22.-23.6 RMK-Travemünde
Lähtö kosteassa kelissä, tasaista ajoa moottoritietä
pitkin Vuosaareen satamaan. Paperisota ja parkkiin odottamaan, parkissa (ja
laivalla) käyty keskustelua Juha Liesilinna jonka blokiin voi tutustua täällä.
Laiva on melkoisen tyhjä luultavasti ajankohdasta johtuen. Tapauksetonta
kelluntaa ja maihinpääsyn odottelua. Normaali hallittu kaaos laivasta
poisajossa, tullista läpi suurempia intohimoja herättämättä ja sattumalta
ennakolta varatun hotellin kyltin bongaaminen tienvarresta. Majoittuminen Grüne
Jägeriin siistiin ja mukavaan mutta kuumaan huoneeseen. Tässä vaiheessa jos
olisi tulevaa tiennyt niin olisi tervehtinyt kuumuutta ilolla.
24.6 Travemünde-Clasthal-Zellerfeld
Lähtö pilvipoutaisessa säässä. Ensimmäisenä esteenä
Lübeckin kaupunki josta onneksi navin avustuksella läpi ilman suurempia
ongelmia. Razeburgin ja Mölln:in kautta Bücheniin jossa ensimmäiset ongelmat
navin kanssa (nämä ongelmat olivat leimallisia koko loppumatkalla ja syyksi
epäilin viimeisintä kartta/järjestelmäpäivitystä). Tie on poikki ja navi
lamaantuu tästä takaiskusta täydellisesti eikä osaa etsiä minkäänlaista
kiertotietä, itse asiassa saa sen vaikutelman että kyseinen pieni tie on ainoa
joka yhdistää tämän osan Saksaa muuhun Eurooppaan. Reittiä haeskellessa tulee
poikettua Gudowissa saakka mutta ei auta, takaisin Bücheniin ja paikallisen
ostostuonelan parkkipaikalla vanhempi rouva neuvoo toimivan kiertotien.
Melkoista pyörittelyä mutta lopulta edessä siintää Lauenburg jossa tankkaus ja
päiväsämpylä. Elben ylitys siltaa pitkin onnistuu vaikka vesi on vieläkin
selvästi normaalia korkeammalla. Ajoa kohti etelää suurempia kaupunkeja
vältellen, toissakesäinen masentava kokemus Rottweilista ja rottweilerin
etsinnästä matkamuistoksi saavat kiertämään Braunschweigin varman siitä että
sieltä ei kuitenkaan saa metwurstia. Erikoisena ilmiönä ovat metsäisille
alueille parkkeeratut lukuisat asuntovaunut ja autot joissa on kylkiin
ripustettujen kylttien perusteella mahdollista vaihtaa rahaa rakkauteen. Päivän
toinen tankkaus Goslarissa ja armottomassa vesisateessa Hartzin vuoristotietä
Clasthal-Zellerfeldiin ja majapaikan etsintää. Steakhouse Hotell, kun ajaa
pihalle niin paikan isäntä ryntää ulos näyttämään mihin pyörät parkkiin ja
lykkää avaimet käteen, huone nro.4 ja paperit voi täytellä myöhemmin. Huone on
upea eikä likikään niin kallis kuin pelkäsin koska paikka kuuluu
motoristiystävällisiin. Illalliseksi herkullista vahvasti maustettua
siankylkeä.
25.6 Clathal-Zellerfeld-Neudrossenfeld
Hyvän aamiaisen jälkeen lähtö koleaan ja kosteaan säähän.
Tutustumista Hartz-vuoriston nähtävyyksiin reippaasta vesisateesta nauttien,
tässä näette alueen korkeimman vuoren jonka huippu on pilvessä eikä näy tänne,
you see…. Ajoa etelää kohti satunnaisissa mutta kiitettävän tasaisissa
sadekuuroissa, Thüringenwaldissa lämpötila sateessa putoaa parhaimmillaan 8
asteeseen. Tankkaus ohimennessä pikkukylässä ja takaisin tienpäälle. Runsaasti
mukavia mutkittelevia pikkuteitä mutta sade ja kylmyys estävät enemmät
nautiskelut. Muuten varsin tapaukseton päivä kunnes tulee aika hakeutua
yöpuulle, yö painaa päälle mutta puuta ei tunnu löytyvän. Navin lievästi
sekavien ohjeiden mukaan ajellaan ristiin rastiin Bayreuthia ympäröivällä
maaseudulla kuulemassa Nicht Zimmer tai potkimassa suljettujen Gasthoffien
ovia. Parhaassa tapauksessa pääsee sentään sisään vastaanottotiloihin ja
asukkaitakin tulee sisään mutta henkilökuntaa ei vain näy huolimatta ankarasta
respan kellon pimputuksesta. No tulee siellä vartti pidettyä sadetta mutta
ala-aula on kuitenkin niin tylsä leiriytyä joten suuntaamme muualle. Parin
turhan lisäyrityksen jälkeen Hotel Gasthoffiin Neudrossenfeldiin josta löytyy
tilaa. Kyseessä on paikallisen perheyrityksen (panimo) pitämä
hotelli-ravintola. Upea iso huone sopuhintaan,
todella hyvät ruuat ja hyvää olutta. Lisäbonuksena huoneen ikkunasta voi
katsella pesässä kahden poikasen kanssa touhuavaa haikaraemoa.
