettä on kaksi siivua per syöjä ja lisää ei tipu, jälkeen miellyttävän lämpimään säähän. Ensimmäisenä etappina Saalburgin roomalaislinnoitus jossa aikaa kuluu alun kolmatta tuntia rakennuksien ja näyttelyiden läpikäymiseen, todella kannattava kohde. Ennen poislähtöä pitää vielä poiketa kanttiinissa pistämässä huiviin vanhan roomalaisen ohjeen mukaan tehtyä makkaraa ja leipää, hyvää mutta oudosti maustettua. Tienpäälle ja kohti Zieglerin tislaamoa ja kauppaa. Valinta kohdistuu pääosin pienempiin maaseututeihin jotka ovat mukavia ajella ja kauniita maisemia ja kyliä mutta kilometrejä kertyy hitaasti. Iltapäivällä V-Poweria tankkiin ja currywurstia välipalaksi. Tislaamon osoite löytyy mutta kauppaa ei tunnu löytyvän, ystävällinen työntekijä neuvoo oikean oven ja käskee soittaa kelloa. Myymälä on itse tislaamossa ja ystävällinen myyjärouva yrittää heti lykätä maistelulasia käteen. Kokoamalla yhteen kaiken muistamani suursaksalaisen kielitaidon 30 vuoden takaa saan selitettyä että ajan vielä tänään joten en voi käyttää tilaisuutta hyväksi. No tarttuuhan sitä pari pulloa mukaan ankarasti takalaukun pientä kokoa kiroillen. Niille joita asia lähemmin kiinnostaa mainittuja tuotteita voi tilailla esim. http://www.vinexus.de/Spirituosen-Deutschland.html . Päivän viimeinen lyhyt legi navin Touren Fahrer majapaikkaan Gasthause Hotel Zur Ross. Mukava ja tilava huone löytyy sekä illalliseksi sikaa käärittynä kinkkuun ja upotettuna sulaan juustoon.

27.6 Wertheim – Oberhoff

Loistavan aamiaisen jälkeen matkaan, keskivoimakasta sadetta ja keskivahvaa kiroilua. Kohteena Suhl:in kaupunki ja siellä sijaitseva asemuseo. Sadetta tulee tasaisesti mutta vaihtelevalla voimakkuudella, välillä sade heikkenee jopa niin vaatimattomaksi tihkuksi että varusteet meinaavat päästä kuivumaan. Onneksi tätä iloa ei kestä kauaa vaan uusi kuuro pitää kosteudesta huolen. Pieniä teitä ja mukavia mutkia joista nautiskelu tosin pikkuisen lopahtaa Banditin otettua toisen kerran luiston mutkassa olevasta pikipaikasta. Tasaista etenemistä pienillä teillä kauniita kyliä ihaillen, jossain vaiheessa tulee lipsahdettua vanhan harppisaksan puolelle, muistona paikalla on kyltti ja vanha raja-asema. Tankki alkaa vilautella vihjettä matkan katkeamisesta joten lähimmälle asemalle ottamaan kierrätettyä dinosaurusta ja bockwurstia. Kun lähdön hetki koittaa alkaa keskikokoinen vedenpaisumus, kohti Suhlia heikossa näkyvyydessä, 18% laskuja ja neulansilmiä. Kaupunkialueella oman lisänsä tuo kohtuullisen vilkas liikenne. Pyörä parkkiin lähelle museota ja sade loppuu kuin kääntäisi hanan kiinni. Tarjontana on yhteislippu jolla pääsee tutustumaan myös vieressä olevaan kulkuvälinemuseoon joten ensiksi sinne. Näytillä on kaikenlaista pääosin alueen tehtaissa tehtyä kulkupeliä ja upeita vanhoja pyöriä ajalta jolloin miehet olivat miehiä ja naiset sukupuoliobjekteja sekä kolme hevosvoimaa edusti huipputehoja. Näytillä on myös upea kokoelma harppisaksan aina yhtä ajatonta designia edustavia moottoripyöriä, mutta seuraavaksi asemuseoon. Tarjolla on mahtavat kokoelmat eri aikakausien hengenvaarannusvälineistöä. Vahtimestari tulee huomauttamaan kun innostun esittelemään vanhan Maxim-konekiväärin laittamista ampumakuntoon, näyttelyesineisiin ei saa koskea tai jotain sinnepäin ja ampumatarvikkeita EI ole saatavilla. Vettä on tullut kuuroluontoisesti koko vierailun ajan, lisäongelmia aiheuttaa Rukan pukujen lockout ”vetoketjut” joista vesi on syönyt kaiken silikonin pois, alkaa vaatia ihan oikeasti voimaa saada ajotakki kiinni. Ongelma ratkeaa helposti pistäytymällä viereisessä sex-shopissa ja ostamalla liukuvoidetta, sipaisu siitä ja lockout toimii kuin uusi. Arvotaan seuraava majapaikka ja osoite naviin ja sitten alkaa ykkösluokan totaalinen vedenpaisumus, puolen desin pisaroita tulee käsittämättömällä taajuudella. Majapaikka sijaitsee korkeammalla maaperällä ja puolivälissä nousua tulee reippaiden vesivirtojen tuomana vastaan kiinteää maa-ainesta, Banditin maastoajo-ominaisuudet pelastavat tilanteen ja lopulta päästään takaisin pelkkään virtaavaan veteen. Näköetäisyys pysyy sitkeästi alle kolmen metrin mutta parissa muussakin kohdassa reunavallit näyttävät olevan sortumassa tielle veden takia. Lopulta perille hotellille ja perinteen mukaisesti sade loppuu taas kuin kääntäisi hanan kiinni. Hotelli näkyy olevan jonkinlainen talviurheilukeskus , rojut kuivumaan huoneeseen ja pyörille tallipaikka, tallipaikan saaminen tosin vaatii hiukan keskustelua respan tytön kanssa. Koska kyseessä on sport-hotelli tarjolla ravintolassa ei ole kuin yksi menu, viisastuneena Sveitsin kokemuksista parin vuoden takaa siirtyminen lähellä olevaan steak houseen. Paikan antimista tulee syötyä loistava sian sisäfile pannulla ja tutustuttua paikallisen panimon tuotteisiin.

28.6 Oberhof – Clausthal-Zellerfeld

Hyvän aamiaisen jälkeen matkaan vaihteeksi kauniissa säässä, ainoa miinus aamiaiseen tulee vedellä jatketusta appelsiinimehusta. Tasaista ja rauhallista menoa lähes tyhjillä tiellä, varsin tapauksetonta lukuun ottamatta pyörän ja kuljettajan tankkausta. Lähellä Clausthalia pääsee todistamaan pyöräilyonnettomuutta, pitkässä ylämäessä fillaristit ajavat lajityypillisesti sekavana parinkymmenen ryppäänä minäminä- mentaliteetilla muista tienkäyttäjistä välittämättä kunnes törmäävät yhteen. Jälki on sen näköistä että vaaditaan pientä pintaremonttia asfaltin jäljiltä ja yksi kuski saa sen verran osumaa että pitää laittaa tajuttoman kylkiasentoon. Poliisi saapuu paikalle muutamassa minuutissa joten mitä siihen sitten sen enempää kieltä osaamatta jäämään neuvoja antamaan ja matka jatkuu. Tuttuun hotelliin jossa tuli yövyttyä pari vuotta sitten, Zellerfelderhof, ja huone löytyy. Tuttu isäntä tulee portaissa vastaan ja muutama sana tulee vaihdettua, on juuri tullut prätkälenkiltä ja valittelee joutuneensa kameran kuvaamaksi. Koska iltapäivä on vielä nuori tulee saadun vinkin perusteella lähdettyä käymään Torfhaus:issa, paikallisen vuoriston korkein huippu jossa on luontokeskus ja muuta matkailijapalvelua mutta tänään myös paikallisten motoristien viikottainen kokoontuminen. Aikaa kuluu katsellessa pyöriä ja paria tarraa rikkaampana takaisin majoitukseen. Pikainen suihku ja iltapalalle, tälläkin kertaa valinta kohdistuu talon erikoiseen (spare ribs) joka käsittää kolme kokonaista porsaan kylkiluurivistöä grillattuna ja reilusti maustettuna, lisäksi valkosipulilla maustettua kaalisalaatti, valkosipuli- ja yrttidippiä sekä lämmintä leipää. Palan painikkeeksi Warstainerin tuotteita ja mättö voi alkaa. Kun kolmas kylkiluurivistö on menossa isäntä huikkaa että jollei ole riittävästi niin hän voi grillata yhden lisää, ei löydy ottajia.

29.-30.6 Clausthal-Zellerfeld – Hodenhagen

Lähtö aurinkoiseen säähän koko matkan parhaan aamupalan jälkeen. Lämmintä ja miellyttävää keliä ja mukavia mutkapätkiä. Edelleen kiertelyä pikkuteillä ja kylissä, välillä pyörän ja kuskin tankkausta perinteisillä tuotteilla. Saapuminen alkuiltapäivästä Serengeti Park:iin ja siitälähtien suunnileen kaikki alkaa mennä päin persettä. Että pääsisi edes kyselemään tehdyn varauksen perään pitäisi maksaa sisäänpääsymaksu alueelle, ei onnaa rahastusyritys, kun lopulta saan englantia taitamattomalle virkailijalle tämän selitettyä löytyy toinen reception jossa jopa tunnistetaan tehty varaus, mutta mökki ei ole vielä valmis, tämä oli selvää jo alun alkaen ja paikalle tultiin koska halusin varmistaa ettei varauksessa ole mitään epäselvää. Saamme uuden ajan 15:30 jolloin voisi tulla kyselemään, tämä selvä ja läheiselle kaupungille kuluttamaan aikaa… ilmeisesti se ei sittenkään ollut selvä tai sitten erittäin auttavaa englantia puhuva respan nainen sotkeentui sanoissaan. Paluu sovittuna aikana vain saadaksemme kuulla että menee vielä vähintään vartti, mutta siksi aikaa voisi ostaa lipun alueelle täksi päiväksi ja huominen kuuluu majoituksen hintaan. Tässä vaiheessa otan esiin ajatuksen että löytyy niitä muitakin majoituksia tästä maasta ja mahdollisista myöhäisen peruutuksen maksuista voitte lähettää laskua suomeen niin pyyhin niillä arschlochia, viesti menee perille joten paperitöitä aletaan tehdä hämmästyttävällä vauhdilla, tosin saksankielistä sisäänkirjautumislappua eivät tytöt osaa kääntää englanniksi ilman google translatoria ja minua ketuttaa sen verran että en edes harkitse 35 vuoden takaisen koulusaksan käyttämistä. Sen jälkeen seuraa pyörien paikoittamista koskeva keskustelu (2 virkailijaa ja google translator) ja ilmoitan että en edes harkitse pyörien paikoitusta osoitetulle pehmeälle hiekkakentälle, lisää translatoria ja lopulta löytyy mitä tarkoittaa tarmac saksaksi ja pyörät voi parkkeerata respan lähelle. Avaimet käteen ja selvittämään mistä mökki löytyy, virkailijat vain viittovat että tuolta päin, koska matkaa on lähemmäs puolta kilometriä ja kamojen kantaminen ei ole parasta mahdollista ajanvietettä niin pyörien selkään ja leveää hyvää asfalttia pitkin mökin eteen. Juuri kun puramme pyöriä respan sotanorsu jyrää fillarilla paikalle kiljuen verbotten, selitän että puramme pyörät ja sitten tuomme ne sovittuun parkkiin sekä sen että jos tänne ajaminen on kielletty sen voisi merkeillä osoittaa tai sanallisesti kertoa. Saksankielinen selvitys ja kiljunta jatkuu sitkeästi siihen pisteeseen asti kunnes totean melkoisen kuuluvalla äänellä can you repeat that in some civilized language fecking war elephant, sitten alkaa liikettä syntyä sotanorsun sotkiessa itsekseen mutisten takaisin respaan. Kamojen purkamisen jälkeen pyörät sovittuun paikkaa ja sitten suihkuun. Ensimmäinen kierros eläinpuistossa ja epätoivoisia yrityksiä selvittää mistä lähtee kiertoajelu isompien eläinten alueelle, ei löydy oikeaa paikkaa ennen kuin toisen päivän iltana, henkilökunta ei osaa englantia tai ei tiedä mistä safari tour lähtee. Paikan ravintola on enemmän vitsi, aamiainen on hyvä mutta päivällinen käsittää seisovan pöydän jonka antimina on ranskalaisia, kananugetteja, makaronia ja niin kuivaksi paistettua sikaa että leuat väsyvät ennen kuin maha tulee täyteen, kaikki täysin suolattomasti valmistettuna. Seuraavana päivänä kiertelyä alueella ja eläimien katselua, kaiken maailman elukoita tulee nähtyä mm. pari valkoista leijonaa joista saisi varmasti upeita taljoja lattialle mutta kukaan ei tunnu tietävän mistä hemmetistä varsinainen kiertoajelu lähtee. Paikka löytyy hämäävästi aivan puiston porttien ulkopuolelta ja vaikka puisto on auki kuuteen illalla viimeinen kiertoajelu on lähtenyt neljältä, no se siitä sitten.

