Siedettävässä säässä tasaisella tikkari+ALV nopeudella
satamaan. Laiva on lastattu-leikkiä odotellessa alkaa ”virkistävä” sadekuuro
joka kastelee niin kuljettajat kuin varusteet. Lievää ihmetystä herättää se
että Rukan gore-puvusta vesi menee läpi oikein näppärästi mutta kuitenkin
nopeasti, kyseessä on sama puku joka edellisen Jänkhä reissun aikana aiheutti
ongelmaa ja käsiteltiin kyllästysaineella. Ajo laivaan hallittuna kaaoksena,
pyörien köyttäminen kiinni ja hyttiin ihmettelemään. Tapauksetonta kellumista
merellä ja Finlinesin uuden yöpymismahdollisuuden hyödyntämistä.
22.6 Travemünde – Müden
Ajo laivalta ulos mukiinmenevään säähän, +16 lämmintä ja
välillä aurinkokin pilkahtelee. Navin laskentasääntöjen virheellinen asetus
aiheuttaa yllättävän pikkutiesokkelon ajon joka on mukavaa mutta vie aikaa.
Ennustetut kuurosateet vaihtuvat tasaiseksi suhteellisen voimakkaaksi sateeksi Lüneburgissa
vietetyn tauon aikana. Elben ylitys ja kohti Münsteria ja panssarimuseota.
Ajopuku imee vettä kuin sieni, kun tauolla nousee pois pyörän päältä niin
kuinka vettä valuu saappaisiin. Aurinko suvaitsee pilkistää museon edessä joten
aika on sopiva siirtyä hämäriin saleihin ihailemaan teräshirviöitä. Pitkähkö
kina aiheesta saanko ostaa 1:24 suhteessa olevan radio-ohjattavan
panssarivaunun matkamuistoksi, en saa, ja sitten miettimään yöpuuta. Museosta
uloskävellessä ensimmäiset pisarat alkavat putoilla ja jo mukavasti kuivuneet
ajokamppeet aloittavat elämäntehtävänään olevan vedenimemisen, mielessä pyörii
ajatus pyörän lähettämisestä postissa kotiin ja taksista lentoasemalle.
Majapaikka löytyy navin opastuksella Landhotell Bauerwald, upea paikka ja huone
sekä maittavana illallisena sikaa paistimuodossa gorgonzola-kastikkeella.
23.6 Müden-Marsberg
Erittäin hyvän aamiaisen jälkeen lähtö ainoastaan
keskivoimakkaaseen sateeseen. Ennen lähtö tuli tosin soitettua Suomeen ja
annettua ”hieman” palautetta Rukalle. Matka etenee tasaisesta tihkusateesta
kylmän tuulen tuomiin jättiläispisaroihin. Poikkeaminen Bergen-Belsenin
muistopaikalle, kuten kaikki tietävät kyseisellä paikalla aikoinaan tarjottiin
reipasta ulkoilma- ja survival-leiritystä sotavangeille ja muillekin
ei-toivotuille henkilöille. Päivätauko jota ennennäkemätön valoilmiö nimeltä aurinko
hetkellisesti piristää, kierrätettyä dinosaurusta pyörille ja sämpylää
kuljettajille. Juuri kun alkaa vetämään kamoja päälle alkaa keskitasoista
vedenpaisumusta vastaava sade, läpimärkyydestä kosteuden asteelle kuivuneet
varusteet siirtyvät saman tien uudestaan läpimärkyyteen. Tasaista ajoa kohti
etelää siinä toivossa että jostain löytyisi kuivempaa, suoritetun empiirisen
testin lopputulemana voidaan todeta että täysi takalaukku alkaa ilkeästi
keventää keulaa siinä vaiheessa kun nopeus ylittää 190 km/h. Juuri ennen
Fürstenbergin kylää kehittyy tilanteenpoikasta kun edellä ajava auto tempaisee
reippaan jarrutuksen mutkassa, pääsee tositoimissa kokeilemaan miten yhdistelmä
uusi rengas ja jarrupalat sekä ennen reissua vaihdettu Wilbersin etupään jousitus
toimii märällä asfaltilla. Yhdistelmä toimii ja karkuteillä oleva koira pääsee
hengissä tien ylitse. Fürstenbergissä suuntimaa yöpuulle ja lupaava puu
löytyykin parinkymmenen kilometrin päästä jossa sijaitsee Motorradin
suosittelema Hotel Stadt Marsberg. Huone löytyy ja alennustakin saa, huone on
tilava mutta vanhahtavasti sisustettu. Suihku on perinteistä mallia jossa
sopiva lämpötila löytyy noin kahden kaariasteen sisältä, toiseen suuntaan 87
kaariastetta vaihtelee jäävedestä nestemäiseen typpeen ja toinen suunta 91
kaariastetta kiehuvasta geysiristä sulaan laavaan. Iltapalaksi sikaa muodossa
Gordon-Bleu ja maistiaiset paikallisen panimon tuotteista.
