Reissulla Euroopassa

22.-23.6 RMK-Travemünde

Lähtö kosteassa kelissä, tasaista ajoa moottoritietä pitkin Vuosaareen satamaan. Paperisota ja parkkiin odottamaan, parkissa (ja laivalla) käyty keskustelua Juha Liesilinna jonka blokiin voi tutustua täällä. Laiva on melkoisen tyhjä luultavasti ajankohdasta johtuen. Tapauksetonta kelluntaa ja maihinpääsyn odottelua. Normaali hallittu kaaos laivasta poisajossa, tullista läpi suurempia intohimoja herättämättä ja sattumalta ennakolta varatun hotellin kyltin bongaaminen tienvarresta. Majoittuminen Grüne Jägeriin siistiin ja mukavaan mutta kuumaan huoneeseen. Tässä vaiheessa jos olisi tulevaa tiennyt niin olisi tervehtinyt kuumuutta ilolla.

24.6 Travemünde-Clasthal-Zellerfeld

Lähtö pilvipoutaisessa säässä. Ensimmäisenä esteenä Lübeckin kaupunki josta onneksi navin avustuksella läpi ilman suurempia ongelmia. Razeburgin ja Mölln:in kautta Bücheniin jossa ensimmäiset ongelmat navin kanssa (nämä ongelmat olivat leimallisia koko loppumatkalla ja syyksi epäilin viimeisintä kartta/järjestelmäpäivitystä). Tie on poikki ja navi lamaantuu tästä takaiskusta täydellisesti eikä osaa etsiä minkäänlaista kiertotietä, itse asiassa saa sen vaikutelman että kyseinen pieni tie on ainoa joka yhdistää tämän osan Saksaa muuhun Eurooppaan. Reittiä haeskellessa tulee poikettua Gudowissa saakka mutta ei auta, takaisin Bücheniin ja paikallisen ostostuonelan parkkipaikalla vanhempi rouva neuvoo toimivan kiertotien. Melkoista pyörittelyä mutta lopulta edessä siintää Lauenburg jossa tankkaus ja päiväsämpylä. Elben ylitys siltaa pitkin onnistuu vaikka vesi on vieläkin selvästi normaalia korkeammalla. Ajoa kohti etelää suurempia kaupunkeja vältellen, toissakesäinen masentava kokemus Rottweilista ja rottweilerin etsinnästä matkamuistoksi saavat kiertämään Braunschweigin varman siitä että sieltä ei kuitenkaan saa metwurstia. Erikoisena ilmiönä ovat metsäisille alueille parkkeeratut lukuisat asuntovaunut ja autot joissa on kylkiin ripustettujen kylttien perusteella mahdollista vaihtaa rahaa rakkauteen. Päivän toinen tankkaus Goslarissa ja armottomassa vesisateessa Hartzin vuoristotietä Clasthal-Zellerfeldiin ja majapaikan etsintää. Steakhouse Hotell, kun ajaa pihalle niin paikan isäntä ryntää ulos näyttämään mihin pyörät parkkiin ja lykkää avaimet käteen, huone nro.4 ja paperit voi täytellä myöhemmin. Huone on upea eikä likikään niin kallis kuin pelkäsin koska paikka kuuluu motoristiystävällisiin. Illalliseksi herkullista vahvasti maustettua siankylkeä.

25.6 Clathal-Zellerfeld-Neudrossenfeld

Hyvän aamiaisen jälkeen lähtö koleaan ja kosteaan säähän. Tutustumista Hartz-vuoriston nähtävyyksiin reippaasta vesisateesta nauttien, tässä näette alueen korkeimman vuoren jonka huippu on pilvessä eikä näy tänne, you see…. Ajoa etelää kohti satunnaisissa mutta kiitettävän tasaisissa sadekuuroissa, Thüringenwaldissa lämpötila sateessa putoaa parhaimmillaan 8 asteeseen. Tankkaus ohimennessä pikkukylässä ja takaisin tienpäälle. Runsaasti mukavia mutkittelevia pikkuteitä mutta sade ja kylmyys estävät enemmät nautiskelut. Muuten varsin tapaukseton päivä kunnes tulee aika hakeutua yöpuulle, yö painaa päälle mutta puuta ei tunnu löytyvän. Navin lievästi sekavien ohjeiden mukaan ajellaan ristiin rastiin Bayreuthia ympäröivällä maaseudulla kuulemassa Nicht Zimmer tai potkimassa suljettujen Gasthoffien ovia. Parhaassa tapauksessa pääsee sentään sisään vastaanottotiloihin ja asukkaitakin tulee sisään mutta henkilökuntaa ei vain näy huolimatta ankarasta respan kellon pimputuksesta. No tulee siellä vartti pidettyä sadetta mutta ala-aula on kuitenkin niin tylsä leiriytyä joten suuntaamme muualle. Parin turhan lisäyrityksen jälkeen Hotel Gasthoffiin Neudrossenfeldiin josta löytyy tilaa. Kyseessä on paikallisen perheyrityksen (panimo) pitämä hotelli-ravintola. Upea iso huone sopuhintaan,  todella hyvät ruuat ja hyvää olutta. Lisäbonuksena huoneen ikkunasta voi katsella pesässä kahden poikasen kanssa touhuavaa haikaraemoa.