1.7 Hodenhagen – Travemunde

Viimeiset lähtösotkut Serengeti Parkissa, koska pyörillä ei saa ajaa mökille rupean aamulla respasta kyselemään olisiko jotain kärryä millä saisi kamat pyörien luokse. Uusikaan respan tyttö ei osaa englantia mutta näppäränä tyttönä soittaa jollekulle joka osaa, siinä sitten selitän puhelimeen asiani ja annan puhelimen takaisin niin että toisessa päässä ollut voi kääntää puheeni saksaksi, homma selviää ja respan takaa löytyy useampia kärryjä jotka on juuri tähän tarkoitukseen. Kamat pyörään ja pois täältä. Suorastaan kuumassa säässä rauhallista ajoa kohti satamaa, lähtöselvitys ja parkkiin odottamaan. Parkissa pyörii melkoisesti kotimaan naapurikaupungin Triumph-kerhoa, olen hetken pois pyörän luota ja tuntuvat pitävän Banditia jonkinlaisena nojailualustana, huomautan kohteliaasti että käytös on aivan ymmärrettävää koska näin heillä on edes kerran elämässään mahdollisuus koskea laatupyörään. Laivaan pääsee aiemmin sisään joskin hyttejä joutuu odottamaan laivan baarissa, tämähän kyllä käy ja siellä tulee istuskeltua ja jatkettua juttua satamassa tavatun Timon ja Päivin kanssa.

2.-3.7 Travemunde – RMK

Kellumista merellä ja merellisten herkkujen ja virvokkeiden nauttimista. Ajo laivasta ulos jopa poikkeuksellisessa kaaoksessa kun venäläiset autoilijat ovat kiireisiä. Ei kolise vaikka yhdessä vaiheessa olin jo varma että purku viivästyy parin auton peltikolarin takia. Koska suuri laiskuus tuntuu olevan vallalla siirtymätaipale tulee suoritettua moottoritietä pitkin, pyörät talliin, rojut sisään ja sitten vaatimaton urakka pesukoneen voivotellessa ihmisen ankaruutta.

Mä lehdet luin...

Ja sitten luettuihin juttuihin, Ouluzone on päässyt valitusten kohteeksi. Valittajina näkyvät olevan joku yksityishenkilö ja lähialueen homeenvärinen yhdistys. Kyseessä lienee perinteinen kateus voittaa kiiman tyyppinen mielenilmaus, koska jos minä en tuota harrasta niin eipä silloin kenelläkään muullakaan pitäsi olla minkäänlaista oikeutta moista harrastaa tai sitten kyseessä voi olla perinteinen homeenvärinen yksityisautoilun vastustus joka tietysti unohtuu siinä vaiheessa kun on tilaisuus ajaa yksityisautolla 300 km tähyilemään kiikarilla luttasnakuttajan soidinmenoja. No kunhan nyt muutama vuosi lisää saadaan odotella KHO:n ratkaisuja aiheesta niin varmasti on saatu vastaava operointiyhtiö mukavasti ongelmiin ja rata seisomaan käyttämättömänä ja huoltamattomana.
Onneksi myös veromaksajien rahaa saadaan poltettua oikein mukavasti turhaan vinkumiseen ja samalla tuotettua muutama hyllymetri paperia.... mahtavatko vihreät ollenkaan ajatella kuinka moni pöllö menettää asuinpaikkansa metsässä joka pitää kaataa että saadaan paperia jolle voidaan kirjata homeenväristen jatkuva vinkuminen muiden ihmisten elämästä ja harrasteista...
Kun kerran ratkaisuja pitää esittää niin yksi voisi olla 1000€ maksu valituksesta, jos valitus menee läpi niin rahat palautetaan, jos ei niin ne siirtyvät valtion pohjattoman kassa täytteeksi. Tämä saattaisi pikkuisen hillitä intoa tehdä valituksia ihan vain kiusantekomielessä.
Toisena sattui silmään juttua alinopeudesta, juttuun haastateltu poliisi oli ilmeisesti se joka osaa kirjoittaa tai sitten muutenvain pitää yllä virallisen totuuden linjaa. Jos alinopeus ei aiheuta vaaraa mutta ohittaminen aiheuttaa niin äkkiseltään tulisi mieleen kysyä saataisivatko nämä alinopeudella ajavat kenties mitenkään aiheuttaa niitä ohitustarpeita. Lisäksi kannattaa tutustua sellaiseen käsitteeseen kuin Solomon curve joka ihan tutkittuna tietona osoittaa alinopeuden vaaroja ja varsinkin sen että pieni ylinopeus on vaarattomampaa kuin vastaavan suuruinen alinopeus. Paitsi että tämähän ei tietysti voi pitää paikkaansa koska asiasta on liikenne- viestintä ja vittuiluministeriön päätös että tämäntyyppinen tutkittu tieto ei pidä suomessa paikkaansa koska vain ylinopeus on vaarallista, mainittua kantaa tukee myös ymparistö- ja elämänvaikeuttamisministeriö.
Yhtenä ratkaisuna voisi olla että vihdoinkin alettaisiin ymmärtämään käsite tilannenopeus ja se että sen pitää voida joustaa molempiin suuntiin sen sijaan että sokeana tuijotetaan tienpielessä olevaa tikkaria ja varmuuden vuoksi jarrutettaan jokaiseen kameratolppaan,... Tosin ei ole mahdollista koska silloin jäisi sakkotulojen kohdalle budjettiin aukko ja liikenne voisi muuttua sujuvammaksi.
Seuraavana joku nostaa esiin onnettomuudet ja nopeuden vaikutuksen, tämähän on tietysti ihan perusfysiikkaa joka lienee jokaiselle itsestään selvää mutta... otetaan tähän pikkuinen laskutehtävä: Tiejaksolla (25 km) tapahtuu keskimäärin 6 henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa. KVL (keskivuorokausiliikenne) on 8000, josta 600 on raskaita ajoneuvoja. Nopeusrajoitus on 100 km/h.
Paljonko liikenteen vuotuiset aikakustannukset muuttuvat, jos nopeusrajoitus lasketaan 80 km/h (oletus: ei vaikuta raskaisiin ajoneuvoihin) sekä paljonko tieosuuden vuotuiset onnettomuuskustannukset muuttuvat, jos nopeuden aleneminen vähentää henkilövahinko-onnettomuuksien määrää 35%...
Hmmmm… ajoaika tiejaksolla muuttuu 0,25 h -> 0,3125 h mistä seuraa vuositasolla 7400 ajoneuvoa * 365 päivää * 0,0625 h/auto eli 168 812,5 h ajoajan pitenemistä. Tämä kun puolestaan kerrotaan taulukosta otetulla ajoneuvon aikakustannuksella 15,16 €/tunti saadaan siis nopeusrajoituksen laskemisen hinnaksi 2,56 M€.

Tämä selvä ja sitten eteenpäin eli henkilövahingot laskevat 35% joka tarkoittaa -2,1 henkilövahinkoa vuodessa, samasta liikenneviraston taulukosta saadaan tietää että henkilövahinko-onnettomuus maksaa keskimäärin 492 632 € joten kertomalla luvut keskenään nähdään onnettomuuskustannusten vähenevän 1,03 M€. Joten laskemalla nopeusrajoitusta saatiin siis aikaiseksi noin 1,5 M€ ylimääräiset kustannukset. Mainittu tie voisi olla lähes mikä vain valtatie ja luvut ovat taulukoista joita käytetään liikennetalouden kustannuslaskennassa

Kauden aloitusta

Lähinnä mennyt pyörimiseksi lähialueella ja tietysti perinteiseen Suvirannassa kahvitteluun. Muutama EAK-kurssi tullut käytyä vetämässä, täytyy vaan toivoa että osallistujat niistä jotain jopa irti saivat, sen verran meinaan taas itseä kauden aluksi jännitti. Muita kesän suunnitelmia tullut ankarasti pohdittua ja suoritettua perinteistä varuste- ja kalustotarkastelua. Ajokamat ovat perinteen mukaisesti kutistuneet kaapissa talven aikana, varsinkin kypärä joka vetäminen päähän tuntui armeijan palikkatestin kysymykseltä kiristääkö vanne päätäsi. Edellisen kauden viimeisessä huollossa tehty säästötoimi kostatuu ja nyt on sitten pakko hankkia uudet renkaat. Jos pysyy samalla linjalla kuin aiemminkin niin pohdittavaksi tulee vaikea kysymys, Pilot Road 3 vai 4? 

Tietysti nyt pitäisi aloittaa ankara selaaminen siitä kumpi noista on ehdottomasti parempi eli kumpaa noista käyttämällä on huippuluokan ratakuski hyvällä kalustossa tempaissut Valencian radalla täydet 0,2 sekuntia paremman kierrosajan sekä verrata sitä muilla renkailla ajettuun. Näin saadaan loistava vertailukohta kaltaiseeni harrastelijaan joka ajaa budjettiluokan kalustolla ja pääosin muualla kuin radalla mutta voinhan ainakin paikallisen Esson baarissa kehua omiaan ja haukkua kaikki muut aivan paskaksi. Käytännön tasolla homma kuitenkin hoituu niin että katsotaan tekeekö paikallinen liike paremman tarjouksen vanhemmasta PR 3:sta. 

Jouduin lisäksi toteamaan että vanha harhaanopastajani Tomtom urban rider alkaa olla epämääräisen toimintansa loppusuoralla, uudet kartat eivät mahdu muistiin ja lataus/tiedonsiirtoliittimet ovat tilassa jossa vaaditaan vakaata kättä jotta osaa vetää pohjaan painettua liitintä ulos juuri oikeat millimetrin osat saadakseen yhteyden syntymään... sekä tietysti muistaa kääntää laite oikein päin niin että johdon paino vääntää liitintä oikeaan suuntaan ettei yhteys/lataus katkea. Uusi Tomtom ei pahasti houkuta johtuen nykyisen laitteen surkeasta toiminnasta ja ennenkaikkea Tomtom:in foorumin lukemisesta aiheesta "Tomtom 400 is disaster", täytynee katsella tarpeen tullessa Garminin suuntaan ja vilkaista millaisia tarjouksia Louisilla sattuu olemaan. Kaiken kaikkiaan kauden aloitus siis vaikuttaa erittäin perinteiseltä ;)

Päivän opiskelujuttuja aiheesta Ympäristötekniikka

Kokeessa on vain yksi tehtävä:

Tehtävänä on kirjoittaa pohdiskeleva essee, joka käsittelee liikenteen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja keinoja vaikutusten hallintaan. Essee muodostaa yhteenvedon asioista, jotka esseen kirjoittajan mielestä ovat olleet oleellisia opintojakson aikana käsitellyissä asioissa. 

Naputtelin tekstin valmiiksi, nyt täytyy vaan muistaa kaikki että voi sitten kokeessa tuon kirjoittaa...

Liikenteen ympäristövaikutukset ja keinoja niiden hallintaan

Liikenteen ympäristövaikutuksiin luetaan perinteisesti erilaiset kasvihuonekaasujen päästöt, meluhäiriö sekä tärinä. Liikenneväylien rakentaminen ja kunnossapito kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa päästöjä. Suomen kasvihuonepäästöistä liikenne aiheuttaa laskentatavasta ja yhdisteestä riippuen 20 - 60%. Kuitenkin on huomioitava että globaalissa mittakaavassa Suomen liikenteen osuus päästöistä on noin 0,005 %. Suomen tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti paikalliset erityisolosuhteet kuten kylmä ilmasto sekä suuri ja harvaanasuttu maa. Mainituista olosuhteista ainoastaan asumistiheyteen voidaan vaikuttaa ilman ulkopuolista toimijaa. Radikaalina Endlösung tyyppisenä ratkaisuna on asujaimisto pudottaminen tasolle nolla. (Idean isä Josef Stalin: ”Ongelma on ihminen, ei ihmistä ei ongelmaa”) Äärimmäisenä tehokkuusvaihtoehtona voitaisiin pitää koko kansan kokoamista yhteen suureen asumiskeskittymään jossa jokainen kortteli tarjoaisi korttelin asukkaille perustoiminnot niin ravinnon, työn kuin viihteen puolella. Ravinto tuotettaisiin erilaisilla synteettisillä leväviljelmillä ja loppuosa maasta jätettäisiin luonnontilaan sekä pienille roboteilla toimiville viljelyksille. (Idea alkujaan Isaac Asimov: Teräsluolat) Tässä mallissa liikkuminen voidaan minimoida koska kaikki palvelut ovat muutaman askeleen päässä joten liikenne ei aiheuta haitallisia ympäristövaikutuksia. Energian tuotto tapahtuu 4:nen sukupolven GIF/torium-reaktoreilla.

Kuitenkin jos tavoitteena on pitää koko maa asuttuna ja mahdollistaa ihmisarvoinen elämä myös maaseudulla liikenteen ympäristövaikutuksia pienentäen vaihtoehdoiksi jäävät joko elämänrytmin muuttaminen vähemmän hektiseksi tai siirtyminen vaihtoehtoisiin polttoaineisiin. Vaihtoehtoisista liikkumisen energianlähteistä sähkö on ongelmallinen koska jo tällä hetkellä suuri osa Suomessa käytetystä sähköstä on tuontitavaraa joten sähköautojen lataaminen edellyttäisi paria suurta ydinvoimalaa ja sähköverkkoa joka kestää vaadittavan kuormituksen (taas saadaan joulun tienoilla kuulla toiveita että kaikki eivät paistaisi kinkkua samaan aikaan ja napsauttaisi sähkösaunaa päälle samoilla kellonlyömillä). Muina vaihtoehtoina olisi etanoli, biokaasu tai vety. Näiden kaikkien perimmäisenä ongelmana on tarve ajoneuvokannan uusimiseen lisäksi kaasuvaihtoehdoissa myös jakeluinfrastruktuurin uusimisen tarve. Kaikki vaihtoehdot vaativat valtion tietoista panostusta ja ahneuden hillintää, autokanta saataisiin uudistumaan nollaamalla tietynmittaiseksi siirtymäajaksi (tilapäinen) autovero vaihtoehtoista polttoainetta käyttäviltä ajoneuvoilta tukien valittua polttoainevaihtoehtoa. Ajoneuvokannan uusiutuessa jakeluverkko lähtisi kehittymään ja verohelpotuksin voitaisiin tukea syrjäisempien alueiden infran kehittämistä.

