1. päivä RMK-Viitasaari
Uuuteen pyörään totutellessa normaali reittiä Vehoniemeen jossa ensimmäinen tauko. Siitä Kangasalan ohitse tietä 58, mukavaa tasaista pudottelua ja pyörä tulee tutuksi pikkuhiljaa. Keuruulla tauolle sadekuuron ajaksi ja sitten liikkeelle. Ehdin ajaa n. 10 km kun alkaa aivan järjetön ukkoskuuro, sadepisarat tuntuvat puvunkin läpi kuin neulanpistot. Pysähdyn vaihtamaan sadehanskat ja teen amatöörivirheen, avaan visiirin nähdäkseni paremmin laukkua penkoessa, seurauksena se että visiiri on täynnä pisaroita myös sisäpuolelta ja näkeminen lähes mahdotonta. Seuraa hetki kiroilua ja paperinenäliinojen haeskelua mutta sitten matka voi jatkua. Voimakas pyörä ja märkä asfaltti yhdistettynä lukuisiin pikipaikkauksiin muodostaa hankalan yhdistelmän, tunnen kuinka etunen lipsahtaa mutta onneksi pito palaa ennen kaatoa. Pääsen suhteellisen nopeasti pois kuuron alta ja matka jatkuu pikkuisen helpommin. Väätäiskylän kohdalta käännyn tielle 633, hyvä ratkaisu koska tästä eteenpäin 58 näyttää olevan korjauksen alla ja käytännössä hiekkatietä. 633 on mukavaa mutkaa ja nopeus tuppaa nousemaan, ketään ei näy missään kunnes huomaan peilistä lähestyvän auton. Hyvä mutkasarja jonka läpäisen nopeudella 110 ja vilkaisen uudestaan peiliin, henkilöauto on liki perässä kiinni, näkyy olevan Skoda jota on koristeltu sijoittamalla katolle kaikenlaisia valoja ja kylttejä, gyy prkele. Siniset vilkut eivät syty eikä pysäytysvalo mutta etusektorissa on linja-autopysäkki, jarrutusta ja vilkku oikealle samalla laskeskellen mielessäni sakon suuruutta. Kaarran pysäkille kun gyy pyyhkäiseen ohitse muuttumattomalla vauhdilla ja on kadonnut seuraavan mutkan taakse ennenkuin ehdin edes tajuta mitä oikeastaan tapahtui. Polttelen tupakan pysäkillä ja ihmettelen mutta ketään ei näy eikä kuulu ja hetken päästä kiihdytän takaisin autiolle tielle ja kuin uhallakin päästän nopeuden nousemaan taas samoihin. Koska aikaa on päätän poiketa Kyyjärvelle, pyörin hetken kylällä ja tuen paikallista yritystoimintaa tankkaamalla ja ostamalla jotenkin epämääräisen oloisesta tarvikeliikkeestä purkillisen ketjuöljyä. Viitasaarelle Sinistä tietä pitkin ja yöksi hotelli Pihkuriin, huone on aivan loistava omalla parvekkeella ja järvinäköalalla, siisti, tilava ja valoisa. Illallista hotellin ravintolassa, varsin hyvää ja lopuksi teen vielä paikalle palveluksen ja lupaan olla tulematta karaoke-iltaan laulamaan.
2. päivä Viitasaari-Kitee
Koko päivän lämmintä ja aurinkoista. Valitsen tarkoituksella pieniä teitä ja pääsen ajamaan mutkia täysin omassa rauhassa. En malta pitää taukoja vaan ajan kuin transsissa täysin mutkiin keskittyen, tuntuu kuin jo pelkästään se että ajan näitä teitä antaisi niille olemassaolon oikeuden, keskittymisen seurauksena nopeus nousee hitaasti mutta tasaisesti. Lopulta onneksi pöllähdän pikkukylään jossa päätän pitää tauon, lähden uudestaan liikkeelle mutta en enään pysty tavoittamaan samaa tunnelmaa joten nopeudet pysyvät maltillisina rajoitus + ALV. Tiellä 534 tietyö jossa osun jonkilaisen kasteluauton perään, soraa, vettä ja mutaa ja pyörä on sen näköinen. Tällä pätkällä on molemmissa päissä liikenteenohjaus mutta eikösvaan vastaan tule vanha mies mopedilla, se jää epäselväksi miten oli päässyt ajamaan muuta liikennettä vastaan mutta niin vaan sitkeästi köröttelee ja viittoo autoja väistämään. Liperin ja Rääkkylän välillä lossikyyti, Rääkylässä tapaan tauolla paikallisen marketin pihassa vanhemman motoristin jonka kanssa jutellessa vierähtää pidempi tovi. Vielä tankkaamaan Kiteelle ja yöksi Pajarinhoviin.