26.6 Neudrossenfeld- Chiemsee

Hyvän aamiaisen jälkeen koleaan keliin tienpäälle. Lämpötilat pyörivät uskomattomissa +6-+8 astetta, keski- eurooppa, keskellä kesää! Norjaan voisi tälläistä keliä odottaa mutta ei tänne. Vaatevarastosta alkaa olla kaikki käytössä mutta silti voi tauoilla hyvällä omallatunnolla hyppiä lämpimikseen. Tankkaus Shellillä ja paikallista lehtihyllyä ja muuta tarjontaa saa kyllä mukavasti puolisen tuntia lämpimässä silmäiltyä. Iltapäivää kohti sää alkaa pikkuisen lämpenemään joten kohteena on Louis Landshutissa. Mukaan tarttuu parempi karttasarja alpeilta, pari kalvo- ja lämpöpaitaa. Näitä rikkaampana, ja lukemattomia euroja köyhempänä jatketaan matkaa kohti etelää. Kohteeksi valikoituu saksan toiseksi suurin järvi ja sen itärannalla oleva Chieminingin kaupunki. Järven rannasta löytyy Gasthause joka vaikuttaa päällisin puolin hyvältä. Huone osoittautuu helvetin pieneksi luukuksi johon isokokoisen koiran majoittamalla syyllistyisi eläinsuojelurikokseen ja muut huoneet ovat täynnä. Sitten syömään, ovenpielessä on jos jonkinlaista plakaatti alkaen Michelinin vuosikirjan maininnasta. Maininta on ilmeisesti tullut siitä että paikan pöperöt maistuvat renkailta tai sitten vaan kehotus välttää paikkaa. Koska ollaan järven rannalla, ja kaksikin tarjoilijaa suosittelee, niin otan pääruuaksi jotain kalaa. Annos on melkoinen pettymys, lautasenkokoinen mudanmakuinen otus jonka evoluution seuraava vaihe on piikkisika, ei maun mutta perkeleellisen terävien ruotojen määrän takia, ruotoa on enemmän kuin pienessä ahvenessa. Ankaran rääpimisen jälkeen saan vajaan puolet kalasta syötyä ja hyvien uutisten huipentumana tulee tieto että kahden päivän päästä Grossclocknerilla sataa lunta joten reititystä pitää hioa uusiksi.