Lopuksi ennen Suomalaisten elämän ylenpalttista lisää vaikeuttamista reality check, vuoden 1990 tilastojen mukaan koko valtion hiilidioksidipäästöt olivat n. 0,25% koko maailman hiilidioksidipäästöistä joten edes mainittu Endlösung ratkaisu ei ihmeemmin tilannetta heilauttaisi mihinkään suuntaan.

Uudelleenkoulutusleirillä

18.5 

Aamun aloitus ajamalla Linna-hotellille jossa ilmoittautuminen. Siirtyminen luokkaan ja aineistojen jako ja porukan jako pienryhmiin. Aineisto käsittää järeän mapin täydennettynä autokoulujen mp-aineistolla sekä muistitikun josta löytyy samaa tavaraa erilaisilla tilastoilla höystettynä. Sitten ensimmäiset oppitunnit, aihe kiinnostaa ja luennoitsija on ihan hyvä mutta… ne tauot, ei vaan pysy kiinnostus yllä kuunnella kolmea tuntia ilman yhtään taukoa. Uuden turvamarginaali- mallin esittelyä ja keskustelua turvallisuuteen vaikuttavista asioista, sen verran voisi olla kriittinen että mielestäni vanha kolmiomalli oli jotenkin selkeämpi ja helpommin avautuva. Iltapäivän lopuksi läheiselle asfalttikentälle ja A-kortin ajokoe osion suoritus, periaatteena se että jos kouluttaa niin pitää itse pystyä tekemään samat jutut, koe läpi ilman ongelmia. Ylimääräistä ohjelmanumeroa kun samassa ryhmässä olevan Ruma-Jussin rakennettu rottapyörä hukkaa vaihteensa, tarkastelun jälkeen päädymme lopputulemaan että vaihteensiirtäjän akselissa pitäisi olla jotain pintaa mihin tarttua ja nyt näyttää että seetit ovat kulahtaneet. Akseli toiseen asentoon ja taas toimii. Päivän ohjelma on siinä joten hotellille ja syömään sekä loppuilta pihalla istuen ja jutellen muiden kurssilaisten ja kouluttajien kanssa.

19.5 

Aikaisen aamun kunniaksi ryhmällämme on luokkaopetusta aiheesta nopeuden vaikutus jarrutusmatkaan, kääntymisen teoriaa ja ohjauksen toimintaa sekä matka-ajon hienouksia. Aikataulujen pitävyydessä on ongelmia joten taukoja ei ehditä pitää kun asiaa on niin paljon. Priorisointi ei tunnu oikein toimivan. Iltapäiväksi JoSeMoRa:n ajoharjoittelualueella, kaikki mahdolliset ja muutama mahdotonkin harjoitus tulee ajettua läpi. Lämpötila rahii yli 30 astetta ja paikka on lievästi kattilamaisessa painanteessa joten tuulesta ei ole ylimääräistä vastusta. Aikaa menee runsaat 6 tuntia ja tuossa ajassa nahkapuku tulee hikoiltua läpi asti märäksi. Takaisin hotellille ja kamppeet kuivumaan, illallisen jälkeen käydään ryhmän kanssa läpi seuraavan päivän näyttöjä, kuka ajaa näytöt, kuka on koulutettava ja miten radat rakennetaan.

20.5 

Aamun aloitus muutamalla teoriatunnilla ja siirtyminen radalle opetusharjoituksiin. Pyörän mittari näyttää parhaimmillaan 34 astetta ja juotavaa kuluu. Radat saadaan rakennettua kivuttomasti, tosin jälkeenpäin tarkastellessa huomattiin jokunen mittavirhe ja homma pyöräytetään käyntiin. Toimin näyttömiehenä hidasajossa sekä väistössä ja nopeassa pujottelussa, oma koulutusnäyttö on tehokas jarrutus ja oikea asento. Lopputulemana auringonpaisteesta palaneet käsivarret ja aurinkolasien aiheuttama käänteinen pandakuvio naamaan. Päivä on pitkä ja takaisin hotellille päästään illalla kahdeksan maissa, pikainen suihku ja illallisen jälkeen ryhmän kanssa suunnittelemaan seuraavan päivän luokkaopetuksen näyttöjä, vie melkoisesti aikaa mutta edes jonkinlaisen rungon saa aikaiseksi. Ajanpuutteen takia päädyn käyttämään valmiita kalvoja, innostus ei kerta kaikkiaan riitä kalvosarjan tekemiseen.

21.5 

Huoneen kuumuus pitää unen mukavasti loitolla joten heräämien uuteen päivään ei ole virkein mahdollinen. Opetusnäytöt luokassa, jokainen ryhmästä pitää opetustunnin ennalta annetusta aiheesta, itse puhun aiheesta maantieajo, turvaväli ja kaarreajotekniikat. Hätäinen päiväpala ja radalle josta lähtö maaseutulenkille ryhmäajamista harjoittelemaan. Sen verran voisin mainita että vaikka kouluttaja hallitseekin hiekkatiellä ajamisen salat niin muutama pikkujuttu, jos vain vetäjä tietää mihin ollaan menossa eikä kukaan muu niin silloin pitäisi joko jakaa tietoa tai sitten pitää huoli että letka pysyy perässä eikä kadota mutkaista tietä näkymättömiin. Ei paljoa lohduta ohjeistus että ajetaan vaan suoraan ja kyyyyllä siellä joku odottaa sitten niissä risteyksissä joista käännytään. Matkalla pari näyttöä kaarreajosta ja etäisyyden ja nopeuden arvioinnista. Takaisin hotellille jossa grilli-ilta, loistavaa sikaa useassa eri muodossa ja saatettiin siinä jokunen virvoittava sihijuomakin nauttia.

22.5 

Viimeiset tunnit, liikennepsykologi teettää ryhmätöitä ja esitys ajovarusteista, ajovaruste-esittely asiallinen mutta taas ne tauot… vajaa kolme tuntia putkeen on liikaa jos tarkoitus olisi että keskitytään. Lopuksi arvioinnit sekä yleistä keskustelua kurssista ja kaikkien odottama todistusten jako, hyväksytysti läpi ja lupa kouluttaa muita. Viimeiset kommentit ja kättelyt ja kamat kasaan ja kohti mökkiä ja pitkää viikonloppua.

Petojen sukua - susi jo syntyessään

Tuo Fiat:in mainoksista kehitetty lausahdus jotenkin tilaamatta hiipi mieleen kun lueskelin Ollilan työryhmän kokoonsaaman hengentuotoksen. Silmääni pieneen sattui se tavallinen asia jota köyhä kansa sanoo rahaksi, laitteistot autoihin 330 milj. euroa, ok ja homma perustuu hurskaalle toiveelle että laitteita saadaan reilusti halvemmalla. Oletuksena oli että hinta putoaa aikaa myöten alle 100 €uroon, ihan kiva juttu mutta miksi rekoissa ja kuorma-autoissa pakollinen ajopiirturi maksaa asennettuna runsaat 2000 € ja sekin hinta on ollut vain ylöspäin. Sillähän ei voi olla mitään tekemistä asian kanssa että kyseessä on pakollinen laite joka on oltava jos ajaa aikoo. Se mitä en ollut tuosta löytävinäni oli varsinaisen taustajärjestelmän hinta ja tiedonsiirtokulujen hinta vai onko kyseessä klassikko että taustajärjestelmän maksaa valtio ja tiedonsiirron maksaa käyttäjä joten niitä ei tarvitse huomioida. Tälläinen tyhmä blogisti kun kehtaa epäillä että tuosta hinnasta on jäänyt vähintään yksi nolla pois siinä vaiheessa kun aletaan puhumaan todellisuudesta eikä kauniista päiväunista. Ylläpitokuluiksi mainitaan 130 milj. vuodessa, siis siitä ilosta että saadaan maksaa veroja on kerättävä viisimiljoonaiselta kansalta 26€ per henki että saadaan edes tuo koneisto toimimaan vuoden ajan. Toisinpäin ajatellen siis pelkällä kilometriveron keräämiseen käytettävällä rahalla voitaisiin rakentaa yksi lastensairaala joka vuosi tai olisi voitu pelastaa aikas monta reumaklinikkaa joka vuosi... Kannattaa myös huomioida ainoa euroopan maa jossa vastaavaa on suunniteltu ja laskeskeltu, Alankomaat jossa järjestelmän kustannuksiksi on  arvioitu vuosina 2012-2016 runsaat 5 miljardia, jakautuen 3,6 investointeihin ja 2,1 käyttökustannuksiksi. Jotenkin nuo summat eivät vaan näytä olevan linjassa työryhmän esityksen kanssa.

Seuraavaksi tarttuu silmään hurskaat toivomukset liittyen yksityisyyden suojaan. Verottaja ei saa tietoa muusta kuin kilometreistä ilman että sitä yhdistetään paikkatietoon.... no miten hemmetissä sitten toteutuu verotus sen mukaan millä alueella on ajettu jos paikkatietoa ei yhdistetä. Missään ei mainita mitkä muut viranomaiset pääsevät katsomaan järjestelmän tietoja, vai onko asia tarkoituksella jätetty mainitsematta koska rehellisellä ei ole mitään pelättävää. Kaikki puheet salassapidossa eivät ole edes sen paperin arvoista mille se on painettu koska kukaan ei voi taata sitä että seuraava hallitus ei säädä lakia joka avaa rekisterin muille viranomaisille.... ajatelkaa lapsia, turvallisuus ja muut perinteiset kommentit. Passien sormenjälkirekisterit ehtivät olla 14 kuukautta vain passeja varten kun taapero paatero alkoi vaatia niitä poliisin käyttöön, jostain myös luin että Suomi on ainoa maa jossa nuo jäljet kerätään kun muualla niistä vain tehdään passiin biotunniste ja sitten hävitetään mutta mitäs siitä. Myös olin lukevinani esityksen että tieto jäisi kansalaistilille josta sitä voi itse lukea ja josta se viiveellä siirretään verottajalle, hieno idea joskin eipä tuollainenkaan järjestelmä ilmainen ole perustaa vai ostaako valtio tallennustilaa halvimman tarjoajan pilvipalvelusta. Sinänsä hyvä että käyttäjät voivat itse katsoa liikkumistietoja, varsinkin kun maassa ei ole mustasukkaisia puolisoita jotka voivat tätä kautta ruveta valvomaan että missä se akka/ukko oikein on  käynyt ja perinteeseen ei kuulu kehittää tästä kunnon perheriitaa kossulla ja viittomakielellä tehostettuna. Järjestelmä on vahvasti suojattu ja täysin aukoton??? mitä hittoa, jos se on kiinteästi autossa niin se on kiinni CAN-väylässä jonka valttina on ollut täysi avoimuus, jokainen joka pääseen kiinni väylään pystyy sotkemaan auton järjestelmiä ja nyt ilmeisesti tavoitteena on saada homma hoitumaan langattomasti.

Muina huomioina jutun porkkanana näytti olevan väliaikaisen ajoneuvoveron poistuminen, ihan kiva juttu joskin se näyttää laskevan isojen autojen hintaa reilusti ja tietysti tuo helpottaa uuden ilmastoveron määräämistä kun ostetaan isompia ja saastuttavampia autoja. Ainiin tuo paikannusverohan jo sisältää hiilidioksiidi osuuden ja sitähän voidaan kätevästi nostaa naputtelemalla uudet summat keskuskoneeseen, ei tarvitse edes kuunnella hallintoalamaisten vinkumista kun korotettu maksu napsahtaa automaattisesti. Myöskään en tyhmänä blogistina ymmärtänyt mitä tapahtuu niille autoille joista autovero on juuri maksettu, maksavatko ne autoilijat koko veron uudestaan liikkumisestaan vai palauttaako valtio ylimäärän, myös autoliikkeillä joilla vaihtoautot muodostavat jonkinasteisen potin velkojen vakuutena voi olla hauskaa kun varaston arvo sulaa silmissä.

Vielä tämä pitkän marmatuksen lopuksi (toinen blogin lukijoista on jaksanut tänne asti) ihmetyttävät järjestelmän aikaansaamat säästöt, ne on saatu aikaiseksi sillä että on oletettu jokaisen vältetyn onnettomuuden ja hengenmenon johtuvan vain ja ainoastaan ko. järjestelmästä ja millään muulla ei ole mitään vaikutusta kuten reaalimaailmassa varmaan usein onkin. Tarkoitukset sentään tuodaan hyvin ilmi, yksityisautoilun vähentäminen, siirtyminen joukkoliikenteeseen ja valtion verotulojen takaaminen. Joukkoliikenne on hieno juttu, ainakin siellä jossa se toimii, mikä saa kuvittelemaan että jos yksityisautoilua vähennetään niin joukkoliikennettä tulee automaattisesti lisää ja jos se on ainoa kulkumuoto mikä estää hinnoittelemasta sitä "luovasti". Kun kerran ensin on mesottu hulluna maailman pelastamisesta ja sen seurauksena on siirrytty niihin vähemmän saastuttaviin vaihtoehtoihin niin sitten pelästytään että rahat eivät riitä ja säästää ei voida niin pitää keksiä uusia tapoja nylkeä tehokkaasti. Ilmeisesti olisi liian monimutkaista siirtyä aikaperusteiseen vignetti järjestelmään, siis niitä tarroja joita Itävallassa ja Switsissä saa jokaiselta huoltamolta jotka tulouttavat rahat valtiolle ja asiakas itse saa liimata lapun kulkunevoonsa. Sinänsä raportissa oli hyvinä puolina se että siinä oli paljon värikkäitä kuvia ja sivunumerot olivat oikeassa järjestyksessä.