3. päivä Kitee-Mäntyharju
Aurinkoista ja lämmintä, Savonlinnassa ruuhkaa ja kaupungin läpiajo kestää ja kestää. Tie 14 tuntuu tylsältä joten siirryn tielle 435. Taas kerran mukavaa pientä mutkatietä jota on nautinto päästellä. Nautintoa häiritsee tien lukemattomat pikipaikkaukset jotka ovat prkleellisen liukkaita ja sotkevat ajolinjaa, mutta kun etunen on jälleen pariin kertaan muljahtanut alla niin alkaa uskomaan ja väistelemään. Tieverkoston kunto alkaa olla jo kansallinen häpeä, mihin perhanaan oikein hukkuvat ne rahat joita kerätään veroina tienkäyttäjiltä. Pistohiekassa tauko ja maisemien ihailua. Matkan loppupuolella lähellä Mäntyharjua 3 joutsenta syömässä pellolla.
Mäntyharjulta kotiin mutkia ajaen mutta muuten varsin tapahtumaköyhää matkaa. Koko reissun kilometreiksi tuli 1405 km ja pyörä ensimmäiseen huoltoon.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
maanantai 22. kesäkuuta 2009
All good things will end ...
Eilen sunnuntaina yksi aikakausi sitten päättyi vaikka en sitä ensin tajunnutkaan. Ajelulla kohti Pulkkilan harjua juuri ennen Asikkalaa Bandit yllättäen vain sammui kesken ajon. Pyörä tienviereen ja sitä ihmettelemään, eikä enään uudestaan käyntiin millään. Lopulta ei auttanut kuin kilauttaa kaverille että viitsitkö tulla hakemaan pakettiautolla. Parin tunnin odottelun jälkeen pyörä saatiin kyytiin ja matka kotia kohti alkoi. Tänään sitten valtuutettuun Suzukin huoltoon jossa keskustelun jälkeen samantien mottoria osiksi, ilmeisesti nokkaketjua pyörittävä akseli oli murtunut koska ketju oli paikoillaan mutta ei pyörinyt. Samalla tietysti oli koko koneen yläkerta saanut aivan uuden kuosin ja ilmeisesti männät saaneet osansa myöskin. Asiaa ei varsinaisesti helpottanut se että takuu oli päättynyt tämän kuun alussa. Muutamien soittojen jälkeen maahantuojalle ja Saksaan pääkallopaikalle, varsinkin kun oli esittää täydellinen huoltokirja, päädyttiin ratkaisuun että pyörä otetaan vaihdossa siihen hintaan kuin vastaava toimiva olisi ja liike hoitaa jatkoselvittelyt. Joten osittain haikein mielin jätin liikkeeseen Suzuki GSF 650 SA "Bandit" pyörän jonka selässä taitoin matkaa runsaat 33 000 km. Uusi pyörä tuli samalla hankittua ja sen pitäisi tulla huomenissa kotiin.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Viikolla tuli poikettua Ahvenistolla, taas kerran oli kivaa koko rahan edestä vaikkakin valitettavan lyhytaikaisesti. Melurajat olivat laskeneet tasoon 95 db ja ajoajat lyhentyneet niin että kuudelta piti lopettaa.