26.6 Neudrossenfeld- Chiemsee
Hyvän aamiaisen jälkeen koleaan keliin tienpäälle.
Lämpötilat pyörivät uskomattomissa +6-+8 astetta, keski- eurooppa, keskellä
kesää! Norjaan voisi tälläistä keliä odottaa mutta ei tänne. Vaatevarastosta
alkaa olla kaikki käytössä mutta silti voi tauoilla hyvällä omallatunnolla
hyppiä lämpimikseen. Tankkaus Shellillä ja paikallista lehtihyllyä ja muuta
tarjontaa saa kyllä mukavasti puolisen tuntia lämpimässä silmäiltyä. Iltapäivää
kohti sää alkaa pikkuisen lämpenemään joten kohteena on Louis Landshutissa.
Mukaan tarttuu parempi karttasarja alpeilta, pari kalvo- ja lämpöpaitaa. Näitä
rikkaampana, ja lukemattomia euroja köyhempänä jatketaan matkaa kohti etelää.
Kohteeksi valikoituu saksan toiseksi suurin järvi ja sen itärannalla oleva
Chieminingin kaupunki. Järven rannasta löytyy Gasthause joka vaikuttaa
päällisin puolin hyvältä. Huone osoittautuu helvetin pieneksi luukuksi johon
isokokoisen koiran majoittamalla syyllistyisi eläinsuojelurikokseen ja muut
huoneet ovat täynnä. Sitten syömään, ovenpielessä on jos jonkinlaista plakaatti
alkaen Michelinin vuosikirjan maininnasta. Maininta on ilmeisesti tullut siitä
että paikan pöperöt maistuvat renkailta tai sitten vaan kehotus välttää
paikkaa. Koska ollaan järven rannalla, ja kaksikin tarjoilijaa suosittelee,
niin otan pääruuaksi jotain kalaa. Annos on melkoinen pettymys, lautasenkokoinen
mudanmakuinen otus jonka evoluution seuraava vaihe on piikkisika, ei maun mutta
perkeleellisen terävien ruotojen määrän takia, ruotoa on enemmän kuin pienessä
ahvenessa. Ankaran rääpimisen jälkeen saan vajaan puolet kalasta syötyä ja
hyvien uutisten huipentumana tulee tieto että kahden päivän päästä Grossclocknerilla
sataa lunta joten reititystä pitää hioa uusiksi.
27.6 Chiemsee-Sillian
Aamulla huomio kiinnittyy ala-aulassa oleviin
täytettyihin kaloihin, olen varma että niitä oli eilen saapuessamme neljä
kappaletta, mutta tänä aamuna niitä on enää kolme jäljellä. Yhden kalan
katoamista ei tarvitse ihmetellä kun muistelen illallista. Kina aiheesta jatkuu
läpi itse asiassa yllättävän hyvän aamiaisen jonka jälkeen liikkeelle
tavanomaiseksi muodostuneeseen säähän. Louisilta hankitut paidat tuntuvat
olevan hintansa arvoisia, koska kylmä ei ala ahdistella miestä hilpeää ja
eteneminen kohti Grossclockneria sujuu mukavasti ja vauhdikkaasti. ideana
pyrkiä jo tänään läpi ja lyhentää siis reittiä päivällä. Pyrin alustavassa
nousussa ja mutkissa pelaamaan hyvän ja rauhallisen aseman ohittelemalla
pakettiautoryppään. Portille maksamaan Hoch Alpenstrasse tienkäyttömaksu
23€/pyörä ja temmeltäessä Rukan puvun huonosti sijoitettujen vetoketjujen
kanssa sama perhanan pakettiautorypäs on rfid:n tai vastaavan etäluettavan
maksun takia päässyt taas eteeni. Sitten lähtee vinkaisemaan ylöspäin ja
ohituskaistat pitävät huolen siitä ettei pakettiautoja tarvitse kauaa katsella.
Ylöspäin nollamutkia hyväkuntoisella, joskin kapeahkolla tiellä. Maisemat ovat
fantastiset ja pikkuhiljaa ruohikko antaa tilaa lumelle ja lämpötila putoaa +5
asteeseen ja tienvarteen ilmestyvät murmelivaroitus-taulut. Bikers Point on
pääosin pilvessä joten kovin esteettisiä näköaloja ei ole havaittavissa.