24.6 Marsberg – Oberfell
Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen matkaan kohti Koblenzia.
Märkään ja aivan helvetin kylmään keliin tavoitteena Louisin myymälä joskin
matkanteon vauhti jättää toivomisen varaa. Lämpö pyörii alle 10 asteen ja keli
on uskomattoman kostea jopa siihen pisteeseen asti että kosteus tiivistyy
pisaroiksi visiiriin ja pin-lockista huolimatta sisäpinta menee huuruun. Useita
taukoja palelevien sormien lämmittelyyn ja päivän toinen tankkaus jo lähellä
Koblenzia. Kiemurtelu Marburgin alueen kiertoteillä kulutti aikaa ja
kierrätettyä dinosaurusta runsain mitoin. Alueen kukkulat olisivat tarjonneet
reippaasti mutkaa ja muuta mukavaa ellei kylmä olisi ahdistellut miestä
hilpeää. Koblenzissa harhaan ajamisen suurta juhlaa etsiessä Louisia, ei kerta
kaikkiaan pysty ruuhkaliikenteessä tuijottamaan navia kun pitäisi pitää huolta
siitä että pysyy liikennevirran mukana. Lopulta liike löytyy ja matkakassaa
tulee kevennettyä viidenkympin edestä karttoihin ja erilaisiin
tekstiilituotteisiin. Suunta kohti Moselin laaksoa ja naviin ensimmäinen
gasthause. Paikaksi valikoituu Moselgasthause Zur Krone upeat ja tilavat
huoneet. Pikaisen suihkun jälkeen syömään, ruoaksi valikoituu käännösteknisen
ongelman johdosta juustossa haudutettu kappale (tunnistamaton) sikaa, hyvää
mutta perhanan jänteistä.
25.6 Oberfell – Bad Homburg
Lähtö erittäin hyvän aamiaisen jälkeen etelään pitkin
Moselin laaksoa. Lämpö nousee nopeasti miellyttäviin hellelukemiin. Zellistä
koiliseen kohti Boppardia ja Reinin laaksoa. Vältellen isompia teitä laaksojen
välisellä ylänköalueella pääsee muutamalla pätkällä vääntämään oikein
mutkaakin. Tankkaus ja vihdoin voi tauolla syödä jäätelön hyvällä
omallatunnolla. Vaikuttaa siltä että tämä blogi on poikinut saksassa
ihailijoita koska pariinkin otteeseen salamavalot välkkyvät tien varsilla.
Miellyttävän lämpimässä säässä Boppardista etelään päin aina Sankt Gaariin asti
jossa joen ylitys lautalla hintaan 3€/prätkä sekä poikkeaminen Loreleyn
patsaalle. Seuraavaksi kohti Saalburgia jossa on entisöity roomalainen
linnoitus sekä alueelta kaivauksissa löydettyä esineistöä. Matkalla pääsee
vääntämään mutkia oikein mukavasti. Erehdyn nopeusrajoituksesta ja kuvittelen
sen olevan 100 kun se todellisuudessa on vain 70, nopeudella 110 poliisiautoa
vastaan, tämä saa aikaan vipinää siinä muodossa että poliisi työntää kättä ulos
ikkunasta ja näyttää himmaus merkkiä, ei aihetta muihin toimenpiteisiin koska
ilma on loistava eikä tiellä ole muuta liikennettä. Saapuminen Saalburgiin vain
todetaksemme että alue sulkeutuu vajaan tunnin sisällä tältä päivältä joten
yöpuun etsintään ja paremmalla ajalla huomenna uudestaan. Vieressä on vanhan
roomalaisen sotilassairaalan perustuksille rekennettu landgasthause josta
pitkällisen etsimisen jälkeen löytyy vihdoinkin kolmas henkilö joka vihdoin
tietää kertoa että heillä ei enää ole majoitustoimintaa, pelkkää ruokailua.