27.6 Chiemsee-Sillian

Aamulla huomio kiinnittyy ala-aulassa oleviin täytettyihin kaloihin, olen varma että niitä oli eilen saapuessamme neljä kappaletta, mutta tänä aamuna niitä on enää kolme jäljellä. Yhden kalan katoamista ei tarvitse ihmetellä kun muistelen illallista. Kina aiheesta jatkuu läpi itse asiassa yllättävän hyvän aamiaisen jonka jälkeen liikkeelle tavanomaiseksi muodostuneeseen säähän. Louisilta hankitut paidat tuntuvat olevan hintansa arvoisia, koska kylmä ei ala ahdistella miestä hilpeää ja eteneminen kohti Grossclockneria sujuu mukavasti ja vauhdikkaasti. ideana pyrkiä jo tänään läpi ja lyhentää siis reittiä päivällä. Pyrin alustavassa nousussa ja mutkissa pelaamaan hyvän ja rauhallisen aseman ohittelemalla pakettiautoryppään. Portille maksamaan Hoch Alpenstrasse tienkäyttömaksu 23€/pyörä ja temmeltäessä Rukan puvun huonosti sijoitettujen vetoketjujen kanssa sama perhanan pakettiautorypäs on rfid:n tai vastaavan etäluettavan maksun takia päässyt taas eteeni. Sitten lähtee vinkaisemaan ylöspäin ja ohituskaistat pitävät huolen siitä ettei pakettiautoja tarvitse kauaa katsella. Ylöspäin nollamutkia hyväkuntoisella, joskin kapeahkolla tiellä. Maisemat ovat fantastiset ja pikkuhiljaa ruohikko antaa tilaa lumelle ja lämpötila putoaa +5 asteeseen ja tienvarteen ilmestyvät murmelivaroitus-taulut. Bikers Point on pääosin pilvessä joten kovin esteettisiä näköaloja ei ole havaittavissa. Samalla tasanteella olevasta ravintolasta tulee ostettua parit pyörätarrat ja lämpimiä leipiä lounaaksi. Takaisin tienpäälle, korkeimman huipun kautta tasaista pudottelua alaspäin. Mukavia nollamutkia joissa meinaa tulla ahdasta linja-autojen kanssa, seurattu kiinnostavaa huutoa bussikuskin ja henkilöauton kuljettajan välillä aiheesta kumpi peruuttaa ja kumman syy. Ylhäältä tuli ostettua murmeliöljystä tehtyä voidetta jonka pitäisi auttaa lihaskipuihin, mietiskelen niin tiiviisti millaisella puristimella murmeleista saadaan öljyä että melkein ajan edellä nollamutkaan jarruttavan auton perään, ABS pelastaa päivän. Matka jatkuu kohti Italian rajaa, navin surkeaa toimintaa kiroillessa tulee pysähdyttyä tankille kun hauska jymy-ylläri selviää. Takalaukkua tuli auottua ylhäällä ja laukku on kuin onkin sen verran ilmatiivis että laukkuun on jäänyt messevä alipaine, kansi on painunut lommolle eikä aukene sormivoimilla repimällä. Lopulta ruuvimeisseli käyttöön ja sillä kampeamalla saa sen verran tiivisteeseen mutkaa että reilu sihinä ja kannen paukahdus muotoonsa kertovat laukun olevan taas avattavissa. Saapuminen Sillianiin ja kunniakierros kaupungilla majoitusta etsien. Päätös kohdistuu motoristiystävälliseen Schwarzer Adleriin, paikka vaikuttaa lähes tyhjältä mutta joudumme 4:teen kerrokseen ullakkohuoneeseen jossa on saakelin kylmä. Erikoisesti sisustettu aula vie puolet kerroksesta ja saa aikaan vaikutelman hippikommuunista. Syötävää on tarjolla alakerran baarista joskin varsin rajoitetusti joten vaikutelma muutaman nuoren pitämästä hippikommuunista vaan vahvistuu. Ilmeisesti vähäisestä asiakasmäärästä johtuen paikan yleiskuluissa säästetään kuittipaperin kohdalla.

28.6 Sillian-Machese

Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen tihkusateessa ja +7 asteen lämpötilassa tien päälle. Sään sopivuuden innoittamana tankkaus talviurheilukeskus Cortinassa. Asfaltin kunto heikkenee tasaisesti etelään mentäessä alkaen vastata suomalaista perustietä. Oikaisu Passo di Giaun kautta, paha virhe, 41 km, 2253 m, +1.5 astetta lämmintä ja tuoretta lunta. Tapaamme tuohtuneen vanhemman miehen joka on juuri käyttänyt uuden Dukati 848 kyljellään lumen takia. Pyörän kylki on pahan näköinen ja herran sadepuku riekaleina mutta kehuu että ei mitään isompaa vammaa. Välipala Alleghessa ja matkaan kohti länttä ihmettelemään Italialaista liikennettä. Ainoa varma asia on että Italiassa eivät työt liikennesuunnittelussa ihan äkkiä pääse loppumaan, sen verran kusipäisiä ratkaisuja on havaittavissa, sopii tietysti hyvin yhteen kusipäisten italiaanojen kanssa. Rooman vallan ajalla vielä oli kuri ja järjestys ja asioita osattiin johtaa ja hallita mutta sen jälkeen niemimaan yli ovat menneet itägootit, läsigootit, muuten vaan gootit, vandaalit ja kaikki muut jotka saivat päähänsä lähteä kansainvaellukselle. Jokaisella ylityksellä on raiskattu kaikki kaksijalkaiset tikapuista ja kananpojista lähtien ja syntynyt seos on se mitä kutsutaan italialaiseksi. Tyypillinen liittyminen moottoritielle tapahtuu siten että lyödään moottoritien laitaan stop-merkki ja siitä sitten vaan ilman mitään kiihdytyskaistaa sekaan. Normaaleilla teillä olevat kääntymiskaistat toimivat pysäköintipaikkoina yhdessä sulkualueiden kanssa. Sen voi vielä ymmärtää että kaupungit on alkujaan suunniteltu hevosille ja aaseille jotka niillä ratsastivat mutta miksi hiivatissa pitää jatkaa samaa suunnittelulinjaa vaikka autot on jo keksitty. Trenton lähellä ajaessani liikenneympyrän ulommalla kaistalla kohti toista liittymää joku läski mammanpoika, jolla on kiire äidin/vaimon tossun alle, lykkää sisemmän kaistan ja keskustan kautta koko perkeleen liikenneympyrän halki, paniikkijarrutus ja saan kuin saankin pyörän pysähtymään niin etten tule jyrätyksi. Annan välittömästi palautetta potkaisemalla peiliä mutta hankalan tasapainotilanteen johdosta en osu vaan joudun tyytymään koko oven mittaisiin saappaan kulutuspalojen tekemiin naarmuihin. Pullea kirjoituspöytäsankari toimii lajilleen ja italialaisille tyypillisellä tavalla ja pakenee paikalta. Saapuminen Riva del Gardaan ja sieltä järven itälaitaa pitkin etelään, muutaman kilometrin ajon jälkeen Tempestasta etelään alkaa autojono. Splittaan jonon kärkeen muiden pyörien kanssa vain todetaksemme että tie on katkaistu poliisin toimesta. Ylärinteeltä pudotellaan noin pään kokoisia kiviä alas ja italialainen logistiikan ja joustavuuden taju eivät anna muuta mahdollisuutta työn suorittamiseen kuin perjantain ruuhka-aika. Puolen tunnin odotuksen jälkeen ainoa siunauskihvelin kokoisella lapiolla varustautunut mies saa tielle asti pudonneet kivet syrjään ja motoristit päästetään liikkeelle. Majoittuminen Hotel Alba:n, suunnitelmien muuttumisen johdosta olemme päivän etuajassa varauksesta mutta huone löytyy. Hotellia pitää vanha pariskunta joista rouva topakasti sijoittaa pyörät siellä ennestään olevien kymmenkunnan pyörän lisäksi, paikka on tupaten täynnä saksalaisia motoristeja johtuen sijoituksesta Touren Fahrer:in listoilla. Ehdotonta plussaa paikalle tuo itsepalvelubaari josta voi hakea haluamaansa juotavaa omassa tahdissa.