Samalla tasanteella olevasta ravintolasta tulee ostettua parit pyörätarrat ja
lämpimiä leipiä lounaaksi. Takaisin tienpäälle, korkeimman huipun kautta
tasaista pudottelua alaspäin. Mukavia nollamutkia joissa meinaa tulla ahdasta
linja-autojen kanssa, seurattu kiinnostavaa huutoa bussikuskin ja henkilöauton
kuljettajan välillä aiheesta kumpi peruuttaa ja kumman syy. Ylhäältä tuli
ostettua murmeliöljystä tehtyä voidetta jonka pitäisi auttaa lihaskipuihin,
mietiskelen niin tiiviisti millaisella puristimella murmeleista saadaan öljyä
että melkein ajan edellä nollamutkaan jarruttavan auton perään, ABS pelastaa
päivän. Matka jatkuu kohti Italian rajaa, navin surkeaa toimintaa kiroillessa
tulee pysähdyttyä tankille kun hauska jymy-ylläri selviää. Takalaukkua tuli
auottua ylhäällä ja laukku on kuin onkin sen verran ilmatiivis että laukkuun on
jäänyt messevä alipaine, kansi on painunut lommolle eikä aukene sormivoimilla
repimällä. Lopulta ruuvimeisseli käyttöön ja sillä kampeamalla saa sen verran
tiivisteeseen mutkaa että reilu sihinä ja kannen paukahdus muotoonsa kertovat
laukun olevan taas avattavissa. Saapuminen Sillianiin ja kunniakierros
kaupungilla majoitusta etsien. Päätös kohdistuu motoristiystävälliseen
Schwarzer Adleriin, paikka vaikuttaa lähes tyhjältä mutta joudumme 4:teen
kerrokseen ullakkohuoneeseen jossa on saakelin kylmä. Erikoisesti sisustettu
aula vie puolet kerroksesta ja saa aikaan vaikutelman hippikommuunista.
Syötävää on tarjolla alakerran baarista joskin varsin rajoitetusti joten
vaikutelma muutaman nuoren pitämästä hippikommuunista vaan vahvistuu.
Ilmeisesti vähäisestä asiakasmäärästä johtuen paikan yleiskuluissa säästetään
kuittipaperin kohdalla.
28.6 Sillian-Machese
Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen tihkusateessa ja +7
asteen lämpötilassa tien päälle. Sään sopivuuden innoittamana tankkaus
talviurheilukeskus Cortinassa. Asfaltin kunto heikkenee tasaisesti etelään
mentäessä alkaen vastata suomalaista perustietä. Oikaisu Passo di Giaun kautta,
paha virhe, 41 km, 2253 m, +1.5 astetta lämmintä ja tuoretta lunta. Tapaamme
tuohtuneen vanhemman miehen joka on juuri käyttänyt uuden Dukati 848 kyljellään
lumen takia. Pyörän kylki on pahan näköinen ja herran sadepuku riekaleina mutta
kehuu että ei mitään isompaa vammaa. Välipala Alleghessa ja matkaan kohti
länttä ihmettelemään Italialaista liikennettä. Ainoa varma asia on että
Italiassa eivät työt liikennesuunnittelussa ihan äkkiä pääse loppumaan, sen
verran kusipäisiä ratkaisuja on havaittavissa, sopii tietysti hyvin yhteen
kusipäisten italiaanojen kanssa. Rooman vallan ajalla vielä oli kuri ja
järjestys ja asioita osattiin johtaa ja hallita mutta sen jälkeen niemimaan yli
ovat menneet itägootit, läsigootit, muuten vaan gootit, vandaalit ja kaikki
muut jotka saivat päähänsä lähteä kansainvaellukselle. Jokaisella ylityksellä
on raiskattu kaikki kaksijalkaiset tikapuista ja kananpojista lähtien ja
syntynyt seos on se mitä kutsutaan italialaiseksi. Tyypillinen liittyminen
moottoritielle tapahtuu siten että lyödään moottoritien laitaan stop-merkki ja
siitä sitten vaan ilman mitään kiihdytyskaistaa sekaan. Normaaleilla teillä
olevat kääntymiskaistat toimivat pysäköintipaikkoina yhdessä sulkualueiden
kanssa. Sen voi vielä ymmärtää että kaupungit on alkujaan suunniteltu hevosille
ja aaseille jotka niillä ratsastivat mutta miksi hiivatissa pitää jatkaa samaa
suunnittelulinjaa vaikka autot on jo keksitty. Trenton lähellä ajaessani
liikenneympyrän ulommalla kaistalla kohti toista liittymää joku läski
mammanpoika, jolla on kiire äidin/vaimon tossun alle, lykkää sisemmän kaistan
ja keskustan kautta koko perkeleen liikenneympyrän halki, paniikkijarrutus ja
saan kuin saankin pyörän pysähtymään niin etten tule jyrätyksi. Annan
välittömästi palautetta potkaisemalla peiliä mutta hankalan tasapainotilanteen
johdosta en osu vaan joudun tyytymään koko oven mittaisiin saappaan
kulutuspalojen tekemiin naarmuihin. Pullea kirjoituspöytäsankari toimii
lajilleen ja italialaisille tyypillisellä tavalla ja pakenee paikalta.