Navin ja saatujen ohjeiden perusteella löytyy gasthause Zur Taunus jota pitää
iäkäs pariskunta. Huone löytyy ja illalliseksi sikaa perisaksalaiseen tapaan
jossa ei ole suolaa ja rasvaa säästelty.
26.6 Bad Homburg – Wertheim Vockenrot
Lähtö aamulla perinteisen saksalaisen aamiaispöydän, jossa
leikkelettä on kaksi siivua per syöjä ja lisää ei tipu, jälkeen miellyttävän
lämpimään säähän. Ensimmäisenä etappina Saalburgin roomalaislinnoitus jossa
aikaa kuluu alun kolmatta tuntia rakennuksien ja näyttelyiden läpikäymiseen,
todella kannattava kohde. Ennen poislähtöä pitää vielä poiketa kanttiinissa
pistämässä huiviin vanhan roomalaisen ohjeen mukaan tehtyä makkaraa ja leipää,
hyvää mutta oudosti maustettua. Tienpäälle ja kohti Zieglerin tislaamoa ja
kauppaa. Valinta kohdistuu pääosin pienempiin maaseututeihin jotka ovat mukavia
ajella ja kauniita maisemia ja kyliä mutta kilometrejä kertyy hitaasti.
Iltapäivällä V-Poweria tankkiin ja currywurstia välipalaksi. Tislaamon osoite
löytyy mutta kauppaa ei tunnu löytyvän, ystävällinen työntekijä neuvoo oikean
oven ja käskee soittaa kelloa. Myymälä on itse tislaamossa ja ystävällinen
myyjärouva yrittää heti lykätä maistelulasia käteen. Kokoamalla yhteen kaiken
muistamani suursaksalaisen kielitaidon 30 vuoden takaa saan selitettyä että
ajan vielä tänään joten en voi käyttää tilaisuutta hyväksi. No tarttuuhan sitä
pari pulloa mukaan ankarasti takalaukun pientä kokoa kiroillen. Niille joita
asia lähemmin kiinnostaa mainittuja tuotteita voi tilailla esim. http://www.vinexus.de/Spirituosen-Deutschland.html
. Päivän viimeinen lyhyt legi navin Touren Fahrer majapaikkaan Gasthause Hotel
Zur Ross. Mukava ja tilava huone löytyy sekä illalliseksi sikaa käärittynä
kinkkuun ja upotettuna sulaan juustoon.
27.6 Wertheim – Oberhoff
Loistavan aamiaisen jälkeen matkaan, keskivoimakasta sadetta
ja keskivahvaa kiroilua. Kohteena Suhl:in kaupunki ja siellä sijaitseva
asemuseo. Sadetta tulee tasaisesti mutta vaihtelevalla voimakkuudella, välillä
sade heikkenee jopa niin vaatimattomaksi tihkuksi että varusteet meinaavat
päästä kuivumaan. Onneksi tätä iloa ei kestä kauaa vaan uusi kuuro pitää
kosteudesta huolen. Pieniä teitä ja mukavia mutkia joista nautiskelu tosin
pikkuisen lopahtaa Banditin otettua toisen kerran luiston mutkassa olevasta
pikipaikasta. Tasaista etenemistä pienillä teillä kauniita kyliä ihaillen,
jossain vaiheessa tulee lipsahdettua vanhan harppisaksan puolelle, muistona
paikalla on kyltti ja vanha raja-asema. Tankki alkaa vilautella vihjettä matkan