29.6-2.7 Makchese

Pyörimistä alueella. Monte Baldon ympäriajo riittävän lämpimässä säässä on suurimmaksi osaksi hauskaa, joskin hauskuutta rajoittaa italiaanojen taipumus ajaa kuin pulloperse siat piittaamatta säännöistä tai turvallisuudesta. Liikenneympyrät koostuvat keltaisella maalilla suditusta kehästä jonka keskusta on asfalttin asemasta tehty mukulakivistä ja jollaisesta makaroninmussuttajien on hyvä pyyhkäistä suoraan lävitse. Joudumme pysähtymään tällaiseen ympyrään kun ei anna luonto periksi tuupata suoraan sekaan, taaksemme pysähtynyt Italo Perkeletto ei kestä odotusta vaan tempaisee vastaantulijoiden kaistalle ja suoraan muiden tienkäyttäjien eteen ympyrään torvien soidessa ja jatkaa matkaa huitoen kuin semafori. Poikkeaminen Costermanossa saksalaisten sotilaiden hautausmaalla. Runsaat 21 000 saksalaisten kaatunutta haudattiin tänne sodan loppuvaiheessa ja alue on vaikuttava kaikessa pelkistetyssä karuudessaan. Itärantaa takaisin Malchesineen kun perään tulee hälytysajossa oleva ambulanssi, välittömästi tien oikeaan reunaan, samoin kuin jonossa ajavat saksalaisetkin,  niin että ambulanssi saa tilaa ohittaa. Sen sijaan Marco Perkelettoille näyttää tämäkin asia olevan liian monimutkainen koska tilaa ei anneta vaan lähdetään tien auettua ajamaan kilpaa ambulanssin kanssa ja samalla aiheutetaan hässäkkä joka hidastaa kaikkien vauhtia, ambulanssi mukaan lukien. No jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia.