Saapuminen Riva del Gardaan ja sieltä järven itälaitaa pitkin etelään, muutaman
kilometrin ajon jälkeen Tempestasta etelään alkaa autojono. Splittaan jonon
kärkeen muiden pyörien kanssa vain todetaksemme että tie on katkaistu poliisin
toimesta. Ylärinteeltä pudotellaan noin pään kokoisia kiviä alas ja
italialainen logistiikan ja joustavuuden taju eivät anna muuta mahdollisuutta
työn suorittamiseen kuin perjantain ruuhka-aika. Puolen tunnin odotuksen
jälkeen ainoa siunauskihvelin kokoisella lapiolla varustautunut mies saa tielle
asti pudonneet kivet syrjään ja motoristit päästetään liikkeelle. Majoittuminen
Hotel Alba:n, suunnitelmien muuttumisen johdosta olemme päivän etuajassa
varauksesta mutta huone löytyy. Hotellia pitää vanha pariskunta joista rouva
topakasti sijoittaa pyörät siellä ennestään olevien kymmenkunnan pyörän
lisäksi, paikka on tupaten täynnä saksalaisia motoristeja johtuen sijoituksesta
Touren Fahrer:in listoilla. Ehdotonta plussaa paikalle tuo itsepalvelubaari
josta voi hakea haluamaansa juotavaa omassa tahdissa.
29.6-2.7 Makchese
Pyörimistä alueella. Monte Baldon ympäriajo riittävän
lämpimässä säässä on suurimmaksi osaksi hauskaa, joskin hauskuutta rajoittaa
italiaanojen taipumus ajaa kuin pulloperse siat piittaamatta säännöistä tai
turvallisuudesta. Liikenneympyrät koostuvat keltaisella maalilla suditusta
kehästä jonka keskusta on asfalttin asemasta tehty mukulakivistä ja jollaisesta
makaroninmussuttajien on hyvä pyyhkäistä suoraan lävitse. Joudumme pysähtymään
tällaiseen ympyrään kun ei anna luonto periksi tuupata suoraan sekaan,
taaksemme pysähtynyt Italo Perkeletto ei kestä odotusta vaan tempaisee
vastaantulijoiden kaistalle ja suoraan muiden tienkäyttäjien eteen ympyrään
torvien soidessa ja jatkaa matkaa huitoen kuin semafori. Poikkeaminen
Costermanossa saksalaisten sotilaiden hautausmaalla. Runsaat 21 000
saksalaisten kaatunutta haudattiin tänne sodan loppuvaiheessa ja alue on
vaikuttava kaikessa pelkistetyssä karuudessaan. Itärantaa takaisin Malchesineen
kun perään tulee hälytysajossa oleva ambulanssi, välittömästi tien oikeaan
reunaan, samoin kuin jonossa ajavat saksalaisetkin, niin että ambulanssi saa tilaa ohittaa. Sen
sijaan Marco Perkelettoille näyttää tämäkin asia olevan liian monimutkainen
koska tilaa ei anneta vaan lähdetään tien auettua ajamaan kilpaa ambulanssin
kanssa ja samalla aiheutetaan hässäkkä joka hidastaa kaikkien vauhtia,
ambulanssi mukaan lukien. No jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla
vaatia.
2.7 Malchese-Gomagoi
Aamun lähtöhässäkkä, ohjeistuksesta huolimatta toinen
Bandit saadaan kyljelleen hotellin pihasta tielle vievässä jyrkästi alaspäin
viettävässä ja reilusti kallistetussa mutkassa. Vauriolistalle naarmuuntunut
kate, vilkku ja jarrukahva, vilkku saadaan toimintakuntoiseksi kasaamalla se
jeesusteipillä ja surkeasti alkanut päivä voi jatkua. Ensimmäisenä tavoitteena
Bolzano jossa tarkoitus tutustua jäämies Ötzi:stä kertovaan näyttelyyn.
Matkalla pääsee tutustumaan muutamaan paikalliseen erikoisuuteen kuten kartalla
näkyvään liikenneympyrään jota ei ole koskaan vaivauduttu siirtämään
reaalimaailmaan tai Bolzanoa kohti moottoritieltä lähtevään erkanemiskaistaan
joka johtaa huoltamon pihalle. Jäämies Ötzi oli maailmanluokan sensaatio löytyessään
-91 ja näytteillepano on upea, tämän upeuden löytäminen tosin on lievästi
ongelmallista. Alue on jonkinlaista isoa kävelykatua, lähimmät parkkipaikat
löytyvät puolen kilometrin päästä ja opasteita ei mistään. Pyörimistä katusokkelossa navin ja kartan avustuksella
kypäröitä kantaen ja lopulta näyttely löytyy. Ötzi itse makaa pakastimessa
johon näkee sisään pienestä ikkunasta ja varusteet ovat hyvin esillä samoin
kuin löytämisen vaiheet ja tehdyt tutkimukset. Takaisin sokkeloisille kaduille
etsimään paikkaa mihin pyörät tuli laittomasti jätettyä, pienen sekoilun
jälkeen pyörät löytyvät ja matkaan. Taistelua ulos kaupungista jossa jokaisen
liittymän sulkualue näyttää toimivan samalla parkkipaikkana. Viimeinen suurempi
liikenneympyrä on osittain tukossa koska pari tagliatellaa on päättänyt parkkeerata
autonsa rinnakkain ympyrän toiselle kaistalle kuulumisten vaihdon ajaksi.