katkeamisesta joten lähimmälle asemalle ottamaan kierrätettyä dinosaurusta ja
bockwurstia. Kun lähdön hetki koittaa alkaa keskikokoinen vedenpaisumus, kohti
Suhlia heikossa näkyvyydessä, 18% laskuja ja neulansilmiä. Kaupunkialueella
oman lisänsä tuo kohtuullisen vilkas liikenne. Pyörä parkkiin lähelle museota
ja sade loppuu kuin kääntäisi hanan kiinni. Tarjontana on yhteislippu jolla
pääsee tutustumaan myös vieressä olevaan kulkuvälinemuseoon joten ensiksi
sinne. Näytillä on kaikenlaista pääosin alueen tehtaissa tehtyä kulkupeliä ja
upeita vanhoja pyöriä ajalta jolloin miehet olivat miehiä ja naiset
sukupuoliobjekteja sekä kolme hevosvoimaa edusti huipputehoja. Näytillä on myös
upea kokoelma harppisaksan aina yhtä ajatonta designia edustavia moottoripyöriä,
mutta seuraavaksi asemuseoon. Tarjolla on mahtavat kokoelmat eri aikakausien
hengenvaarannusvälineistöä. Vahtimestari tulee huomauttamaan kun innostun
esittelemään vanhan Maxim-konekiväärin laittamista ampumakuntoon,
näyttelyesineisiin ei saa koskea tai jotain sinnepäin ja ampumatarvikkeita EI
ole saatavilla. Vettä on tullut kuuroluontoisesti koko vierailun ajan,
lisäongelmia aiheuttaa Rukan pukujen lockout ”vetoketjut” joista vesi on syönyt
kaiken silikonin pois, alkaa vaatia ihan oikeasti voimaa saada ajotakki kiinni.
Ongelma ratkeaa helposti pistäytymällä viereisessä sex-shopissa ja ostamalla
liukuvoidetta, sipaisu siitä ja lockout toimii kuin uusi. Arvotaan seuraava
majapaikka ja osoite naviin ja sitten alkaa ykkösluokan totaalinen vedenpaisumus,
puolen desin pisaroita tulee käsittämättömällä taajuudella. Majapaikka
sijaitsee korkeammalla maaperällä ja puolivälissä nousua tulee reippaiden
vesivirtojen tuomana vastaan kiinteää maa-ainesta, Banditin
maastoajo-ominaisuudet pelastavat tilanteen ja lopulta päästään takaisin
pelkkään virtaavaan veteen. Näköetäisyys pysyy sitkeästi alle kolmen metrin
mutta parissa muussakin kohdassa reunavallit näyttävät olevan sortumassa tielle
veden takia. Lopulta perille hotellille ja perinteen mukaisesti sade loppuu
taas kuin kääntäisi hanan kiinni. Hotelli näkyy olevan jonkinlainen
talviurheilukeskus , rojut kuivumaan huoneeseen ja pyörille tallipaikka,
tallipaikan saaminen tosin vaatii hiukan keskustelua respan tytön kanssa. Koska
kyseessä on sport-hotelli tarjolla ravintolassa ei ole kuin yksi menu,
viisastuneena Sveitsin kokemuksista parin vuoden takaa siirtyminen lähellä
olevaan steak houseen. Paikan antimista tulee syötyä loistava sian sisäfile
pannulla ja tutustuttua paikallisen panimon tuotteisiin.