Menossa mukana

Tuli otettua osaa Liikenne ja Maankäyttö 2013 seminaariin Helsingin kuntatalolla. No joo, siinähän se päivä sitten menikin. Tuli kuunneltua liikenneministerin puhe jonka kangertelusta sai vaikutelman että jonkun muun kirjoittamaa puhetta ei oltu vaivauduttu edes lukemaan läpi ennenkuin se luettiin ääneen puhujapöntöstä. Varsinaisista esityksistä kiinnitti huomiota erikoisesti kaikkien konsulttien ja LVM edustajien hillitön kiima satelliittivalvonnan puolesta. Suomi on koelaboratorio jossa tälläisiä voidaan kehittää ja sitten tehdä hyvää vihreää bisnestä maailmalla. Tämä ilmeisesti pohjaa vihreän liikkeen Stasi-perimään joka innoittaa valvomaan tavallisia ihmisiä samalla kun aatteen kannattajat nousevat lakien yläpuolelle. Vain yhdessä esityksessä oli jonkinlaista kannanottoa järjestelmän kustannuksiin jotka olivatkin yllättävän pienet, jos oikein muistan niin koko paketti saadaan toimimaan n. 100 miljoonan euron panostuksella (muistan väärin tai sitten kyseessä on se hinta millä pakettia kaupataan todellisuuden lisätessä pari nollaa luvun perään) ja sitten aukeavat loistavat markkinat luultavasti valko-venäjälle ja myös pohjois-koreaan, ongelmana on vain se että pohjois-koreassa ei ole autoja mutta ehkä niitä voitaisiin viedä sinne avustuksena.... Päivän parhaasta tittelistä vastasi Osaamisdemokratian teema-aluejohtaja, millähän perhanalla tuollaisen saa siististi edes käyntikorttiin. Päivän vauhdikkaimmasta esityksestä vastasi porukka nimeltä Lennätin joka ilmoitti olevansa liikennepolitiikan punkkari. Esitys oli vauhdikas ja ideat toimivat varmaan loistavasti jos sattuu olemaan akateemisessa työssä ja asuu 10 km. säteellä ison kaupungin yliopistolta, muuten esityksessä voi olla lieviä ristiriitoja reaalimaailman kanssa ihmisellä joka tekee jotain suorittavan portaan työtä jossa pitää olla paikalla silloin kun työt alkavat. Mutta kuten he itse totesivat niin viesti ei mene perille kun puhutaan väärille ihmisille.

Kiinnostava artikkeli sattui silmääni pieneen, siinä liikennepsykologian professori oli kovasti sitä mieltä että kovaa ajava ei ole se vaarallisin kuljettaja koska tälläinen kuljettaja on yleensä kokenut ja taitava ja keskittyy ajamiseen. Sen sijaan peruskuljettaja noudattaa liian alhaisia nopeusrajoituksia ja koska tylsä tehtävä saa ihmisen helposti kehittämään ns. korvaavia toimintoja. Tämä kuljettaja keskittyy kaikkeen muuhun paitsi itse ajamiseen, heilutaan kännykkä korvalla tai hinkataan tablettia eikä mitenkään huomioida muuttuvaa liikennetilannetta koska kaikki on hyvin kunhan ei vaan syyllistytä rikoksista suurinpaan eli ylinopeuteen. Hämärän muistikuvani mukaan suurin osa onnettomuuksista ajetaan rajoituksen mukaisella nopeudella mutta ei kai se tähän mitenkään kuulu. No varmasti tämä artikkeli poikii jos jonkilaista paniikinomaista kirjoitusta koska se sotii virallista totuutta™ vastaan. Kiinnostuneena jäämme seuraamaan kuka iskee ensin, liikenneturha vai poliisi.

Sekavaa sepustusta osa .... jotain

Muutama päivä sitten sattui silmään pieneen oheinen uutinen jonka ytimenä on se että valtakunnansäätäjä siis syyttäjä on vahvasti sitä mieltä että ylinopeussakoista on tehtävä hallinnollinen maksu. Jotenkin noin ensimmäisenä lipsahtaa mieleen että noikohan saadaan helposti ja mukavasti aikaan uusi automaatti keräämään valtiolle rahaa, nimittäin missään ei näkynyt ajatustakaan heitettävän sakotettavan oikeusturvasta, päinvastoin tapauksia ei käsiteltäisi rikoksina ja ne eivät menisi syyttäjälle joten lainvalvonnan uhri ei pysty edes kiistämään poliisin väitteitä. Samoin oli näköjään lausuntoautomaatti taapero siis paatero saatu antamaan loistava lausunto:

Tämä olisi iso kriminaalipoliittinen muutos. Ja se olisi signaali yhteiskunnalle siihen suuntaan, että asiaa ei paheksuttaisi yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kysymys on hyvin monipuolinen. Periaatteessa olen samansuuntaisella kannalla, mutta tässä on monia kysymyksiä, joita poliitikkojen pitää miettiä. Esimerkiksi ajokorttiseuraamuksia pitää olla, Paatero toteaa.

Lipsahtaa tälläisen yksinkertaisen blokistin mieleen tuosta outo ajatuksen tynkä, singnaloidaan yhteiskunnalle että asiaa ei paheksuta mutta ajokortteja pitää silti viedä. Vai onko kyseessä se että asiaa ei paheksuta yhtä paljon kuin aiemmin mutta silti reippaimmat nopeudet viedään syyttäjälle joka vie ajokortin. Onko tästä ideoinnista siis vedettävissä sellainen johtopäätös että jatkossa kannattaa ajaa reilumpia ylinopeuksia jos haluaa tilaisuuden tuoda oman kantansa esiin ja jos taas tyytyy maksamaan lisää ilman oikeuden päätöstä niin voi jatkaa ajoa nopeudella jota normaalit ihmiset muutenkin liikenteessä käyttävät ja varata vaan aurinkolippaan nipun satasia. Aika upea systeemi itse asiassa, kai ensimmäisessä vaiheessa ollaan vielä edes Saksan mallissa jossa saa kuitin vai siirrytäänkö suoraan Venäjän malliin jossa rahat otetaan mutta kuittia ei saa vaikka pyytäisi. Voinee myös varautua seuraavanlaiseen keskusteluun:
Poliisista päivää, ajoitte toissapäivänä ylinopeutta kantatiellä. Nopeuden havainnoi vapaalla oleva konstaapeli joten voitte suorittaa hallinnollisen maksun seuraavalle tilille. Jaa että ette edes ajaneet kyseisellä tiellä toissapäivänä, kyllä kuulkaa tätä kuullaan jatkuvasti ja auto on teidän nimiinne rekisteröity joten kyllä tästä teille hallinnollinen maksu tulee. Jos olette eri mieltä voitte vapaasti laatia hallinto-oikeuteen kirjelmän ja haastaa valtion oikeuteen mutta maksu on silti maksettava ajallaan, eihän siitä mitään tulisi jos valtion pitäisi näitä rahoja jäädä odottamaan puoleksitoista vuotta. Kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa.....

Hauskaa kun on kivaa

Päivän huumoripläjäyksestä vastaa tunnetulla tarmollaan suomussalmen koston perustama ihmistenkyttäys-työryhmä. Kuten asiaan kuuluu esiin tuodaan se että Suomi on yksi harvoja maita jossa ei ole tienkäyttömaksuja, tosin se unohdetaan että on samalla yksi harvoja maita joissa peritään vuotuinen autonkäyttömaksu. Luultavasti kyseessä on kuitenkin aivan eri asia joka ei kuulu tähän millään tavalla joten ei kai siitä sitten sen enempää. Samalla myös mainostetaan että uusien autojen hinnat saattavat laskea jopa 7000 €.... upea homma, autokauppiaat tässä tilanteessa varmasti kiittävät kovalla äänellä siitä "piristysruiskeesta" jonka tämä tieto saa aikaan. Tietysti äkkiseltään tälläinen yksinkertainen blokisti voisi kuvitella että kauppa pysähtyy kuin seinään kun autonvaihtajat jäävät odottamaan mitä tapahtuu ja tietysti tuolla hintojen putoamisella voisi kuvitella olevan jonkilaisia vaikutuksia käytettyjen kauppaan ja varsinkin kauppiaiden varastojen arvoihin.

Viisaammat miehet suorittivat laskelmia joilla ei tietysti ole mitään tekemistä koko asian kanssa mutta ihan vain tilan täytteeksi kopsaan ne tuolta moottoripyörä.org:in puolelta tähän:
Dieseliä+bensiiniä myytiin 2012 yhteensä vähän alle 5000 miljoonaa litraa (bensa 2092, diesel 2842). Ja kun autovero+ajoneuvovero vuodessa tuottaa noin 1700 miljoonaa euroa, niin lisäystä pumppuhintaan tulisi noin 0,34€/l ja voidaan pyyhkiä molemmilla sekä autoverolla, että ajoneuvoverolla hanuria. Ainoastaan pumpulla maksetaan, jokainen oman kulutuksen mukaan.

http://www.oil.fi/sites/default/file...4_myynti_1.pdf

Huom! Hox! Obs! Tuolla siis kuitattaisiin molemmat verot. Ne jakautuvat niin että autovero tuotti 1.7.2012 - 30.6.2013 valtiolle 897 miljoonaa ja ajoneuvovero aikana 815 miljoonaa. Näinollen jos käyttömaksut edelleen säilyisivät, ja pelkästää ostaessa maksettava autovero poistettaisiin niin:

Tarvittava lisäys pumppuhintaan olisi vain 0,18€/litra !!!

No valittavasti vaan täällä on laskutaidoton liikkenneministeri jonka todellisena haaveena on kattavan kyttäysjärjestelmän rakentaminen. Unelmat joukkoliikenteen kasvusta 40% ovat juuri niitä mitä voisi kutsua märiksi päiväuniksi. Jostain on tuonne muistin perukoille nimittäin jäänyt sellainen ajatus itämään että tälläkään hetkellä eivät juuri muut kuin pääkaupunkiseudun bussiyhtiöt toimi tuottavasti ja varsinkin pienemmissä kaupungeissa joudutaan yhtiöitä tukemaan. Tähän sitten päälle haja-asutusalueiden uudet vuorot joilla korvataan oman auton käyttö.... just joo, että liikenne toimisi pitäisi niitä busseja mennä minimissään puolen tunnin välein sekä alueelle että sieltä pois... ei vaan toimi kannattavasti.

Ensi vuonna alkaa siis kokeilujakso, voimme varmaan ilolla odottaa seuraavankaltaista puhelinmyyntisessiota :

Simo liikenneministeriöstä terve. Kuule juu haluaisitko tulla mukaan tälläiseen tiemaksu kokeiluun, pääset halvalla mukaan pääsee kun ostat tälläsen 3000 euron vakoilusatelliitti-mokkulan autoosi ja meidän valtuutetun korjaamon pojat kytkee sen paikoilleen 800€ nimellistä korvausta vastaan. Kyllä nyt kannattaa osallistua. Me tarjoamme mahdollisuutta olla kehittämässä ensiluokan kyyläys- ja kyykytysjärjestelmää ja saat samalla maksaa ruuhkamaksuja jo monta vuotta ennen muita autoilijoita. Tulee meinaan paljon kalliimmaksi ottaa vasta sitten muitten mukana ja kyllähän se on niin että jos jonoja syntyy niin auto on sitten käyttökiellossa ennenkuin mokkula on asianmukaisesti asennettu....

Ja sitärataa, koska autoilija kuitenkin vielä toistaiseksi lienee oikeutettu tarkastamaan että maksaa oikein niin tuollainen GPS-pohjainen valvonta edellyttää tietysti tiedon siirtoa keskitettyyn tietokantaan. Kohtuullinen bisnes operaattorille joka tuon siirron saa tehtäväkseen. Myös kanta itsessään on varsin mielenkiintoinen, kaikki ihmisten liikkeet reaaliaikaisena katsottavissa, oikea Stasilaisen märkä uni. Mietiskelen meneekö peräti kolme vuotta (kuten passien sormenjäljissä joita ei koskaan pitänyt käyttää mihinkään muuhun kuin biotunnisteeseen) ennen kuin poliisi alkaa vinkua kantaa omaan käyttöönsä, ensi tietysti vain vakavien rikosten kuten ylinopeuksien selvittämiseen mutta pikkuhiljaa siitä saadaan oiva työkalu sellaisten ihmisten poistamiseen jotka ovat taannehtivasti säädetyn lain mukaan johonkin joskus syyllistyneet.