Moottoritielle ja kohti Stelviota, rajoitus 110, Banditien matkanopeus 135 ja
jatkuvalla syötöllä väkeä vetää vasemmalta ohitse. Siirtyminen pienemmille
teille ja otan tavaksi ajaa tunneleissa pitkät päällä onnistuttuani väistämään
ensimmäistä vastaantulevaa ohituskiellon rikkojaa, voin vakuuttaa ettei ole
miellyttävä tunne arpoa kuinka lähelle kiviseinää uskaltaa mennä. Saapuminen
Gomagoin kylään ja majoittuminen Gomagoi Hof:iin, upea paikka joka tarjoaa
hyvää ruokaa ja erinomaista paikallista olutta. Huone iso ja ilmava 3 hengen
huone joka on täysin remontoitu.
3.7 Gomagoi-Klosters
Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen kosteassa ja koleassa
säässä Passo Stelviolle, nousu alkaa hyvin joskin nollamutkat oikealle ovat
selvästi hankalampia. Puolivälissä nousua oikealle kääntyvässä nollamutkassa
alkaa tapahtua, vedän aivan oletetun keskiviivan viereen kun ylhäältä tulee
joku haiseva Mario lemuavalla Fiat Pandallaan ja joka peri-italialaiseen tapaan
oikoo kurveissa yhtään katsomatta. Jos olisin osannut katsoa pidemmälle mutkaan
niin mitään ei olisi tapahtunut mutta valitettavasti pää ei käänny 180 astetta
suoraan taaksepäin ja yläviistoon. Sen verran hitaalla nopeudella ja valmiiksi
kallellaan olevalla pyörällä että en saa kunnon osumaa autoon mutta pikku
tönäisyn kuitenkin joka riittää ja lähden nätissä joskin lyhyessä kaaressa
pyörän yli, oikeastaan näin jälkeenpäin ajatellen pikemminkin sivulle kuin yli.
Perässä ajavat kehuivat että oli komean näköistä kuin tulin kierimällä vastaan.
Pandaa ajava Silvio kusipää toteuttaa normaalia italialaista vastuunkantoa ja
häviää vauhdilla alarinteeseen. Alaspäin tulevat saksalaiset motoristit
auttavat pyörän pystyyn ja keräilevät romuja tieltä. Saldona perinteistä toisen
kyljen romua sekä viime syksynä uusittu kypärä mikä vituttaa eniten,
takaraivosta ovat kuidut näkyvissä joten uusimisen paikka. Takaisin matkaan ja
seuraava tauko Stelvion huipulla, vietän laatuaikaa harrastamalla yleistä
vittuilua kaikille vastaantuleville italialaisille. Alaspäin ja kohti Livignoa
Passo di Eiran kautta. Livignossa pysähdys ja sen verran vielä ottaa päähän
että menen kuselle paikallisen kaupungintalon pihanurmelle. Livignon järven
länsilaitaa pohjoiseen ja lopulta kyltit jotka kertovat että nyt on poistuttu
länsi-euroopan perseestä Sveitsin puolelle ja samalla pääsee suorittamaan 10 €
tunnelimaksun. Tämän maksaa mielellään että pääsee pois maasta jonka
tähtihetket olivat Rooman valtakunnan aikaan ja joka sen jälkeen on tuottanut
lähinnä sähellystä ja sekaannusta. Tosin on myönnettävä että tekevät hyvää
ruokaa ja jäätelöä. Tankkaus Zernezissä, korkeaoktaanista tankkiin koska koko
italiasta ei tuntunut löytyvän muuta kuin 95 oktaanista. Flüelapass:n läpi
Davosiin ja sieltä Wolfgangpass:n läpi Klostersiin. Mukavaa matkantekoa kun voi
taas vaihteeksi luottaa siihen että liikennesääntöjä noudatetaan noin
pääpiirteissään eikä yleinen perseily ole itseisarvo. Majoittuminen Sport
Hotel:iin joka tarjoaa pyörille jopa tallipaikan, hyvin tähän asti. Majoitus on
perinteiseen Sveitsiläiseen tapaan luokkaa hintava ja sekaannuksen takia tulee
vahingossa otettua vielä illallinen valmiiksi maksettuna. Tämä osoittautuu
virheeksi, olisi pitänyt katsoa niitä ovenpieliä tarkkaan ja huomata kyltti
joka kertoi ravintolan saaneen maininnan jossain ruokalehdessä. Alkupalat
olivat savustettua saksanhirveä ja kooltaan luokkaa jota yleensä käytetään
makupaloina koirankoulutuskentällä keskikokoiselle rodulle, pääruokana oleva
kyljys oli kokoluokkaa rääpe jonka löytää viimeisenä lähikaupan
tarjouspaketista jotta määrätty paino saatiin täyteen.