2.7 Malchese-Gomagoi

Aamun lähtöhässäkkä, ohjeistuksesta huolimatta toinen Bandit saadaan kyljelleen hotellin pihasta tielle vievässä jyrkästi alaspäin viettävässä ja reilusti kallistetussa mutkassa. Vauriolistalle naarmuuntunut kate, vilkku ja jarrukahva, vilkku saadaan toimintakuntoiseksi kasaamalla se jeesusteipillä ja surkeasti alkanut päivä voi jatkua. Ensimmäisenä tavoitteena Bolzano jossa tarkoitus tutustua jäämies Ötzi:stä kertovaan näyttelyyn. Matkalla pääsee tutustumaan muutamaan paikalliseen erikoisuuteen kuten kartalla näkyvään liikenneympyrään jota ei ole koskaan vaivauduttu siirtämään reaalimaailmaan tai Bolzanoa kohti moottoritieltä lähtevään erkanemiskaistaan joka johtaa huoltamon pihalle. Jäämies Ötzi oli maailmanluokan sensaatio löytyessään -91 ja näytteillepano on upea, tämän upeuden löytäminen tosin on lievästi ongelmallista. Alue on jonkinlaista isoa kävelykatua, lähimmät parkkipaikat löytyvät puolen kilometrin päästä ja opasteita ei mistään. Pyörimistä  katusokkelossa navin ja kartan avustuksella kypäröitä kantaen ja lopulta näyttely löytyy. Ötzi itse makaa pakastimessa johon näkee sisään pienestä ikkunasta ja varusteet ovat hyvin esillä samoin kuin löytämisen vaiheet ja tehdyt tutkimukset. Takaisin sokkeloisille kaduille etsimään paikkaa mihin pyörät tuli laittomasti jätettyä, pienen sekoilun jälkeen pyörät löytyvät ja matkaan. Taistelua ulos kaupungista jossa jokaisen liittymän sulkualue näyttää toimivan samalla parkkipaikkana. Viimeinen suurempi liikenneympyrä on osittain tukossa koska pari tagliatellaa on päättänyt parkkeerata autonsa rinnakkain ympyrän toiselle kaistalle kuulumisten vaihdon ajaksi. Moottoritielle ja kohti Stelviota, rajoitus 110, Banditien matkanopeus 135 ja jatkuvalla syötöllä väkeä vetää vasemmalta ohitse. Siirtyminen pienemmille teille ja otan tavaksi ajaa tunneleissa pitkät päällä onnistuttuani väistämään ensimmäistä vastaantulevaa ohituskiellon rikkojaa, voin vakuuttaa ettei ole miellyttävä tunne arpoa kuinka lähelle kiviseinää uskaltaa mennä. Saapuminen Gomagoin kylään ja majoittuminen Gomagoi Hof:iin, upea paikka joka tarjoaa hyvää ruokaa ja erinomaista paikallista olutta. Huone iso ja ilmava 3 hengen huone joka on täysin remontoitu.

3.7 Gomagoi-Klosters

Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen kosteassa ja koleassa säässä Passo Stelviolle, nousu alkaa hyvin joskin nollamutkat oikealle ovat selvästi hankalampia. Puolivälissä nousua oikealle kääntyvässä nollamutkassa alkaa tapahtua, vedän aivan oletetun keskiviivan viereen kun ylhäältä tulee joku haiseva Mario lemuavalla Fiat Pandallaan ja joka peri-italialaiseen tapaan oikoo kurveissa yhtään katsomatta. Jos olisin osannut katsoa pidemmälle mutkaan niin mitään ei olisi tapahtunut mutta valitettavasti pää ei käänny 180 astetta suoraan taaksepäin ja yläviistoon. Sen verran hitaalla nopeudella ja valmiiksi kallellaan olevalla pyörällä että en saa kunnon osumaa autoon mutta pikku tönäisyn kuitenkin joka riittää ja lähden nätissä joskin lyhyessä kaaressa pyörän yli, oikeastaan näin jälkeenpäin ajatellen pikemminkin sivulle kuin yli. Perässä ajavat kehuivat että oli komean näköistä kuin tulin kierimällä vastaan. Pandaa ajava Silvio kusipää toteuttaa normaalia italialaista vastuunkantoa ja häviää vauhdilla alarinteeseen. Alaspäin tulevat saksalaiset motoristit auttavat pyörän pystyyn ja keräilevät romuja tieltä. Saldona perinteistä toisen kyljen romua sekä viime syksynä uusittu kypärä mikä vituttaa eniten, takaraivosta ovat kuidut näkyvissä joten uusimisen paikka. Takaisin matkaan ja seuraava tauko Stelvion huipulla, vietän laatuaikaa harrastamalla yleistä vittuilua kaikille vastaantuleville italialaisille. Alaspäin ja kohti Livignoa Passo di Eiran kautta. Livignossa pysähdys ja sen verran vielä ottaa päähän että menen kuselle paikallisen kaupungintalon pihanurmelle. Livignon järven länsilaitaa pohjoiseen ja lopulta kyltit jotka kertovat että nyt on poistuttu länsi-euroopan perseestä Sveitsin puolelle ja samalla pääsee suorittamaan 10 € tunnelimaksun. Tämän maksaa mielellään että pääsee pois maasta jonka tähtihetket olivat Rooman valtakunnan aikaan ja joka sen jälkeen on tuottanut lähinnä sähellystä ja sekaannusta. Tosin on myönnettävä että tekevät hyvää ruokaa ja jäätelöä. Tankkaus Zernezissä, korkeaoktaanista tankkiin koska koko italiasta ei tuntunut löytyvän muuta kuin 95 oktaanista. Flüelapass:n läpi Davosiin ja sieltä Wolfgangpass:n läpi Klostersiin. Mukavaa matkantekoa kun voi taas vaihteeksi luottaa siihen että liikennesääntöjä noudatetaan noin pääpiirteissään eikä yleinen perseily ole itseisarvo. Majoittuminen Sport Hotel:iin joka tarjoaa pyörille jopa tallipaikan, hyvin tähän asti. Majoitus on perinteiseen Sveitsiläiseen tapaan luokkaa hintava ja sekaannuksen takia tulee vahingossa otettua vielä illallinen valmiiksi maksettuna. Tämä osoittautuu virheeksi, olisi pitänyt katsoa niitä ovenpieliä tarkkaan ja huomata kyltti joka kertoi ravintolan saaneen maininnan jossain ruokalehdessä. Alkupalat olivat savustettua saksanhirveä ja kooltaan luokkaa jota yleensä käytetään makupaloina koirankoulutuskentällä keskikokoiselle rodulle, pääruokana oleva kyljys oli kokoluokkaa rääpe jonka löytää viimeisenä lähikaupan tarjouspaketista jotta määrätty paino saatiin täyteen.