Voi myös päätellä että ministeriö yrittää perinteistä kikkaa, vasta sitten kun hallitus antaa eduskunnalle esityksen asiasta voi alkaa keskustella. Kuitenkin liikennealan moniottelija Kyllöselle pikkuinen kysymyksen poikanen, järjestelmän toteuttamiseksi kaikissa autoissa pitäisi olla valvontalaite joka rekisteröisi missä ajaa. Kun Suomessa ei saada toimimaan potilastietojärjestelmiä, sähköistä äänestämistä, kansallista terveysarkistoa, VR:n lipunmyyntijärjestelmää tai e-reseptiä, kuinka todennäköisesti tällainen järjestelmä toimisi? Tätä tietysti kannattaisi miettiä ennenkuin konsulteille on avattu vapaa piikki tämän asian ympäriltä ja koittaa vaikka saada tiestöä kuntoon.

Jänkhällä Jytisee XV

Perinteinen Jänkhän reissu tuli tehtyä, valitettavasti vain ajokeleiksi osuivat liki huonoimmat mahdolliset koska lähes koko menomatkan satoi. Menomatka normireittiä T:reelle ja siitä ylöspäin pienenmpiä teitä pitkin. Päästy nauttimaan kaikista mahdollisista sadevaihtoehdoista, poislukien puuskittaisen tuulen tuoma sade. Viime syksyn kolarin jälkeen uusittu puku tuottaa ongelmaa, ensimmäinen kerta kun käytän pukua kunnon sateessa ja joudun toteamaan että Gore-kalvo kestää kyllä mutta jostain syystä päällisen kangas ei ole vettähylkivää vaan imee veden kuin puuvilla. Seurauksena puku muuttuu nopeasti tajuttoman painavaksi ja ennenkaikkea kylmäksi märän ulkopinnan imiessä lämpöä kehosta. Lopulta lähstyessä Ylivieskaa sade tuntuu taukoavan joten teiden kuivumisen kunniaksi täytyy yrittää kiristää nopeutta. Ylivieska-Tupos välin voi ajaa juuri alle 45 minuutin (tai näin olen kuullut, jos toinen blokin vakiolukijoista sattuu olemaan poliisi niin kyseessä on taiteilijan vapaus kuvata asioita fiktiivisesti joten turha taas aloittaa mitään soittelurumbaa, en vastaa puhelimeen enkä poikkea juttelemaan). Saapuminen majapaikkaan noin tunnin aiotusta aikataulusta jäljessä, nopea suihku ja sitten syömään tuttavapariskunnan kanssa. Harmittaa mutta ei riitä enään virtaa lähteä heidän suosittelmaansa ravintolaan, itse asiassa veto on sen verran pois että syönnin jälkeen riittää kun kaatuu sänkyyn niin uni tulee.
Lähtö uuteen päivään varovaisen sään kirkastumisen merkeissä, keli säilyy kuitenkin kosteana ja koleana. Lämmittelytaukoa napapiirin ostostuonelassa ja kohti pohjoista, tankkaus Sodankylässä ja reipasta matkantekoa kohti majapaikassa siintävää saunaa. Sen verran välihuomatuksena mainittakoon että huomiota kiinnitti porojen vähäinen määrä, vain muutama yksilö pyöri tienpenkassa koko matkan saldona. Majoittuminen ja ensimmäisenä toimepiteenä sauna lämpiämään ja löylytyksen jälkeen iltapalaksi talon lonkeroa poropurilaisella.
Paikalla tapahtumatorilla on varsin runsaasti myyntikojuja ja toivon ihan vilpittömästi että saivat runsaasti kauppaa aikaiseksi niin että seuraavanakin vuonna kannattaisi tulla paikanpäälle. Itselle ei mukaan tartu visiirin puhdistusaineen lisäksi muuta tavaraa. Paikalla tulee käveltyä läheiselle hysky-farmille sekä muuta pyörimistä kylillä. Tulee testattua Valhalla, Koskenkorvan/Altian uusi yrttilikööri shotti joka on erinomaista samoin kuin Bacardi Breezer Oakheart. Perinteiseen tapaan tulee poikettua myös Kaunispäällä Huippukahvilassa nauttimassa päiväpalana Kurniekkaa ja Kaarnikkapiirasta. Säät ovat äärimmäisen suotuosia lämmintä ja aurinkoista, tosin kotiinlähdön lähestyessä alkaakin sitten mukavasti sääkartoilla olla tapahtumaa.
Kotimatkan ensimmäinen puhallusratsia on noin 300 metrin päässä Saariselän liittymästä olevalla levikkeellä ja seuraava juuri ennen Sodankylää, nollaa näyttää joten voi jatkaa poikkeamatta vankilaan. Paluureitti onnistuu sikäli paremmin että muutamaa railakasta kuuroa lukuunottamatta sää pysyy siedettävänä. Soittelen Rukalle puvusta ja saa kehoituksen kokeilla tekstiilikyllästeitä ja jos eivät auta niin palataan asiaan. Erikoisin ja samalla vaarallisin tapahtuma on paluumatkalla moottoritiellä peruuttamalla vastaantuleva henkilöauto, säväyttää pikkuisen kun pudottelee perinteistä tikkari+ALV nopeutta ja joku saatanan idiootti peruuttaa vastaan. Onnistun väistämään ja rehelliseti sanoen niin valitettavasti juuri ohittamani rekat onnistuvat myös väistämään. Sinänsähän tuossa ei poliisin mielestä varmaan mitään vakavaa tapahtunut koska peruuttamalla ei pääse ylinopeutta.

Jotain ihan muuta osa ... jotain

Tähän uutiseen sattui silmäni. Kyseessä siis rattijuopon saaman tuomion alentaminen oikeudessa ja oikeuden perustelut joista kumpuavat kerettiläiset ajatukset. Jos pitoisuus on 2,58 promillea niin rattiin lähteminen ei varmasti ole vahinko ja perustelu lyhyestä ajomatkasta mielestäni viestii siitä että kerta ei ollut ainakaan ensimmäinen. Lisäksi näkyy olleen päivänvaloa joka kyllä käsittääkseni pitäisi olla pikemminkin raskauttava kuin lieventävä asia, luulisi että päivänvalossa pyöräilevät tytöt on ollut helpompi nähdä. Huomiota kiinnittää myös perustelu ettei naisen ole selvitetty ajaneen ylinopeutta sekä törmäystä tapahtunut muuta kuin törmäys ajoradan reunakiveykseen. Siis mitä helvettiä.... Sen verran oli pöffissä että jo ennen pyöräilijöitä törmäili reunakiviin ja tämä on lieventävä seikka. Mutta asia aukeaa kun katsoo hieman tarkemmin, ylinopeus, se suomalaisen liikenneturvallisuuden taikasana, ei ole selvitetty ajaneen ylinopeutta, SE ON SIINÄ.... Koska rattijuopot ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja Liikenneturha on selvittänyt että ainoastaan ylinopeus on vaarallista niin ilman muuta tuomiota voidaan alentaa. Ihan asiaan mitenkään liittymättömänä verrokkina tämä uutinen jossa ajettu kännissä (jo aiempia rattituomioita) lapsen yli suojatiellä, mutta ylinopeudella joten eipä ollut aihetta lieventää runsaan neljän vuoden tuomiota. Kuten olen aina sanonut niin Suomessa saat perseillä liikenteessä ihan miten vaan kun et syyllisty ylinopeuteen, se tuntuu olevan ainoa sitä pahinta vaaran lajia eli abstraktia vaaraa aiheuttava asia.

Sivuheitto

Tuossa sattui silmääni pieneen uutinen tietyömailla ylinopeuksilla ajamisesta. Ymmärrän hyvin työntekijöiden huolen omasta turvallisuudestaan ja työolosuhteistaan, mutta.... Ymmärrän myös hyvin sen mekanismin joka on aiheuttanut sen että ylinopeutta ajetaan. Ongelmaa aiheuttaa se vanha klassinen tarina pojasta joka huusi sutta ollessaan paimenessa. Kun riittävän monta kertaa ajaa 30 km/h paikan ohi johon on unohdettu kolme lapiota nojaamaan sillankupeeseen niin on aika vaikeaa ottaa jatkossakaan varoitusmerkkejä vakavasti, Toinen ongelmakohta on klassinen suomalainen viritys jossa nopeuden alentaminen aloitetaan hyvissä ajoin 1,5 km ennen työmaata ja jatketaan saman verran työmaan jälkeen puhumattakaan niistä monista kerroista jolloin merkit unohdetaan paikoilleen. Pakko suorittaa myös pientä vertailua tuonne keskisempään eurooppaan jos tuli taas pikkuisen ajeltua. Jos tietyö alueella ei näkynyt ketään töissä niin varoitusmerkit olivat paikoillaan mutta nopeusrajoitukset olivat huputettuina joten matka sai jatkua ilman tarpeetonta hidastusta, monella työmaalla huomiota kiinnitti se että työntekijöiden suojana oli betoniporsaita ja liikennettä ohjattiin siirrettävillä liikennevaloilla. Tärkeimpänä kaikista siitä kohdasta missä tietyö ja nopeusrajoitus alkoivat pystyi näkemään varsinaisen työskentelyalueen ja voi olla varma että nyt on jotain tapahtumaa edessäpäin ihan heti eikä jossain tuolla muutaman kilometrin päässä muutamaa unohtunutta kumikartiota tienlaidassa. Jostain syystä tuolla ihmiset tuntuivat pystyvän ajamaan uudella asfaltilla jossa ei ole tiemerkintöjä aivan normaaleilla nopeuksilla jopa meikäläisittäin täysin mahdottomalta tuntuvan 500 metrin matkan, ilman että kilometriä ennen tätä maagista kohtaa nopeutta pudotetaan 60 ja ilman tämän maagisen kohdan jälkeistä kilometrin mittaista hidasta pätkää jossa saavat hermot levätä tuollaisesta käsittämättömästä vaarasta selviämisen jälkeen. Sama näytti koskeva myös kaiteita vaikka näin motoristin näkökulmasta kaiteeton kohta on vain turvallisempi.

Koska aina ollaan niin näppäriä sanomaan mitä niin sekopäisen blogistin ratkaisu miten voisi olla se että rajoituksia siirrettäisiin lähemmäs itse työmaata ja silloin kun päivä on päättynyt niin rajoitukset huputettaisiin tapauksissa joissa mitään todellista tarvetta hidastukseen ei ole, työskentelyalueen parempi suojaus niin että kumikartiot korvattaisiin isommilla esteillä. Rajoituksia voisi tehostaa valvonnalla mutta vain siinä tapauksessa että edellä mainitut ehdot täyttyvät eikä rakennella hassunhauskaa sakkorysää valtion pohjattoman kassan täytteeksi. Kannattaa muistaa että Saksassa yleisrajoitus on 100 km/h kaikilla teillä ellei muuta ole liikennemerkein osoitettu ja harvoin on, mutta silti siellä tuntuu liikenne sujuvan huomattavasti rennommin ja joustavammin kuin täällä karussa pohjolassa jossa perinteisesti on käytössä nopeuteen kielto, kielto ja päälle vielä lisäkielto. Tienkäyttäjien kunnioitusta tikkareihin ei nykyisessä tilanteessa palauteta tehovalvonnalla vaan sillä että muutetaan kiellot ja rajoitukset sellaisiksi että niiden tarpeellisuus ymmärretään. Ymmärrykseen ei auta se että muutetaan rajoitusta 80 -> 70 ja viritetään linnunpöntöt kuvaamaan ja väitetään vakavalla naamalla että kyseessä on liikenneturvallisuus eikä rahastus. Sen sijaan pitäisi katsoa missä kaikkialla nopeudet voidaan nostaa 80 -> 100 tasoon ja paljonko voidaan moottoriteiden nopeuksia nostaa eikä aina ensimmäisenä ruveta ihmettelemään sitä pysyvätkö tuolla nopeudella kaikki kukat varmasti hatussa kiinni. Tämä on tietysti vain toiveunta koska paikallinen virkamies saa tyydyksen vain päästessään pompottamaan hallintoalamaisia mutta valitettava fakta on myös että se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.

Reissulla Euroopassa

22.-23.6 RMK-Travemünde

Lähtö kosteassa kelissä, tasaista ajoa moottoritietä pitkin Vuosaareen satamaan. Paperisota ja parkkiin odottamaan, parkissa (ja laivalla) käyty keskustelua Juha Liesilinna jonka blokiin voi tutustua täällä. Laiva on melkoisen tyhjä luultavasti ajankohdasta johtuen. Tapauksetonta kelluntaa ja maihinpääsyn odottelua. Normaali hallittu kaaos laivasta poisajossa, tullista läpi suurempia intohimoja herättämättä ja sattumalta ennakolta varatun hotellin kyltin bongaaminen tienvarresta. Majoittuminen Grüne Jägeriin siistiin ja mukavaan mutta kuumaan huoneeseen. Tässä vaiheessa jos olisi tulevaa tiennyt niin olisi tervehtinyt kuumuutta ilolla.