28.6 Oberhof – Clausthal-Zellerfeld
Hyvän aamiaisen jälkeen matkaan vaihteeksi kauniissa säässä,
ainoa miinus aamiaiseen tulee vedellä jatketusta appelsiinimehusta. Tasaista ja
rauhallista menoa lähes tyhjillä tiellä, varsin tapauksetonta lukuun ottamatta
pyörän ja kuljettajan tankkausta. Lähellä Clausthalia pääsee todistamaan
pyöräilyonnettomuutta, pitkässä ylämäessä fillaristit ajavat lajityypillisesti
sekavana parinkymmenen ryppäänä minäminä- mentaliteetilla muista
tienkäyttäjistä välittämättä kunnes törmäävät yhteen. Jälki on sen näköistä
että vaaditaan pientä pintaremonttia asfaltin jäljiltä ja yksi kuski saa sen
verran osumaa että pitää laittaa tajuttoman kylkiasentoon. Poliisi saapuu
paikalle muutamassa minuutissa joten mitä siihen sitten sen enempää kieltä osaamatta
jäämään neuvoja antamaan ja matka jatkuu. Tuttuun hotelliin jossa tuli yövyttyä
pari vuotta sitten, Zellerfelderhof, ja huone löytyy. Tuttu isäntä tulee
portaissa vastaan ja muutama sana tulee vaihdettua, on juuri tullut
prätkälenkiltä ja valittelee joutuneensa kameran kuvaamaksi. Koska iltapäivä on
vielä nuori tulee saadun vinkin perusteella lähdettyä käymään Torfhaus:issa,
paikallisen vuoriston korkein huippu jossa on luontokeskus ja muuta
matkailijapalvelua mutta tänään myös paikallisten motoristien viikottainen
kokoontuminen. Aikaa kuluu katsellessa pyöriä ja paria tarraa rikkaampana
takaisin majoitukseen. Pikainen suihku ja iltapalalle, tälläkin kertaa valinta
kohdistuu talon erikoiseen (spare ribs) joka käsittää kolme kokonaista porsaan
kylkiluurivistöä grillattuna ja reilusti maustettuna, lisäksi valkosipulilla
maustettua kaalisalaatti, valkosipuli- ja yrttidippiä sekä lämmintä leipää.
Palan painikkeeksi Warstainerin tuotteita ja mättö voi alkaa. Kun kolmas
kylkiluurivistö on menossa isäntä huikkaa että jollei ole riittävästi niin hän
voi grillata yhden lisää, ei löydy ottajia.
29.-30.6 Clausthal-Zellerfeld – Hodenhagen
Lähtö aurinkoiseen säähän koko matkan parhaan aamupalan
jälkeen. Lämmintä ja miellyttävää keliä ja mukavia mutkapätkiä. Edelleen
kiertelyä pikkuteillä ja kylissä, välillä pyörän ja kuskin tankkausta
perinteisillä tuotteilla. Saapuminen alkuiltapäivästä Serengeti Park:iin ja
siitälähtien suunnileen kaikki alkaa mennä päin persettä. Että pääsisi edes
kyselemään tehdyn varauksen perään pitäisi maksaa sisäänpääsymaksu alueelle, ei
onnaa rahastusyritys, kun lopulta saan englantia taitamattomalle virkailijalle
tämän selitettyä löytyy toinen reception jossa jopa tunnistetaan tehty varaus,
mutta mökki ei ole vielä valmis, tämä oli selvää jo alun alkaen ja paikalle
tultiin koska halusin varmistaa ettei varauksessa ole mitään epäselvää. Saamme
uuden ajan 15:30 jolloin voisi tulla kyselemään, tämä selvä ja läheiselle
kaupungille kuluttamaan aikaa… ilmeisesti se ei sittenkään ollut selvä tai sitten
erittäin auttavaa englantia puhuva respan nainen sotkeentui sanoissaan. Paluu
sovittuna aikana vain saadaksemme kuulla että menee vielä vähintään vartti,
mutta siksi aikaa voisi ostaa lipun alueelle täksi päiväksi ja huominen kuuluu
majoituksen hintaan. Tässä vaiheessa otan esiin ajatuksen että löytyy niitä
muitakin majoituksia tästä maasta ja mahdollisista myöhäisen peruutuksen
maksuista voitte lähettää laskua suomeen niin pyyhin niillä arschlochia, viesti
menee perille joten paperitöitä aletaan tehdä hämmästyttävällä vauhdilla, tosin
saksankielistä sisäänkirjautumislappua eivät tytöt osaa kääntää englanniksi
ilman google translatoria ja minua ketuttaa sen verran että en edes harkitse 35
vuoden takaisen koulusaksan käyttämistä. Sen jälkeen seuraa pyörien
paikoittamista koskeva keskustelu (2 virkailijaa ja google translator) ja
ilmoitan että en edes harkitse pyörien paikoitusta osoitetulle pehmeälle
hiekkakentälle, lisää translatoria ja lopulta löytyy mitä tarkoittaa tarmac
saksaksi ja pyörät voi parkkeerata respan lähelle. Avaimet käteen ja
selvittämään mistä mökki löytyy, virkailijat vain viittovat että tuolta päin,
koska matkaa on lähemmäs puolta kilometriä ja kamojen kantaminen ei ole parasta
mahdollista ajanvietettä niin pyörien selkään ja leveää hyvää asfalttia pitkin
mökin eteen. Juuri kun puramme pyöriä respan sotanorsu jyrää fillarilla
paikalle kiljuen verbotten, selitän että puramme pyörät ja sitten tuomme ne
sovittuun parkkiin sekä sen että jos tänne ajaminen on kielletty sen voisi
merkeillä osoittaa tai sanallisesti kertoa. Saksankielinen selvitys ja kiljunta
jatkuu sitkeästi siihen pisteeseen asti kunnes totean melkoisen kuuluvalla
äänellä can you repeat that in some civilized language fecking war elephant,
sitten alkaa liikettä syntyä sotanorsun sotkiessa itsekseen mutisten takaisin
respaan. Kamojen purkamisen jälkeen pyörät sovittuun paikkaa ja sitten
suihkuun. Ensimmäinen kierros eläinpuistossa ja epätoivoisia yrityksiä selvittää
mistä lähtee kiertoajelu isompien eläinten alueelle, ei löydy oikeaa paikkaa
ennen kuin toisen päivän iltana, henkilökunta ei osaa englantia tai ei tiedä
mistä safari tour lähtee. Paikan ravintola on enemmän vitsi, aamiainen on hyvä
mutta päivällinen käsittää seisovan pöydän jonka antimina on ranskalaisia,
kananugetteja, makaronia ja niin kuivaksi paistettua sikaa että leuat väsyvät
ennen kuin maha tulee täyteen, kaikki täysin suolattomasti valmistettuna.
Seuraavana päivänä kiertelyä alueella ja eläimien katselua, kaiken maailman
elukoita tulee nähtyä mm. pari valkoista leijonaa joista saisi varmasti upeita
taljoja lattialle mutta kukaan ei tunnu tietävän mistä hemmetistä varsinainen
kiertoajelu lähtee. Paikka löytyy hämäävästi aivan puiston porttien
ulkopuolelta ja vaikka puisto on auki kuuteen illalla viimeinen kiertoajelu on
lähtenyt neljältä, no se siitä sitten.
1.7 Hodenhagen – Travemunde
Viimeiset lähtösotkut Serengeti Parkissa, koska pyörillä ei
saa ajaa mökille rupean aamulla respasta kyselemään olisiko jotain kärryä millä
saisi kamat pyörien luokse. Uusikaan respan tyttö ei osaa englantia mutta
näppäränä tyttönä soittaa jollekulle joka osaa, siinä sitten selitän puhelimeen
asiani ja annan puhelimen takaisin niin että toisessa päässä ollut voi kääntää
puheeni saksaksi, homma selviää ja respan takaa löytyy useampia kärryjä jotka
on juuri tähän tarkoitukseen. Kamat pyörään ja pois täältä. Suorastaan kuumassa
säässä rauhallista ajoa kohti satamaa, lähtöselvitys ja parkkiin odottamaan.
Parkissa pyörii melkoisesti kotimaan naapurikaupungin Triumph-kerhoa, olen
hetken pois pyörän luota ja tuntuvat pitävän Banditia jonkinlaisena
nojailualustana, huomautan kohteliaasti että käytös on aivan ymmärrettävää
koska näin heillä on edes kerran elämässään mahdollisuus koskea laatupyörään.
Laivaan pääsee aiemmin sisään joskin hyttejä joutuu odottamaan laivan baarissa,
tämähän kyllä käy ja siellä tulee istuskeltua ja jatkettua juttua satamassa
tavatun Timon ja Päivin kanssa.
2.-3.7 Travemunde – RMK
Kellumista merellä ja merellisten herkkujen ja virvokkeiden
nauttimista. Ajo laivasta ulos jopa poikkeuksellisessa kaaoksessa kun
venäläiset autoilijat ovat kiireisiä. Ei kolise vaikka yhdessä vaiheessa olin
jo varma että purku viivästyy parin auton peltikolarin takia. Koska suuri
laiskuus tuntuu olevan vallalla siirtymätaipale tulee suoritettua moottoritietä
pitkin, pyörät talliin, rojut sisään ja sitten vaatimaton urakka pesukoneen
voivotellessa ihmisen ankaruutta.