4.7 Klosters-Konolfingen

Lähtö yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen poutaisessa säässä. Lämpöä on sen verran runsaasti että jo ensimmäisellä tauolla voi keventää varustusta. Matka suuntaa kohti länttä ja tarkemmin sanoen Berniä. Moottoritiemaksua vältellen Glaruksesta Klausenpass:in kautta Altdorfiin. Passo kulkee vain 1948m korkeudella mutta vähintään puolet siitä on pilvien peitossa, näkyvyys putoaa n. 20 metriin mutta koska ollaan sivistyneillä seuduilla eikä Italiassa vastaantulevat autot ajavat maltillisesti ja huomioivat muut tielläliikkuja. Paikalliset lehmät eivät ole yhtä kohteliaita laiduntaessaan alueella ilman minkäänlaisia aitoja. Fiilis on aivan uskomaton puskiessa nollamutkista läpi tässä näkyvyydessä, siellä täällä olevat talot lipuvat sumusta näkyviin ja pois aavemaisesti ja jopa moottorin ääni tuntuu vaimenevan. Lopulta tie laskee pilven alle ja ensimmäiselle levikkeelle tauolle muutaman saksalaisen motoristin kanssa. Sen verran jännitti että lasken kunnon pitkän kaarikusen, n. 200 metriä, suoritusta helpottaa tosin pystysuora seinämä jonka matalan kaiteen ylitse lorottelen. Altdorf:in tankkaamaan ja välipalalle ja Luzernin kautta kohti Berniä. Koska ilta alkaa olla jo pitkällä päätetään jättää karhut seuraavaan päivään. Ensimmäisenä tulee navista jokin linnahotelli, poikkeama paikanpäälle mutta jo parkkipaikka vakuuttaa että kyseessä on väärä paikka koska halvin auto näkyy oleva Porschen maasturi. Kohti seuraavaa paikkaa, navin antamasta osoitteesta löytyy Hotel Gasthause joka on sulki torstaisin. Jälleen matkaan ja lopulta löytyy HotelGasthause Kreutz jossa on tilaa. Illalliseksi järeä pihvi joskin paikka ilmeisesti kuuluu zombityövoimalla toimiviin koska ruokasalissa meinaa olla kärpäsiä ihan riesaksi asti. Huone viereisessä rakennuksessa on mukava, siisti ja ilmeisesti aivan äskettäin remontoitu, ongelmana sängyn tyynyt joka koon ja paksuuden perusteella on hankittu jostain penkinpäällisiä myyvästä puutarhaliikkeestä.