24.6 Travemünde-Clasthal-Zellerfeld

Lähtö pilvipoutaisessa säässä. Ensimmäisenä esteenä Lübeckin kaupunki josta onneksi navin avustuksella läpi ilman suurempia ongelmia. Razeburgin ja Mölln:in kautta Bücheniin jossa ensimmäiset ongelmat navin kanssa (nämä ongelmat olivat leimallisia koko loppumatkalla ja syyksi epäilin viimeisintä kartta/järjestelmäpäivitystä). Tie on poikki ja navi lamaantuu tästä takaiskusta täydellisesti eikä osaa etsiä minkäänlaista kiertotietä, itse asiassa saa sen vaikutelman että kyseinen pieni tie on ainoa joka yhdistää tämän osan Saksaa muuhun Eurooppaan. Reittiä haeskellessa tulee poikettua Gudowissa saakka mutta ei auta, takaisin Bücheniin ja paikallisen ostostuonelan parkkipaikalla vanhempi rouva neuvoo toimivan kiertotien. Melkoista pyörittelyä mutta lopulta edessä siintää Lauenburg jossa tankkaus ja päiväsämpylä. Elben ylitys siltaa pitkin onnistuu vaikka vesi on vieläkin selvästi normaalia korkeammalla. Ajoa kohti etelää suurempia kaupunkeja vältellen, toissakesäinen masentava kokemus Rottweilista ja rottweilerin etsinnästä matkamuistoksi saavat kiertämään Braunschweigin varman siitä että sieltä ei kuitenkaan saa metwurstia. Erikoisena ilmiönä ovat metsäisille alueille parkkeeratut lukuisat asuntovaunut ja autot joissa on kylkiin ripustettujen kylttien perusteella mahdollista vaihtaa rahaa rakkauteen. Päivän toinen tankkaus Goslarissa ja armottomassa vesisateessa Hartzin vuoristotietä Clasthal-Zellerfeldiin ja majapaikan etsintää. Steakhouse Hotell, kun ajaa pihalle niin paikan isäntä ryntää ulos näyttämään mihin pyörät parkkiin ja lykkää avaimet käteen, huone nro.4 ja paperit voi täytellä myöhemmin. Huone on upea eikä likikään niin kallis kuin pelkäsin koska paikka kuuluu motoristiystävällisiin. Illalliseksi herkullista vahvasti maustettua siankylkeä.

25.6 Clathal-Zellerfeld-Neudrossenfeld

Hyvän aamiaisen jälkeen lähtö koleaan ja kosteaan säähän. Tutustumista Hartz-vuoriston nähtävyyksiin reippaasta vesisateesta nauttien, tässä näette alueen korkeimman vuoren jonka huippu on pilvessä eikä näy tänne, you see…. Ajoa etelää kohti satunnaisissa mutta kiitettävän tasaisissa sadekuuroissa, Thüringenwaldissa lämpötila sateessa putoaa parhaimmillaan 8 asteeseen. Tankkaus ohimennessä pikkukylässä ja takaisin tienpäälle. Runsaasti mukavia mutkittelevia pikkuteitä mutta sade ja kylmyys estävät enemmät nautiskelut. Muuten varsin tapaukseton päivä kunnes tulee aika hakeutua yöpuulle, yö painaa päälle mutta puuta ei tunnu löytyvän. Navin lievästi sekavien ohjeiden mukaan ajellaan ristiin rastiin Bayreuthia ympäröivällä maaseudulla kuulemassa Nicht Zimmer tai potkimassa suljettujen Gasthoffien ovia. Parhaassa tapauksessa pääsee sentään sisään vastaanottotiloihin ja asukkaitakin tulee sisään mutta henkilökuntaa ei vain näy huolimatta ankarasta respan kellon pimputuksesta. No tulee siellä vartti pidettyä sadetta mutta ala-aula on kuitenkin niin tylsä leiriytyä joten suuntaamme muualle. Parin turhan lisäyrityksen jälkeen Hotel Gasthoffiin Neudrossenfeldiin josta löytyy tilaa. Kyseessä on paikallisen perheyrityksen (panimo) pitämä hotelli-ravintola. Upea iso huone sopuhintaan,  todella hyvät ruuat ja hyvää olutta. Lisäbonuksena huoneen ikkunasta voi katsella pesässä kahden poikasen kanssa touhuavaa haikaraemoa.

26.6 Neudrossenfeld- Chiemsee

Hyvän aamiaisen jälkeen koleaan keliin tienpäälle. Lämpötilat pyörivät uskomattomissa +6-+8 astetta, keski- eurooppa, keskellä kesää! Norjaan voisi tälläistä keliä odottaa mutta ei tänne. Vaatevarastosta alkaa olla kaikki käytössä mutta silti voi tauoilla hyvällä omallatunnolla hyppiä lämpimikseen. Tankkaus Shellillä ja paikallista lehtihyllyä ja muuta tarjontaa saa kyllä mukavasti puolisen tuntia lämpimässä silmäiltyä. Iltapäivää kohti sää alkaa pikkuisen lämpenemään joten kohteena on Louis Landshutissa. Mukaan tarttuu parempi karttasarja alpeilta, pari kalvo- ja lämpöpaitaa. Näitä rikkaampana, ja lukemattomia euroja köyhempänä jatketaan matkaa kohti etelää. Kohteeksi valikoituu saksan toiseksi suurin järvi ja sen itärannalla oleva Chieminingin kaupunki. Järven rannasta löytyy Gasthause joka vaikuttaa päällisin puolin hyvältä. Huone osoittautuu helvetin pieneksi luukuksi johon isokokoisen koiran majoittamalla syyllistyisi eläinsuojelurikokseen ja muut huoneet ovat täynnä. Sitten syömään, ovenpielessä on jos jonkinlaista plakaatti alkaen Michelinin vuosikirjan maininnasta. Maininta on ilmeisesti tullut siitä että paikan pöperöt maistuvat renkailta tai sitten vaan kehotus välttää paikkaa. Koska ollaan järven rannalla, ja kaksikin tarjoilijaa suosittelee, niin otan pääruuaksi jotain kalaa. Annos on melkoinen pettymys, lautasenkokoinen mudanmakuinen otus jonka evoluution seuraava vaihe on piikkisika, ei maun mutta perkeleellisen terävien ruotojen määrän takia, ruotoa on enemmän kuin pienessä ahvenessa. Ankaran rääpimisen jälkeen saan vajaan puolet kalasta syötyä ja hyvien uutisten huipentumana tulee tieto että kahden päivän päästä Grossclocknerilla sataa lunta joten reititystä pitää hioa uusiksi.

27.6 Chiemsee-Sillian

Aamulla huomio kiinnittyy ala-aulassa oleviin täytettyihin kaloihin, olen varma että niitä oli eilen saapuessamme neljä kappaletta, mutta tänä aamuna niitä on enää kolme jäljellä. Yhden kalan katoamista ei tarvitse ihmetellä kun muistelen illallista. Kina aiheesta jatkuu läpi itse asiassa yllättävän hyvän aamiaisen jonka jälkeen liikkeelle tavanomaiseksi muodostuneeseen säähän. Louisilta hankitut paidat tuntuvat olevan hintansa arvoisia, koska kylmä ei ala ahdistella miestä hilpeää ja eteneminen kohti Grossclockneria sujuu mukavasti ja vauhdikkaasti. ideana pyrkiä jo tänään läpi ja lyhentää siis reittiä päivällä. Pyrin alustavassa nousussa ja mutkissa pelaamaan hyvän ja rauhallisen aseman ohittelemalla pakettiautoryppään. Portille maksamaan Hoch Alpenstrasse tienkäyttömaksu 23€/pyörä ja temmeltäessä Rukan puvun huonosti sijoitettujen vetoketjujen kanssa sama perhanan pakettiautorypäs on rfid:n tai vastaavan etäluettavan maksun takia päässyt taas eteeni. Sitten lähtee vinkaisemaan ylöspäin ja ohituskaistat pitävät huolen siitä ettei pakettiautoja tarvitse kauaa katsella. Ylöspäin nollamutkia hyväkuntoisella, joskin kapeahkolla tiellä. Maisemat ovat fantastiset ja pikkuhiljaa ruohikko antaa tilaa lumelle ja lämpötila putoaa +5 asteeseen ja tienvarteen ilmestyvät murmelivaroitus-taulut. Bikers Point on pääosin pilvessä joten kovin esteettisiä näköaloja ei ole havaittavissa. Samalla tasanteella olevasta ravintolasta tulee ostettua parit pyörätarrat ja lämpimiä leipiä lounaaksi. Takaisin tienpäälle, korkeimman huipun kautta tasaista pudottelua alaspäin. Mukavia nollamutkia joissa meinaa tulla ahdasta linja-autojen kanssa, seurattu kiinnostavaa huutoa bussikuskin ja henkilöauton kuljettajan välillä aiheesta kumpi peruuttaa ja kumman syy. Ylhäältä tuli ostettua murmeliöljystä tehtyä voidetta jonka pitäisi auttaa lihaskipuihin, mietiskelen niin tiiviisti millaisella puristimella murmeleista saadaan öljyä että melkein ajan edellä nollamutkaan jarruttavan auton perään, ABS pelastaa päivän. Matka jatkuu kohti Italian rajaa, navin surkeaa toimintaa kiroillessa tulee pysähdyttyä tankille kun hauska jymy-ylläri selviää. Takalaukkua tuli auottua ylhäällä ja laukku on kuin onkin sen verran ilmatiivis että laukkuun on jäänyt messevä alipaine, kansi on painunut lommolle eikä aukene sormivoimilla repimällä. Lopulta ruuvimeisseli käyttöön ja sillä kampeamalla saa sen verran tiivisteeseen mutkaa että reilu sihinä ja kannen paukahdus muotoonsa kertovat laukun olevan taas avattavissa. Saapuminen Sillianiin ja kunniakierros kaupungilla majoitusta etsien. Päätös kohdistuu motoristiystävälliseen Schwarzer Adleriin, paikka vaikuttaa lähes tyhjältä mutta joudumme 4:teen kerrokseen ullakkohuoneeseen jossa on saakelin kylmä. Erikoisesti sisustettu aula vie puolet kerroksesta ja saa aikaan vaikutelman hippikommuunista. Syötävää on tarjolla alakerran baarista joskin varsin rajoitetusti joten vaikutelma muutaman nuoren pitämästä hippikommuunista vaan vahvistuu. Ilmeisesti vähäisestä asiakasmäärästä johtuen paikan yleiskuluissa säästetään kuittipaperin kohdalla.

28.6 Sillian-Machese

Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen tihkusateessa ja +7 asteen lämpötilassa tien päälle. Sään sopivuuden innoittamana tankkaus talviurheilukeskus Cortinassa. Asfaltin kunto heikkenee tasaisesti etelään mentäessä alkaen vastata suomalaista perustietä. Oikaisu Passo di Giaun kautta, paha virhe, 41 km, 2253 m, +1.5 astetta lämmintä ja tuoretta lunta. Tapaamme tuohtuneen vanhemman miehen joka on juuri käyttänyt uuden Dukati 848 kyljellään lumen takia. Pyörän kylki on pahan näköinen ja herran sadepuku riekaleina mutta kehuu että ei mitään isompaa vammaa. Välipala Alleghessa ja matkaan kohti länttä ihmettelemään Italialaista liikennettä. Ainoa varma asia on että Italiassa eivät työt liikennesuunnittelussa ihan äkkiä pääse loppumaan, sen verran kusipäisiä ratkaisuja on havaittavissa, sopii tietysti hyvin yhteen kusipäisten italiaanojen kanssa. Rooman vallan ajalla vielä oli kuri ja järjestys ja asioita osattiin johtaa ja hallita mutta sen jälkeen niemimaan yli ovat menneet itägootit, läsigootit, muuten vaan gootit, vandaalit ja kaikki muut jotka saivat päähänsä lähteä kansainvaellukselle. Jokaisella ylityksellä on raiskattu kaikki kaksijalkaiset tikapuista ja kananpojista lähtien ja syntynyt seos on se mitä kutsutaan italialaiseksi. Tyypillinen liittyminen moottoritielle tapahtuu siten että lyödään moottoritien laitaan stop-merkki ja siitä sitten vaan ilman mitään kiihdytyskaistaa sekaan. Normaaleilla teillä olevat kääntymiskaistat toimivat pysäköintipaikkoina yhdessä sulkualueiden kanssa. Sen voi vielä ymmärtää että kaupungit on alkujaan suunniteltu hevosille ja aaseille jotka niillä ratsastivat mutta miksi hiivatissa pitää jatkaa samaa suunnittelulinjaa vaikka autot on jo keksitty. Trenton lähellä ajaessani liikenneympyrän ulommalla kaistalla kohti toista liittymää joku läski mammanpoika, jolla on kiire äidin/vaimon tossun alle, lykkää sisemmän kaistan ja keskustan kautta koko perkeleen liikenneympyrän halki, paniikkijarrutus ja saan kuin saankin pyörän pysähtymään niin etten tule jyrätyksi. Annan välittömästi palautetta potkaisemalla peiliä mutta hankalan tasapainotilanteen johdosta en osu vaan joudun tyytymään koko oven mittaisiin saappaan kulutuspalojen tekemiin naarmuihin. Pullea kirjoituspöytäsankari toimii lajilleen ja italialaisille tyypillisellä tavalla ja pakenee paikalta. Saapuminen Riva del Gardaan ja sieltä järven itälaitaa pitkin etelään, muutaman kilometrin ajon jälkeen Tempestasta etelään alkaa autojono. Splittaan jonon kärkeen muiden pyörien kanssa vain todetaksemme että tie on katkaistu poliisin toimesta. Ylärinteeltä pudotellaan noin pään kokoisia kiviä alas ja italialainen logistiikan ja joustavuuden taju eivät anna muuta mahdollisuutta työn suorittamiseen kuin perjantain ruuhka-aika. Puolen tunnin odotuksen jälkeen ainoa siunauskihvelin kokoisella lapiolla varustautunut mies saa tielle asti pudonneet kivet syrjään ja motoristit päästetään liikkeelle. Majoittuminen Hotel Alba:n, suunnitelmien muuttumisen johdosta olemme päivän etuajassa varauksesta mutta huone löytyy. Hotellia pitää vanha pariskunta joista rouva topakasti sijoittaa pyörät siellä ennestään olevien kymmenkunnan pyörän lisäksi, paikka on tupaten täynnä saksalaisia motoristeja johtuen sijoituksesta Touren Fahrer:in listoilla. Ehdotonta plussaa paikalle tuo itsepalvelubaari josta voi hakea haluamaansa juotavaa omassa tahdissa.