Melurajoista sen verran että aikas erikoista kun kaikki vakiopyörätkään eivät enään pääse tuosta läpi. Keleen viherpiipertäjät. Myös herättää ihmetystä radasta kuulemma jatkuvasti tulevat valitukset (valittajien johtohahmo asuu kuulemma Turussa) että jos ei jo taloa ostaessaan ymmärrä sitä että vieressä on moottorirata niin sitten voisi valituksen sijasta käydä katsomassa peiliin, näkyykö siellä tyhmän ihmisen kuva. No luultavasti yleisen vihervouhotuksen ollessa vallalla asiat saadaan menemään niin että kun ensin melurajat vedetään järjettömiksi ja ajoajat minimiin niin sitten voidaan todeta että eihän tuolla radalla ole edes käyttöä joten voidaan kääriä asfaltti rullalle ja julistaa alue Luhtasnattusen suojelualueeksi jossa paikallinen nuoriso voi sitten käydä dokaamassa.
Melurajoista sen verran että aikas erikoista kun kaikki vakiopyörätkään eivät enään pääse tuosta läpi. Keleen viherpiipertäjät. Myös herättää ihmetystä radasta kuulemma jatkuvasti tulevat valitukset (valittajien johtohahmo asuu kuulemma Turussa) että jos ei jo taloa ostaessaan ymmärrä sitä että vieressä on moottorirata niin sitten voisi valituksen sijasta käydä katsomassa peiliin, näkyykö siellä tyhmän ihmisen kuva. No luultavasti yleisen vihervouhotuksen ollessa vallalla asiat saadaan menemään niin että kun ensin melurajat vedetään järjettömiksi ja ajoajat minimiin niin sitten voidaan todeta että eihän tuolla radalla ole edes käyttöä joten voidaan kääriä asfaltti rullalle ja julistaa alue Luhtasnattusen suojelualueeksi jossa paikallinen nuoriso voi sitten käydä dokaamassa.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Eilisen ratoksi tuli ajettua Ruukinkierros. Lämpötila pysyi koko päivän maksimissaan +9 asteen tienoilla joten ajopuvun sisällä hikoilusta ei tullut ongelmaa. Lisäksi alkumatkasta tuli muutama reippaahko sadekuuro jotka maksimoivat harmituksen (tähän sopisi toinenkin suomenkielinen sana, mutta en sitä viitsi tähän laittaa).
Lähtöpaikka löytyi helposti kiitos hyvän opastuksen, samoin koko reitti oli suorastaan mahtavasti merkitty. Riitti kun välillä vilkaisi karttasta suunnilleen suunnan mihin lähteä. Suuri kiitos järjestävälle kerholle mainioista opasteista, varmasti ollut melkoinen työ viedä ne reitin varrelle. Puolimatkassa reittiä oli lisäksi järjestetty kanttiini josta tuli haukattua tuplapurilainen, hyvää ja ravitsevaa väsyneelle motoristille ;) Osallistumismaksuun kuului T-paidan lisäksi lämmin ateria maalissa, valtava annos perunoita ja nakkikastiketta ;) Reitti oli laadittu lähinnä pienempiä teitä hyödyntäen ja itse asiassa aikas mukavia mutkateitä olikin löydetty, oman mausteensa toi matkalla olevat pari hiekkatienpätkää jotka piristivät kummasti. Kokonaisuutena erittäin onnistunut tapahtuma, jos sää olisi ollut lämpimämpi niin puitteet olisivat olleet täydelliset. Nyt ei oikein kylmyydestä johtuen viitsinyt paljoa pyöriskellä ruukkien kaunista miljöötä ihaillen.