5.7 Konolfingen-Todtnau

Todellinen budjettiluokan aamiainen, ainoa liha mitä saa leivän päälle on ylähuuli. Aurinkoisessa ja lämpimässä säässä kohti Berniä, oikean paikan löytyminen ilman suurempia ongelmia ja nalle jos toinenkin tulee nähtyä. Valitettavasti idea lemmikkikarhusta ei oikein tunnu ottavan tulta ja paikallisilla ei ole mitään tietoa mistä saisi ostaa yhden karhun. Karhut on nähty joten kohti pohjoista ensimmäisenä tavoitteena Basel ja sen sisarkaupunki Weil am Rhein jossa pitäisi olla Louisin liike. Homma etenee hyvin kunnes päästään kaupunkiin asti, tällöin jo aiemmin ilmenneet Tomtom Urban Riderin ongelmat tulevat tuskallisella tavalla ilmi. Navi on koko ajan opastuksessaan 3-5 sek. jäljessä ja siltojen/ylikulkujen takia lähekkäin on useita teitä navi hyppii holtittomasti tieltä toiselle, samoin tiukat käännökset tuntuvat sotkevan kartan piirron totaalisesti. Kun neljännen kerran kääntyy väärään suuntaan navin myöhästyneiden ohjeiden takia (kaupunkiliikenteessä kun ei voi pysähtyä jokaiseen risteykseen/kaistanvaihtoon odottamaan että navi ehtii mukaan) ja melkein aiheuttaa kolarin kaistanvaihdollaan (kiitokset hereillä olleelle saksalaiselle Audi kuskille)mitta on täynnä, ensimmäiselle huoltoasemalle suunnista välittämättä ja kylmää juotavaa. Lämpö pyörii +28 asteessa, aurinko paistaa ja ajopuku loiskuu sisälle valuneesta hiestä. Varttitunnin viilennys ja hermojen lepuutustauon jälkeen uusi yritys ja tällä kertaa onnistun ennakoimaan navin mielenliikkeet niin hyvin että Louis löytyy. Hetken haeskelun jälkeen löytyy englantia puhuva kaveri ja pikaisen tarkastelun tulos on että kypärä on entinen. Verratessa uuteen vastaavaan näkee kuinka styroksit ovat painuneet takaraivon kohdalta mihin isku tuli. Uutuusväreissä oleva XR-1100 kainaloon ja kyselemään pystyisikö joku vaihtamaan Scalan vanhasta uuteen kypärään, vaihto ei onnistu ennen kuin maanantaina. Tästä suivaantuneena vaihdan sen itse pihalla kaupan edessä olevalla pöydällä, vie noin 5 minuuttia, sitten vaan irtorojut takalaukkuun ja vanha kypärä liikkeeseen pyynnöllä että tuhotkaa tämä tai myykää jollekin italiaanolle. Kohti pohjoista suuntana Titisee-Neustad ja tasaista lentoa lähes tyhjillä teillä. Todtnaun kylässä silmään osuu iso Touren Fahrerin juliste joten majatalon pihaan kyselemään huonetta. Hotelli Lawinen isäntä kokinpuvussaan kiillottelee omaa pyöräänsä pihalla, huone löytyy, iso omalla parvekkeella ja tilaa on vaikka lampaat söisivät. Pihalla nauttiessa kylmää olutta tien toiselle puolelle tulee peura ruokailemaan.  Keskustelussa ei selviä että mikä mies isäntä oikein on mutta ei todellakaan mikään tavallinen kokki, annokset isoja ja herkullisia ja esillepano kuin pieniä taideteoksia, luokkaa jota tavallisesti näkee TV:stä ammattikokkien kilpailuista.

6.7 Todtnau-Idar-Oberstein

Lähtö todella hyvän aamiaisen jälkeen aurinkoiseen säähän ja kohti pohjoista edelleen Schwarzwaldin synkissä uumenissa pysyen. Lopulta Strasbourgin itäpuolelta suunta muuttolinnun tarkkuudella kohti Zweibrückea. Ajan voittamiseksi oikaisemme Ranskan läpi. Tauolla tulee huomioitua levähdysalueen kunto, kaikki roskikset ovat ääriään myöten täynnä ja melkoinen määrä jätettä on levinnyt ympäristöönkin. Takaisin Saksan puolelle ja tankkaamaan sekä yösijan etsiskelyä aloittamaan Thallichtenbergista . Jonkin äärimmäisen hämäräperäisen kulttuuritapahtuman takia kaikki lähiseudunkin majoitukset ovat täynnä joten suunta vanhaan tuttuun Idar-Obersteiniin jonne jostain syystä tunnun aina saksassa käydessäni joutuvan. Ensimmäisestä paikasta ei saa mitään syötävää joten suuntana neuvottu Schloss sanken majataloon, huone on kuuma kuin tietyn paikan esikartano mutta viilenee nukuttavaksi kun jättää ikkunat auki. Illalliseksi paikan erikoisuus, avotulella grillattu 4 cm paksu kimpale sikaa, vielä pieni pyörähdys kylällä ja nukkumaan,

7.7 Idar-Oberstein-Warstein

Lähtö aurinkoisessa säässä kun ensin on hikoiltu tunnin verran paikallisessa mineraalimuseossa. Sen jälkeen kamppailtu navin kanssa koska näyttö toimii miten sattuu, kirjoittaminen on yhtä tuskaa ja kirjainten arpomista, ei puhettakaan että voisi käyttää hanskat kädessä. Etenemistä koiliseen ja laskeutuminen Reinin laaksoon. Tasaista ajoa kauniita maisemia ihaillen pitkin joen rantaa, lähes jokaisella mäennyppylällä on jonkinlainen vanha linna tai muu linnoitusratkaisu ja niiden lisäksi pääsemme ihailemaan Loreleyn kiveä. Haltia ei tunnu olevan paikalla joten lienee ihailemassa aarrekätköään, niille joita asia tarkemmin kiinnostaa kannattaa etsiskellä hakusanoilla Reininkulta tai Niebelungen sormus. Laaksosta ylös ja kohti Warsteinia, Siegenin alueella navi sekoaa täysin ja jostain syystä pyrkii ohjaamaan kaiken liikkumisen Rothaargebirgen metsäalueelle. Huolimatta uudelleen annetuista kohteista ja erilaisista reittisuunnittelu parametreistä kokoajan tuossa pikkutiesokkelossa osuu risteyksiin joissa on kyltti Siegen 30 +/- 5km. Ties monennenko kerran tulee navin uusin päivitys kirottua helvetin alimpaan rikkikattilaan ja pikkukylän huoltoasemalta kyselemään tarkkaa paikkatietoa. Tuurilla kohdalle sattuu paikka jossa hyvää englantia puhuva nuori nainen antaa ohjeet joilla alueelta pääsee pois. Uudestaan kohti pohjoista ja koska aikaa on maaseutukierroksella vierähtänyt moottoriliikennetielle 55 ja kohti Warsteinia. Nopeuden 190 jälkeen takalaukku alkaa keventää yllättävästi keulaa ja saksalaiset antavat mukavasti tietä niin että viimeinen 10 km menee käytännössä koko ajan splitaten nopeudella 140. Majoittuminen Gasthof Hoppeen josta upea iso huone ja iltapalaksi sian sisäfilettä gorgonzola kastikkeessa. Tankatessa tuli tavattua vanhempi HD kuski joka puhui hyvää englantia ja kertoi olleensa useita kertoja suomessa jossain metsäkoneprojektissa ja edelleen pitää säännöllisesti yhteyttä ja vierailee ystäviensä luona. Käymme kiinnostavan joskaan ei poliittisesti korrektin keskustelun saksan nykytilasta.