4.7 Klosters-Konolfingen
Lähtö yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen poutaisessa
säässä. Lämpöä on sen verran runsaasti että jo ensimmäisellä tauolla voi
keventää varustusta. Matka suuntaa kohti länttä ja tarkemmin sanoen Berniä.
Moottoritiemaksua vältellen Glaruksesta Klausenpass:in kautta Altdorfiin. Passo
kulkee vain 1948m korkeudella mutta vähintään puolet siitä on pilvien peitossa,
näkyvyys putoaa n. 20 metriin mutta koska ollaan sivistyneillä seuduilla eikä
Italiassa vastaantulevat autot ajavat maltillisesti ja huomioivat muut
tielläliikkuja. Paikalliset lehmät eivät ole yhtä kohteliaita laiduntaessaan
alueella ilman minkäänlaisia aitoja. Fiilis on aivan uskomaton puskiessa
nollamutkista läpi tässä näkyvyydessä, siellä täällä olevat talot lipuvat
sumusta näkyviin ja pois aavemaisesti ja jopa moottorin ääni tuntuu vaimenevan.
Lopulta tie laskee pilven alle ja ensimmäiselle levikkeelle tauolle muutaman
saksalaisen motoristin kanssa. Sen verran jännitti että lasken kunnon pitkän
kaarikusen, n. 200 metriä, suoritusta helpottaa tosin pystysuora seinämä jonka
matalan kaiteen ylitse lorottelen. Altdorf:in tankkaamaan ja välipalalle ja
Luzernin kautta kohti Berniä. Koska ilta alkaa olla jo pitkällä päätetään
jättää karhut seuraavaan päivään. Ensimmäisenä tulee navista jokin
linnahotelli, poikkeama paikanpäälle mutta jo parkkipaikka vakuuttaa että
kyseessä on väärä paikka koska halvin auto näkyy oleva Porschen maasturi. Kohti
seuraavaa paikkaa, navin antamasta osoitteesta löytyy Hotel Gasthause joka on
sulki torstaisin. Jälleen matkaan ja lopulta löytyy HotelGasthause Kreutz jossa
on tilaa. Illalliseksi järeä pihvi joskin paikka ilmeisesti kuuluu
zombityövoimalla toimiviin koska ruokasalissa meinaa olla kärpäsiä ihan
riesaksi asti. Huone viereisessä rakennuksessa on mukava, siisti ja ilmeisesti
aivan äskettäin remontoitu, ongelmana sängyn tyynyt joka koon ja paksuuden
perusteella on hankittu jostain penkinpäällisiä myyvästä puutarhaliikkeestä.
5.7 Konolfingen-Todtnau
Todellinen budjettiluokan aamiainen, ainoa liha mitä saa
leivän päälle on ylähuuli. Aurinkoisessa ja lämpimässä säässä kohti Berniä,
oikean paikan löytyminen ilman suurempia ongelmia ja nalle jos toinenkin tulee
nähtyä. Valitettavasti idea lemmikkikarhusta ei oikein tunnu ottavan tulta ja
paikallisilla ei ole mitään tietoa mistä saisi ostaa yhden karhun. Karhut on
nähty joten kohti pohjoista ensimmäisenä tavoitteena Basel ja sen sisarkaupunki
Weil am Rhein jossa pitäisi olla Louisin liike. Homma etenee hyvin kunnes
päästään kaupunkiin asti, tällöin jo aiemmin ilmenneet Tomtom Urban Riderin
ongelmat tulevat tuskallisella tavalla ilmi. Navi on koko ajan opastuksessaan
3-5 sek. jäljessä ja siltojen/ylikulkujen takia lähekkäin on useita teitä navi
hyppii holtittomasti tieltä toiselle, samoin tiukat käännökset tuntuvat
sotkevan kartan piirron totaalisesti. Kun neljännen kerran kääntyy väärään
suuntaan navin myöhästyneiden ohjeiden takia (kaupunkiliikenteessä kun ei voi
pysähtyä jokaiseen risteykseen/kaistanvaihtoon odottamaan että navi ehtii
mukaan) ja melkein aiheuttaa kolarin kaistanvaihdollaan (kiitokset hereillä
olleelle saksalaiselle Audi kuskille)mitta on täynnä, ensimmäiselle
huoltoasemalle suunnista välittämättä ja kylmää juotavaa. Lämpö pyörii +28
asteessa, aurinko paistaa ja ajopuku loiskuu sisälle valuneesta hiestä.