29.6-2.7 Makchese

Pyörimistä alueella. Monte Baldon ympäriajo riittävän lämpimässä säässä on suurimmaksi osaksi hauskaa, joskin hauskuutta rajoittaa italiaanojen taipumus ajaa kuin pulloperse siat piittaamatta säännöistä tai turvallisuudesta. Liikenneympyrät koostuvat keltaisella maalilla suditusta kehästä jonka keskusta on asfalttin asemasta tehty mukulakivistä ja jollaisesta makaroninmussuttajien on hyvä pyyhkäistä suoraan lävitse. Joudumme pysähtymään tällaiseen ympyrään kun ei anna luonto periksi tuupata suoraan sekaan, taaksemme pysähtynyt Italo Perkeletto ei kestä odotusta vaan tempaisee vastaantulijoiden kaistalle ja suoraan muiden tienkäyttäjien eteen ympyrään torvien soidessa ja jatkaa matkaa huitoen kuin semafori. Poikkeaminen Costermanossa saksalaisten sotilaiden hautausmaalla. Runsaat 21 000 saksalaisten kaatunutta haudattiin tänne sodan loppuvaiheessa ja alue on vaikuttava kaikessa pelkistetyssä karuudessaan. Itärantaa takaisin Malchesineen kun perään tulee hälytysajossa oleva ambulanssi, välittömästi tien oikeaan reunaan, samoin kuin jonossa ajavat saksalaisetkin,  niin että ambulanssi saa tilaa ohittaa. Sen sijaan Marco Perkelettoille näyttää tämäkin asia olevan liian monimutkainen koska tilaa ei anneta vaan lähdetään tien auettua ajamaan kilpaa ambulanssin kanssa ja samalla aiheutetaan hässäkkä joka hidastaa kaikkien vauhtia, ambulanssi mukaan lukien. No jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia.

2.7 Malchese-Gomagoi

Aamun lähtöhässäkkä, ohjeistuksesta huolimatta toinen Bandit saadaan kyljelleen hotellin pihasta tielle vievässä jyrkästi alaspäin viettävässä ja reilusti kallistetussa mutkassa. Vauriolistalle naarmuuntunut kate, vilkku ja jarrukahva, vilkku saadaan toimintakuntoiseksi kasaamalla se jeesusteipillä ja surkeasti alkanut päivä voi jatkua. Ensimmäisenä tavoitteena Bolzano jossa tarkoitus tutustua jäämies Ötzi:stä kertovaan näyttelyyn. Matkalla pääsee tutustumaan muutamaan paikalliseen erikoisuuteen kuten kartalla näkyvään liikenneympyrään jota ei ole koskaan vaivauduttu siirtämään reaalimaailmaan tai Bolzanoa kohti moottoritieltä lähtevään erkanemiskaistaan joka johtaa huoltamon pihalle. Jäämies Ötzi oli maailmanluokan sensaatio löytyessään -91 ja näytteillepano on upea, tämän upeuden löytäminen tosin on lievästi ongelmallista. Alue on jonkinlaista isoa kävelykatua, lähimmät parkkipaikat löytyvät puolen kilometrin päästä ja opasteita ei mistään. Pyörimistä  katusokkelossa navin ja kartan avustuksella kypäröitä kantaen ja lopulta näyttely löytyy. Ötzi itse makaa pakastimessa johon näkee sisään pienestä ikkunasta ja varusteet ovat hyvin esillä samoin kuin löytämisen vaiheet ja tehdyt tutkimukset. Takaisin sokkeloisille kaduille etsimään paikkaa mihin pyörät tuli laittomasti jätettyä, pienen sekoilun jälkeen pyörät löytyvät ja matkaan. Taistelua ulos kaupungista jossa jokaisen liittymän sulkualue näyttää toimivan samalla parkkipaikkana. Viimeinen suurempi liikenneympyrä on osittain tukossa koska pari tagliatellaa on päättänyt parkkeerata autonsa rinnakkain ympyrän toiselle kaistalle kuulumisten vaihdon ajaksi. Moottoritielle ja kohti Stelviota, rajoitus 110, Banditien matkanopeus 135 ja jatkuvalla syötöllä väkeä vetää vasemmalta ohitse. Siirtyminen pienemmille teille ja otan tavaksi ajaa tunneleissa pitkät päällä onnistuttuani väistämään ensimmäistä vastaantulevaa ohituskiellon rikkojaa, voin vakuuttaa ettei ole miellyttävä tunne arpoa kuinka lähelle kiviseinää uskaltaa mennä. Saapuminen Gomagoin kylään ja majoittuminen Gomagoi Hof:iin, upea paikka joka tarjoaa hyvää ruokaa ja erinomaista paikallista olutta. Huone iso ja ilmava 3 hengen huone joka on täysin remontoitu.

3.7 Gomagoi-Klosters

Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen kosteassa ja koleassa säässä Passo Stelviolle, nousu alkaa hyvin joskin nollamutkat oikealle ovat selvästi hankalampia. Puolivälissä nousua oikealle kääntyvässä nollamutkassa alkaa tapahtua, vedän aivan oletetun keskiviivan viereen kun ylhäältä tulee joku haiseva Mario lemuavalla Fiat Pandallaan ja joka peri-italialaiseen tapaan oikoo kurveissa yhtään katsomatta. Jos olisin osannut katsoa pidemmälle mutkaan niin mitään ei olisi tapahtunut mutta valitettavasti pää ei käänny 180 astetta suoraan taaksepäin ja yläviistoon. Sen verran hitaalla nopeudella ja valmiiksi kallellaan olevalla pyörällä että en saa kunnon osumaa autoon mutta pikku tönäisyn kuitenkin joka riittää ja lähden nätissä joskin lyhyessä kaaressa pyörän yli, oikeastaan näin jälkeenpäin ajatellen pikemminkin sivulle kuin yli. Perässä ajavat kehuivat että oli komean näköistä kuin tulin kierimällä vastaan. Pandaa ajava Silvio kusipää toteuttaa normaalia italialaista vastuunkantoa ja häviää vauhdilla alarinteeseen. Alaspäin tulevat saksalaiset motoristit auttavat pyörän pystyyn ja keräilevät romuja tieltä. Saldona perinteistä toisen kyljen romua sekä viime syksynä uusittu kypärä mikä vituttaa eniten, takaraivosta ovat kuidut näkyvissä joten uusimisen paikka. Takaisin matkaan ja seuraava tauko Stelvion huipulla, vietän laatuaikaa harrastamalla yleistä vittuilua kaikille vastaantuleville italialaisille. Alaspäin ja kohti Livignoa Passo di Eiran kautta. Livignossa pysähdys ja sen verran vielä ottaa päähän että menen kuselle paikallisen kaupungintalon pihanurmelle. Livignon järven länsilaitaa pohjoiseen ja lopulta kyltit jotka kertovat että nyt on poistuttu länsi-euroopan perseestä Sveitsin puolelle ja samalla pääsee suorittamaan 10 € tunnelimaksun. Tämän maksaa mielellään että pääsee pois maasta jonka tähtihetket olivat Rooman valtakunnan aikaan ja joka sen jälkeen on tuottanut lähinnä sähellystä ja sekaannusta. Tosin on myönnettävä että tekevät hyvää ruokaa ja jäätelöä. Tankkaus Zernezissä, korkeaoktaanista tankkiin koska koko italiasta ei tuntunut löytyvän muuta kuin 95 oktaanista. Flüelapass:n läpi Davosiin ja sieltä Wolfgangpass:n läpi Klostersiin. Mukavaa matkantekoa kun voi taas vaihteeksi luottaa siihen että liikennesääntöjä noudatetaan noin pääpiirteissään eikä yleinen perseily ole itseisarvo. Majoittuminen Sport Hotel:iin joka tarjoaa pyörille jopa tallipaikan, hyvin tähän asti. Majoitus on perinteiseen Sveitsiläiseen tapaan luokkaa hintava ja sekaannuksen takia tulee vahingossa otettua vielä illallinen valmiiksi maksettuna. Tämä osoittautuu virheeksi, olisi pitänyt katsoa niitä ovenpieliä tarkkaan ja huomata kyltti joka kertoi ravintolan saaneen maininnan jossain ruokalehdessä. Alkupalat olivat savustettua saksanhirveä ja kooltaan luokkaa jota yleensä käytetään makupaloina koirankoulutuskentällä keskikokoiselle rodulle, pääruokana oleva kyljys oli kokoluokkaa rääpe jonka löytää viimeisenä lähikaupan tarjouspaketista jotta määrätty paino saatiin täyteen.

4.7 Klosters-Konolfingen

Lähtö yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen poutaisessa säässä. Lämpöä on sen verran runsaasti että jo ensimmäisellä tauolla voi keventää varustusta. Matka suuntaa kohti länttä ja tarkemmin sanoen Berniä. Moottoritiemaksua vältellen Glaruksesta Klausenpass:in kautta Altdorfiin. Passo kulkee vain 1948m korkeudella mutta vähintään puolet siitä on pilvien peitossa, näkyvyys putoaa n. 20 metriin mutta koska ollaan sivistyneillä seuduilla eikä Italiassa vastaantulevat autot ajavat maltillisesti ja huomioivat muut tielläliikkuja. Paikalliset lehmät eivät ole yhtä kohteliaita laiduntaessaan alueella ilman minkäänlaisia aitoja. Fiilis on aivan uskomaton puskiessa nollamutkista läpi tässä näkyvyydessä, siellä täällä olevat talot lipuvat sumusta näkyviin ja pois aavemaisesti ja jopa moottorin ääni tuntuu vaimenevan. Lopulta tie laskee pilven alle ja ensimmäiselle levikkeelle tauolle muutaman saksalaisen motoristin kanssa. Sen verran jännitti että lasken kunnon pitkän kaarikusen, n. 200 metriä, suoritusta helpottaa tosin pystysuora seinämä jonka matalan kaiteen ylitse lorottelen. Altdorf:in tankkaamaan ja välipalalle ja Luzernin kautta kohti Berniä. Koska ilta alkaa olla jo pitkällä päätetään jättää karhut seuraavaan päivään. Ensimmäisenä tulee navista jokin linnahotelli, poikkeama paikanpäälle mutta jo parkkipaikka vakuuttaa että kyseessä on väärä paikka koska halvin auto näkyy oleva Porschen maasturi. Kohti seuraavaa paikkaa, navin antamasta osoitteesta löytyy Hotel Gasthause joka on sulki torstaisin. Jälleen matkaan ja lopulta löytyy HotelGasthause Kreutz jossa on tilaa. Illalliseksi järeä pihvi joskin paikka ilmeisesti kuuluu zombityövoimalla toimiviin koska ruokasalissa meinaa olla kärpäsiä ihan riesaksi asti. Huone viereisessä rakennuksessa on mukava, siisti ja ilmeisesti aivan äskettäin remontoitu, ongelmana sängyn tyynyt joka koon ja paksuuden perusteella on hankittu jostain penkinpäällisiä myyvästä puutarhaliikkeestä.