Lähtöpaikka löytyi helposti kiitos hyvän opastuksen, samoin koko reitti oli suorastaan mahtavasti merkitty. Riitti kun välillä vilkaisi karttasta suunnilleen suunnan mihin lähteä. Suuri kiitos järjestävälle kerholle mainioista opasteista, varmasti ollut melkoinen työ viedä ne reitin varrelle. Puolimatkassa reittiä oli lisäksi järjestetty kanttiini josta tuli haukattua tuplapurilainen, hyvää ja ravitsevaa väsyneelle motoristille ;) Osallistumismaksuun kuului T-paidan lisäksi lämmin ateria maalissa, valtava annos perunoita ja nakkikastiketta ;) Reitti oli laadittu lähinnä pienempiä teitä hyödyntäen ja itse asiassa aikas mukavia mutkateitä olikin löydetty, oman mausteensa toi matkalla olevat pari hiekkatienpätkää jotka piristivät kummasti. Kokonaisuutena erittäin onnistunut tapahtuma, jos sää olisi ollut lämpimämpi niin puitteet olisivat olleet täydelliset. Nyt ei oikein kylmyydestä johtuen viitsinyt paljoa pyöriskellä ruukkien kaunista miljöötä ihaillen.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Kypärä Englannista
Pitkän harkinna jälkee ostin 13.5 nettikaupasta uuden kypärän Shoei XR-1000. Maksu hoidettiin luottokortilla ja jo 14.5 tulikin sähköpostilla vahvistus että tavara on lähtenyt. Tämän jälkeen alkoi pitkä odotus. Vihdoin 29.5 tajusin että myöskään odottamani lasku uudesta takarenkaasta ei ole tullut, soitto postin selvittelyyn jossa tavan mukaan ei tiedetä mistään mitään ja minkäänlainen palvelu tai asiakkaan auttaminen on täysin pois laskuista. Lähettelin mailia sekä rengaskauppaan että nettikauppaan jossa ihmettelin toimituksen viipymistä ja sain paketin seurantanumerot, rengaskaupasta sain laskukopion. Laskukopiosta ilmeni että se oli lähtenyt jo 20.5 (eräpäivä 27.5!!!) ja alkuperäinen oli siis kadonnut postin syövereihin.
Lopulta 1.6 alkoi tapahtua, postin mukana tulee reangaskaupan alkuperäinen lasku ja 2. ilmoitus saapuneesta paketissa (SIIS TOINEN) matkahuollon kautta, ensimmäistä posti ei koskaan edes vaivautunut tuomaan. Kypärä oli ollut noudettavissa jo 22.5! eli matka Englannista kesti viikon verran ja postin töpeksinnästä johtuen noudon odotus kaksi viikkoa. Onneksi saivat edes tämän ilmoituksen tuotua koska paketti olisi ilmoituksen mukaan palautettu muutaman päivä kuluttua takaisin lähettäjälle.
Vilpittömänä toivomuksena että vihdoinkin saataisiin aitoa kilpailua postille niin kenties toiminta pikkuisen skarppaantuisi.
Lopulta 1.6 alkoi tapahtua, postin mukana tulee reangaskaupan alkuperäinen lasku ja 2. ilmoitus saapuneesta paketissa (SIIS TOINEN) matkahuollon kautta, ensimmäistä posti ei koskaan edes vaivautunut tuomaan. Kypärä oli ollut noudettavissa jo 22.5! eli matka Englannista kesti viikon verran ja postin töpeksinnästä johtuen noudon odotus kaksi viikkoa. Onneksi saivat edes tämän ilmoituksen tuotua koska paketti olisi ilmoituksen mukaan palautettu muutaman päivä kuluttua takaisin lähettäjälle.
Vilpittömänä toivomuksena että vihdoinkin saataisiin aitoa kilpailua postille niin kenties toiminta pikkuisen skarppaantuisi.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Viikonloppu sujui ajeluiden merkeissä, sää loistava yli +20 astetta. Sunnuntain lenkkinä perinteinen Päijänteen ympäriajo, huomiota kiinnitti erityisesti maxi-skootteristien ajotyyli jossa maantienopeuksissa varustukseen kuuluu kypärä jossa leukahihna auki, sandaalit, shortsit ja mahdollisesti T-paita/toppi. Varmaan ihan miellyttävän viileä ajella mutta karmaisee ajatuskin siitä että tuolla varustuksella ottaisi lipat. Ainoa negatiivinen piirre koko viikonloppuna oli Pulkkilan harjulla törmäillyt pisupäinen Hiace kuljettaja joka roikkuu perässä ja ohittaa kiilaamalla huolimatta vastaantulevasta liikenteestä. Sama meno jatkuu edelläni ajavien autojen suhteen mutta onneksi älykkäämmät antavat tilaa kiireiselle, kyseessä oli ilmeisesti saapashousuinen 30v. eläkeläinen jolla oli kiire katsomaan seuraavaa ravuria.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)