Varttitunnin viilennys ja hermojen lepuutustauon jälkeen uusi yritys ja tällä
kertaa onnistun ennakoimaan navin mielenliikkeet niin hyvin että Louis löytyy.
Hetken haeskelun jälkeen löytyy englantia puhuva kaveri ja pikaisen tarkastelun
tulos on että kypärä on entinen. Verratessa uuteen vastaavaan näkee kuinka
styroksit ovat painuneet takaraivon kohdalta mihin isku tuli. Uutuusväreissä oleva
XR-1100 kainaloon ja kyselemään pystyisikö joku vaihtamaan Scalan vanhasta
uuteen kypärään, vaihto ei onnistu ennen kuin maanantaina. Tästä suivaantuneena
vaihdan sen itse pihalla kaupan edessä olevalla pöydällä, vie noin 5 minuuttia,
sitten vaan irtorojut takalaukkuun ja vanha kypärä liikkeeseen pyynnöllä että
tuhotkaa tämä tai myykää jollekin italiaanolle. Kohti pohjoista suuntana
Titisee-Neustad ja tasaista lentoa lähes tyhjillä teillä. Todtnaun kylässä
silmään osuu iso Touren Fahrerin juliste joten majatalon pihaan kyselemään
huonetta. Hotelli Lawinen isäntä kokinpuvussaan kiillottelee omaa pyöräänsä
pihalla, huone löytyy, iso omalla parvekkeella ja tilaa on vaikka lampaat
söisivät. Pihalla nauttiessa kylmää olutta tien toiselle puolelle tulee peura
ruokailemaan. Keskustelussa ei selviä
että mikä mies isäntä oikein on mutta ei todellakaan mikään tavallinen kokki,
annokset isoja ja herkullisia ja esillepano kuin pieniä taideteoksia, luokkaa
jota tavallisesti näkee TV:stä ammattikokkien kilpailuista.
6.7 Todtnau-Idar-Oberstein
Lähtö todella hyvän aamiaisen jälkeen aurinkoiseen säähän
ja kohti pohjoista edelleen Schwarzwaldin synkissä uumenissa pysyen. Lopulta
Strasbourgin itäpuolelta suunta muuttolinnun tarkkuudella kohti Zweibrückea.
Ajan voittamiseksi oikaisemme Ranskan läpi. Tauolla tulee huomioitua
levähdysalueen kunto, kaikki roskikset ovat ääriään myöten täynnä ja melkoinen
määrä jätettä on levinnyt ympäristöönkin. Takaisin Saksan puolelle ja
tankkaamaan sekä yösijan etsiskelyä aloittamaan Thallichtenbergista . Jonkin
äärimmäisen hämäräperäisen kulttuuritapahtuman takia kaikki lähiseudunkin
majoitukset ovat täynnä joten suunta vanhaan tuttuun Idar-Obersteiniin jonne
jostain syystä tunnun aina saksassa käydessäni joutuvan. Ensimmäisestä paikasta
ei saa mitään syötävää joten suuntana neuvottu Schloss sanken majataloon, huone
on kuuma kuin tietyn paikan esikartano mutta viilenee nukuttavaksi kun jättää
ikkunat auki. Illalliseksi paikan erikoisuus, avotulella grillattu 4 cm paksu
kimpale sikaa, vielä pieni pyörähdys kylällä ja nukkumaan,
7.7 Idar-Oberstein-Warstein
Lähtö aurinkoisessa säässä kun ensin on hikoiltu tunnin
verran paikallisessa mineraalimuseossa. Sen jälkeen kamppailtu navin kanssa
koska näyttö toimii miten sattuu, kirjoittaminen on yhtä tuskaa ja kirjainten
arpomista, ei puhettakaan että voisi käyttää hanskat kädessä. Etenemistä
koiliseen ja laskeutuminen Reinin laaksoon. Tasaista ajoa kauniita maisemia
ihaillen pitkin joen rantaa, lähes jokaisella mäennyppylällä on jonkinlainen
vanha linna tai muu linnoitusratkaisu ja niiden lisäksi pääsemme ihailemaan
Loreleyn kiveä. Haltia ei tunnu olevan paikalla joten lienee ihailemassa
aarrekätköään, niille joita asia tarkemmin kiinnostaa kannattaa etsiskellä
hakusanoilla Reininkulta tai Niebelungen sormus. Laaksosta ylös ja kohti
Warsteinia, Siegenin alueella navi sekoaa täysin ja jostain syystä pyrkii
ohjaamaan kaiken liikkumisen Rothaargebirgen metsäalueelle. Huolimatta
uudelleen annetuista kohteista ja erilaisista reittisuunnittelu parametreistä
kokoajan tuossa pikkutiesokkelossa osuu risteyksiin joissa on kyltti Siegen 30
+/- 5km. Ties monennenko kerran tulee navin uusin päivitys kirottua helvetin
alimpaan rikkikattilaan ja pikkukylän huoltoasemalta kyselemään tarkkaa
paikkatietoa. Tuurilla kohdalle sattuu paikka jossa hyvää englantia puhuva
nuori nainen antaa ohjeet joilla alueelta pääsee pois. Uudestaan kohti
pohjoista ja koska aikaa on maaseutukierroksella vierähtänyt
moottoriliikennetielle 55 ja kohti Warsteinia. Nopeuden 190 jälkeen takalaukku
alkaa keventää yllättävästi keulaa ja saksalaiset antavat mukavasti tietä niin
että viimeinen 10 km menee käytännössä koko ajan splitaten nopeudella 140.