5.7 Konolfingen-Todtnau

Todellinen budjettiluokan aamiainen, ainoa liha mitä saa leivän päälle on ylähuuli. Aurinkoisessa ja lämpimässä säässä kohti Berniä, oikean paikan löytyminen ilman suurempia ongelmia ja nalle jos toinenkin tulee nähtyä. Valitettavasti idea lemmikkikarhusta ei oikein tunnu ottavan tulta ja paikallisilla ei ole mitään tietoa mistä saisi ostaa yhden karhun. Karhut on nähty joten kohti pohjoista ensimmäisenä tavoitteena Basel ja sen sisarkaupunki Weil am Rhein jossa pitäisi olla Louisin liike. Homma etenee hyvin kunnes päästään kaupunkiin asti, tällöin jo aiemmin ilmenneet Tomtom Urban Riderin ongelmat tulevat tuskallisella tavalla ilmi. Navi on koko ajan opastuksessaan 3-5 sek. jäljessä ja siltojen/ylikulkujen takia lähekkäin on useita teitä navi hyppii holtittomasti tieltä toiselle, samoin tiukat käännökset tuntuvat sotkevan kartan piirron totaalisesti. Kun neljännen kerran kääntyy väärään suuntaan navin myöhästyneiden ohjeiden takia (kaupunkiliikenteessä kun ei voi pysähtyä jokaiseen risteykseen/kaistanvaihtoon odottamaan että navi ehtii mukaan) ja melkein aiheuttaa kolarin kaistanvaihdollaan (kiitokset hereillä olleelle saksalaiselle Audi kuskille)mitta on täynnä, ensimmäiselle huoltoasemalle suunnista välittämättä ja kylmää juotavaa. Lämpö pyörii +28 asteessa, aurinko paistaa ja ajopuku loiskuu sisälle valuneesta hiestä. Varttitunnin viilennys ja hermojen lepuutustauon jälkeen uusi yritys ja tällä kertaa onnistun ennakoimaan navin mielenliikkeet niin hyvin että Louis löytyy. Hetken haeskelun jälkeen löytyy englantia puhuva kaveri ja pikaisen tarkastelun tulos on että kypärä on entinen. Verratessa uuteen vastaavaan näkee kuinka styroksit ovat painuneet takaraivon kohdalta mihin isku tuli. Uutuusväreissä oleva XR-1100 kainaloon ja kyselemään pystyisikö joku vaihtamaan Scalan vanhasta uuteen kypärään, vaihto ei onnistu ennen kuin maanantaina. Tästä suivaantuneena vaihdan sen itse pihalla kaupan edessä olevalla pöydällä, vie noin 5 minuuttia, sitten vaan irtorojut takalaukkuun ja vanha kypärä liikkeeseen pyynnöllä että tuhotkaa tämä tai myykää jollekin italiaanolle. Kohti pohjoista suuntana Titisee-Neustad ja tasaista lentoa lähes tyhjillä teillä. Todtnaun kylässä silmään osuu iso Touren Fahrerin juliste joten majatalon pihaan kyselemään huonetta. Hotelli Lawinen isäntä kokinpuvussaan kiillottelee omaa pyöräänsä pihalla, huone löytyy, iso omalla parvekkeella ja tilaa on vaikka lampaat söisivät. Pihalla nauttiessa kylmää olutta tien toiselle puolelle tulee peura ruokailemaan.  Keskustelussa ei selviä että mikä mies isäntä oikein on mutta ei todellakaan mikään tavallinen kokki, annokset isoja ja herkullisia ja esillepano kuin pieniä taideteoksia, luokkaa jota tavallisesti näkee TV:stä ammattikokkien kilpailuista.

6.7 Todtnau-Idar-Oberstein

Lähtö todella hyvän aamiaisen jälkeen aurinkoiseen säähän ja kohti pohjoista edelleen Schwarzwaldin synkissä uumenissa pysyen. Lopulta Strasbourgin itäpuolelta suunta muuttolinnun tarkkuudella kohti Zweibrückea. Ajan voittamiseksi oikaisemme Ranskan läpi. Tauolla tulee huomioitua levähdysalueen kunto, kaikki roskikset ovat ääriään myöten täynnä ja melkoinen määrä jätettä on levinnyt ympäristöönkin. Takaisin Saksan puolelle ja tankkaamaan sekä yösijan etsiskelyä aloittamaan Thallichtenbergista . Jonkin äärimmäisen hämäräperäisen kulttuuritapahtuman takia kaikki lähiseudunkin majoitukset ovat täynnä joten suunta vanhaan tuttuun Idar-Obersteiniin jonne jostain syystä tunnun aina saksassa käydessäni joutuvan. Ensimmäisestä paikasta ei saa mitään syötävää joten suuntana neuvottu Schloss sanken majataloon, huone on kuuma kuin tietyn paikan esikartano mutta viilenee nukuttavaksi kun jättää ikkunat auki. Illalliseksi paikan erikoisuus, avotulella grillattu 4 cm paksu kimpale sikaa, vielä pieni pyörähdys kylällä ja nukkumaan,

7.7 Idar-Oberstein-Warstein

Lähtö aurinkoisessa säässä kun ensin on hikoiltu tunnin verran paikallisessa mineraalimuseossa. Sen jälkeen kamppailtu navin kanssa koska näyttö toimii miten sattuu, kirjoittaminen on yhtä tuskaa ja kirjainten arpomista, ei puhettakaan että voisi käyttää hanskat kädessä. Etenemistä koiliseen ja laskeutuminen Reinin laaksoon. Tasaista ajoa kauniita maisemia ihaillen pitkin joen rantaa, lähes jokaisella mäennyppylällä on jonkinlainen vanha linna tai muu linnoitusratkaisu ja niiden lisäksi pääsemme ihailemaan Loreleyn kiveä. Haltia ei tunnu olevan paikalla joten lienee ihailemassa aarrekätköään, niille joita asia tarkemmin kiinnostaa kannattaa etsiskellä hakusanoilla Reininkulta tai Niebelungen sormus. Laaksosta ylös ja kohti Warsteinia, Siegenin alueella navi sekoaa täysin ja jostain syystä pyrkii ohjaamaan kaiken liikkumisen Rothaargebirgen metsäalueelle. Huolimatta uudelleen annetuista kohteista ja erilaisista reittisuunnittelu parametreistä kokoajan tuossa pikkutiesokkelossa osuu risteyksiin joissa on kyltti Siegen 30 +/- 5km. Ties monennenko kerran tulee navin uusin päivitys kirottua helvetin alimpaan rikkikattilaan ja pikkukylän huoltoasemalta kyselemään tarkkaa paikkatietoa. Tuurilla kohdalle sattuu paikka jossa hyvää englantia puhuva nuori nainen antaa ohjeet joilla alueelta pääsee pois. Uudestaan kohti pohjoista ja koska aikaa on maaseutukierroksella vierähtänyt moottoriliikennetielle 55 ja kohti Warsteinia. Nopeuden 190 jälkeen takalaukku alkaa keventää yllättävästi keulaa ja saksalaiset antavat mukavasti tietä niin että viimeinen 10 km menee käytännössä koko ajan splitaten nopeudella 140. Majoittuminen Gasthof Hoppeen josta upea iso huone ja iltapalaksi sian sisäfilettä gorgonzola kastikkeessa. Tankatessa tuli tavattua vanhempi HD kuski joka puhui hyvää englantia ja kertoi olleensa useita kertoja suomessa jossain metsäkoneprojektissa ja edelleen pitää säännöllisesti yhteyttä ja vierailee ystäviensä luona. Käymme kiinnostavan joskaan ei poliittisesti korrektin keskustelun saksan nykytilasta.

8.7 Warstein-Husum

Lähtö mukiinmenevän aamiaisen jälkeen, aamiaista tarjoilevalla tytöllä oli varsin syvään avoin paita ja ihan kivat tissit. Kohti koilista ja ensimmäisellä tauolla tehty navin asetusten säätö ja resetointi tuntuvat auttaneen ainakin sen verran että nyt ei eksyillä kaikkein pienimmille teille. Tankkaustauolla huiviin Bockwurstia  ja hyvästä matkavauhdista johtuen saapuminen alkuiltapäivästä vierailukohteeseen Rechburg-Loccumiin jossa sijaitsevien kaivausten ympärille on rakennettu mahtava teemapuisto monisoluisen elämän kehittymisestä ja mitä siitä tänäpäivänä tiedetään. Muutaman kilometrin polku esittelee eri aikakaudet tyylikkäästi ja alueella on runsaat 200 luonnollisen kokoista fossiileihin perustuvaa mallia, mukaan lukien yli 45m pitkä Seismosaurus. Paikallisesta kaupasta mukaan tarttuu T-Rexin fossiloitunut hammas ja Utah-Raptorin raatelukynsi. Majoituksen etsintää ja lopulta melkoisen soittelurumban jälkeen löytyy Gasthause Dryer jossa on tilaa.

9.7 Husum-Travemünde

Lähtö niukahkon aamiaisen jälkeen aurinkoisessa säässä kohti Munsteria ja siellä olevaa saksalaista panssarimuseota. Navin toiminnassa edelleen jotain outoa kun ajosuunta vaihtuu lennossa aivan toiseksi. Museo kuitenkin löytyy ja vie täydet 3 tuntia aikaa. Näytillä on vaunuharvinaisuuksia joita ei Parolassa näe, Tiger, Könningstiger, Panther, Jagdtiger, Jagdpanther, ynnä muita vanhoja taistelupanssareita. Uudemmasta kalustosta en ainakaan muista että olisin koskaan aiemmin päässyt Merkavaa yhtä läheltä ihmettelemään. Esillä on runsaasti entisen DDR:n kalustoa joka näytti herättävän nuoremman saksalaispolven kiinnostusta mutta joka on jokaiselle suomessa armeijan käyneelle varsin tuttua. Sinänsä kiinnostavaa oli tarkka tasapainoilu historian ja poliittisen korrektiuden välillä, muistikuvani mukaan kuningastiikereitä oli vain SS panssarijoukoilla käytössä mutta ainoat joukko-osasto tunnukset mitä oli maalattuina olivat parissa vaunussa olevat Africa Corpsien tunnukset. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos isot metallihirviöt kiinnostavat. Matkaan kohti Travemündea pienempiä maaseututeitä kierrellen ja matka taittuukin mukavasti kunnes tulee aika luottaa navin ohjeisiin sataman löytymisessä, parissa kohdassa navi näyttää sitkeästi käännöstä vasemmalle vaikka paikalliset opasteet kertovat sataman löytyvän oikealta ja siinä vaiheessa kun sataman nosturit jo näkyvät navi väittää matkaa olevan edelleen runsaat 21 km. Saapuminen satamaan ihan paikallisia kylttejä seuraten ja sitten armotonta jonotusta, pari tuntia lähtöselvityksen aukeamiseen ja sen jälkeen 3 h lastauksen alkamiseen puolilta öin. Jonossa tapaamme uudestaan Juha Lieslinnan seurueen joten aika menee mukavasti käydessä läpi sattumuksia. Lopulta ajo laivaan ja kellumaan kohti kotimaata.

Asian vierestä

Silmääni pikkuiseen sattui oheinen uutispläjäys. Tärkeää ja painavaa asiaa varmaan jonkun mielestä, itselläni pistää silmään jonkinasteinen tarkoitushakuisuus. Uutisessa ei mainita mitään lähtötasoista eikä  niiden erojen syistä, kauhistellaan vain muutoksen hitautta. Voisi pohtia ohimennen vaikka sellaista pikkuseikkaa että Epsanjassa kuolee parituhatta vuodessa ja Suomessa 200 niin onhan paljon helpompaa vähentää suuresta joukosta pois nippu onnettomuuksia. Tähän sitten joku voi todeta että seonnut blokisti unohti maiden kokoeron, ei unohtanut, sekopäinen blokisti muistaa vielä erinomaisesti trafin moottoripyöräuutisoinnin kuinka onnettomuudet ovat lisääntyneet. Kun huomautettiin että pyöräkanta on kasvanut enemmän kuin onnettomuudet trafi vastasi tiedottajan suulla että sillä ei ole merkitystä vaan ainoastaan absoluuttisilla onnettomuuksilla. Samahan tulee tuosta uutisestakin esille, moottoripyöräonnettomuudet ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi samaan aikaan kun moottoripyöräkanta on kasvanut 2.5-kertaiseksi, eli onnettomuuksissa on tapahtunut vähenemistä mutta silti motoristit ovat syyllisiä kaikkeen. Mitään syytä onnettomuuksissa ei voi missään tapauksessa olla vanhentuneella autokannalla, surkeilla liikennejärjestelyillä tai rappeutuvalla tieverkostolla.
Jos tuota tilastojen kauhistelua pitäisi vähentää niin ensimmäiseksi voisi koittaa vaikkapa sitä että tilastointi muutettaisiin yhteneväksi muiden pohjoismaiden kanssa, eli siivottaisiin pois itsemurhat ja sairaskohtaukset. Sitten todettaisiin yllättäen että ollaankin jo melkein tavoitteessa ja voitaisiin keskittyä suurimpaan ongelmaan joksi jäisi alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Tämä ei kuitenkaan käy koska virallisen totuuden ™ mukaan ylinopeus on kaiken pahan alku ja juuri ja se tuottaa mukavasti rahaa valtion kassaan. Niimpä tämä hutkimus onkin suoraan trafin/liikenneministeriön/VM:n märkien päiväunien täyttymys, turvallisuus-helppo myydä koomalampaille, ylinopeus-kaiken pahan alku ja juuri ==> alhaisemmat nopeurajoitukset ==> lisää sakkotuloja ==> tiestö kuluu vähemmän ==> kunnossapitoluokka voidaan laskea ==> säästyvät rahat voidaan lahjoittaa esim. kreikalle. Lisäetuna saadaan tuhat sydänkohtausta silkasta turhautumisesta kun kiire painaa päälle mutta teillä pitää nyssyttää niin hidasta vauhtia etteivät kukat irtoa yhdestäkään hatusta. Jostain kumman syystä muuten Tanska on saanut kehuja onnettomuuksien vähentämisestä vaikka siellä nostettiin nopeusrajoituksia.... outoa....

Näyttää siltä että järki voitti EU:n parlamentin liikennevaliokunnassa joskin äärimmäisen niukasti. Tilanne sinänsä ei ole ohi mutta toivottavasti nyt tulee sentään muutama vuosi hengähdysaikaa ennen kuin katsastuslobbarit saavat aikaiseksi uudet vääristellyt tilastot ja valiokunnan maasutuksen käyntiin. Tavan mukaisesti Dekra et al. pyrkivät aktiivisesti tarjoamaan omia tilastojaan turvallisuusvertailuun huolimatta siitä että tilastot ovat yhtä luotettavia kuin liikenneturhan ylinopeustutkimukset. 

Jonain päivänä tuo katsastus pyörille tulee pakolliseksi, ja äänestyksen tiukkuudesta päätellen se päivä voi olla jo kolmen vuoden kuluttua, syynä se että tuossa yksinkertaisesti liikkuu niin isot rahat että seteliselkärankaisten poliitikkojen on mahdotonta vastustaa katsastusfirmojen toiveita.