8.7 Warstein-Husum

Lähtö mukiinmenevän aamiaisen jälkeen, aamiaista tarjoilevalla tytöllä oli varsin syvään avoin paita ja ihan kivat tissit. Kohti koilista ja ensimmäisellä tauolla tehty navin asetusten säätö ja resetointi tuntuvat auttaneen ainakin sen verran että nyt ei eksyillä kaikkein pienimmille teille. Tankkaustauolla huiviin Bockwurstia  ja hyvästä matkavauhdista johtuen saapuminen alkuiltapäivästä vierailukohteeseen Rechburg-Loccumiin jossa sijaitsevien kaivausten ympärille on rakennettu mahtava teemapuisto monisoluisen elämän kehittymisestä ja mitä siitä tänäpäivänä tiedetään. Muutaman kilometrin polku esittelee eri aikakaudet tyylikkäästi ja alueella on runsaat 200 luonnollisen kokoista fossiileihin perustuvaa mallia, mukaan lukien yli 45m pitkä Seismosaurus. Paikallisesta kaupasta mukaan tarttuu T-Rexin fossiloitunut hammas ja Utah-Raptorin raatelukynsi. Majoituksen etsintää ja lopulta melkoisen soittelurumban jälkeen löytyy Gasthause Dryer jossa on tilaa.

9.7 Husum-Travemünde

Lähtö niukahkon aamiaisen jälkeen aurinkoisessa säässä kohti Munsteria ja siellä olevaa saksalaista panssarimuseota. Navin toiminnassa edelleen jotain outoa kun ajosuunta vaihtuu lennossa aivan toiseksi. Museo kuitenkin löytyy ja vie täydet 3 tuntia aikaa. Näytillä on vaunuharvinaisuuksia joita ei Parolassa näe, Tiger, Könningstiger, Panther, Jagdtiger, Jagdpanther, ynnä muita vanhoja taistelupanssareita. Uudemmasta kalustosta en ainakaan muista että olisin koskaan aiemmin päässyt Merkavaa yhtä läheltä ihmettelemään. Esillä on runsaasti entisen DDR:n kalustoa joka näytti herättävän nuoremman saksalaispolven kiinnostusta mutta joka on jokaiselle suomessa armeijan käyneelle varsin tuttua. Sinänsä kiinnostavaa oli tarkka tasapainoilu historian ja poliittisen korrektiuden välillä, muistikuvani mukaan kuningastiikereitä oli vain SS panssarijoukoilla käytössä mutta ainoat joukko-osasto tunnukset mitä oli maalattuina olivat parissa vaunussa olevat Africa Corpsien tunnukset. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos isot metallihirviöt kiinnostavat. Matkaan kohti Travemündea pienempiä maaseututeitä kierrellen ja matka taittuukin mukavasti kunnes tulee aika luottaa navin ohjeisiin sataman löytymisessä, parissa kohdassa navi näyttää sitkeästi käännöstä vasemmalle vaikka paikalliset opasteet kertovat sataman löytyvän oikealta ja siinä vaiheessa kun sataman nosturit jo näkyvät navi väittää matkaa olevan edelleen runsaat 21 km. Saapuminen satamaan ihan paikallisia kylttejä seuraten ja sitten armotonta jonotusta, pari tuntia lähtöselvityksen aukeamiseen ja sen jälkeen 3 h lastauksen alkamiseen puolilta öin. Jonossa tapaamme uudestaan Juha Lieslinnan seurueen joten aika menee mukavasti käydessä läpi sattumuksia. Lopulta ajo laivaan ja kellumaan kohti kotimaata.