Majoittuminen Gasthof Hoppeen josta upea iso huone ja iltapalaksi sian
sisäfilettä gorgonzola kastikkeessa. Tankatessa tuli tavattua vanhempi HD kuski
joka puhui hyvää englantia ja kertoi olleensa useita kertoja suomessa jossain
metsäkoneprojektissa ja edelleen pitää säännöllisesti yhteyttä ja vierailee ystäviensä
luona. Käymme kiinnostavan joskaan ei poliittisesti korrektin keskustelun
saksan nykytilasta.
8.7 Warstein-Husum
Lähtö mukiinmenevän aamiaisen jälkeen, aamiaista
tarjoilevalla tytöllä oli varsin syvään avoin paita ja ihan kivat tissit. Kohti
koilista ja ensimmäisellä tauolla tehty navin asetusten säätö ja resetointi
tuntuvat auttaneen ainakin sen verran että nyt ei eksyillä kaikkein pienimmille
teille. Tankkaustauolla huiviin Bockwurstia
ja hyvästä matkavauhdista johtuen saapuminen alkuiltapäivästä
vierailukohteeseen Rechburg-Loccumiin jossa sijaitsevien kaivausten ympärille
on rakennettu mahtava teemapuisto monisoluisen elämän kehittymisestä ja mitä
siitä tänäpäivänä tiedetään. Muutaman kilometrin polku esittelee eri aikakaudet
tyylikkäästi ja alueella on runsaat 200 luonnollisen kokoista fossiileihin
perustuvaa mallia, mukaan lukien yli 45m pitkä Seismosaurus. Paikallisesta
kaupasta mukaan tarttuu T-Rexin fossiloitunut hammas ja Utah-Raptorin
raatelukynsi. Majoituksen etsintää ja lopulta melkoisen soittelurumban jälkeen
löytyy Gasthause Dryer jossa on tilaa.
9.7 Husum-Travemünde
Lähtö niukahkon aamiaisen jälkeen aurinkoisessa säässä
kohti Munsteria ja siellä olevaa saksalaista panssarimuseota. Navin toiminnassa
edelleen jotain outoa kun ajosuunta vaihtuu lennossa aivan toiseksi. Museo
kuitenkin löytyy ja vie täydet 3 tuntia aikaa. Näytillä on vaunuharvinaisuuksia
joita ei Parolassa näe, Tiger, Könningstiger, Panther, Jagdtiger, Jagdpanther,
ynnä muita vanhoja taistelupanssareita. Uudemmasta kalustosta en ainakaan
muista että olisin koskaan aiemmin päässyt Merkavaa yhtä läheltä ihmettelemään.
Esillä on runsaasti entisen DDR:n kalustoa joka näytti herättävän nuoremman
saksalaispolven kiinnostusta mutta joka on jokaiselle suomessa armeijan
käyneelle varsin tuttua. Sinänsä kiinnostavaa oli tarkka tasapainoilu historian
ja poliittisen korrektiuden välillä, muistikuvani mukaan kuningastiikereitä oli
vain SS panssarijoukoilla käytössä mutta ainoat joukko-osasto tunnukset mitä
oli maalattuina olivat parissa vaunussa olevat Africa Corpsien tunnukset.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos isot metallihirviöt kiinnostavat.
Matkaan kohti Travemündea pienempiä maaseututeitä kierrellen ja matka
taittuukin mukavasti kunnes tulee aika luottaa navin ohjeisiin sataman
löytymisessä, parissa kohdassa navi näyttää sitkeästi käännöstä vasemmalle
vaikka paikalliset opasteet kertovat sataman löytyvän oikealta ja siinä
vaiheessa kun sataman nosturit jo näkyvät navi väittää matkaa olevan edelleen
runsaat 21 km. Saapuminen satamaan ihan paikallisia kylttejä seuraten ja sitten
armotonta jonotusta, pari tuntia lähtöselvityksen aukeamiseen ja sen jälkeen 3
h lastauksen alkamiseen puolilta öin. Jonossa tapaamme uudestaan Juha
Lieslinnan seurueen joten aika menee mukavasti käydessä läpi sattumuksia.
Lopulta ajo laivaan ja kellumaan kohti kotimaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti