keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Menossa mukana

Tuli otettua osaa Liikenne ja Maankäyttö 2013 seminaariin Helsingin kuntatalolla. No joo, siinähän se päivä sitten menikin. Tuli kuunneltua liikenneministerin puhe jonka kangertelusta sai vaikutelman että jonkun muun kirjoittamaa puhetta ei oltu vaivauduttu edes lukemaan läpi ennenkuin se luettiin ääneen puhujapöntöstä. Varsinaisista esityksistä kiinnitti huomiota erikoisesti kaikkien konsulttien ja LVM edustajien hillitön kiima satelliittivalvonnan puolesta. Suomi on koelaboratorio jossa tälläisiä voidaan kehittää ja sitten tehdä hyvää vihreää bisnestä maailmalla. Tämä ilmeisesti pohjaa vihreän liikkeen Stasi-perimään joka innoittaa valvomaan tavallisia ihmisiä samalla kun aatteen kannattajat nousevat lakien yläpuolelle. Vain yhdessä esityksessä oli jonkinlaista kannanottoa järjestelmän kustannuksiin jotka olivatkin yllättävän pienet, jos oikein muistan niin koko paketti saadaan toimimaan n. 100 miljoonan euron panostuksella (muistan väärin tai sitten kyseessä on se hinta millä pakettia kaupataan todellisuuden lisätessä pari nollaa luvun perään) ja sitten aukeavat loistavat markkinat luultavasti valko-venäjälle ja myös pohjois-koreaan, ongelmana on vain se että pohjois-koreassa ei ole autoja mutta ehkä niitä voitaisiin viedä sinne avustuksena.... Päivän parhaasta tittelistä vastasi Osaamisdemokratian teema-aluejohtaja, millähän perhanalla tuollaisen saa siististi edes käyntikorttiin. Päivän vauhdikkaimmasta esityksestä vastasi porukka nimeltä Lennätin joka ilmoitti olevansa liikennepolitiikan punkkari. Esitys oli vauhdikas ja ideat toimivat varmaan loistavasti jos sattuu olemaan akateemisessa työssä ja asuu 10 km. säteellä ison kaupungin yliopistolta, muuten esityksessä voi olla lieviä ristiriitoja reaalimaailman kanssa ihmisellä joka tekee jotain suorittavan portaan työtä jossa pitää olla paikalla silloin kun työt alkavat. Mutta kuten he itse totesivat niin viesti ei mene perille kun puhutaan väärille ihmisille.

Kiinnostava artikkeli sattui silmääni pieneen, siinä liikennepsykologian professori oli kovasti sitä mieltä että kovaa ajava ei ole se vaarallisin kuljettaja koska tälläinen kuljettaja on yleensä kokenut ja taitava ja keskittyy ajamiseen. Sen sijaan peruskuljettaja noudattaa liian alhaisia nopeusrajoituksia ja koska tylsä tehtävä saa ihmisen helposti kehittämään ns. korvaavia toimintoja. Tämä kuljettaja keskittyy kaikkeen muuhun paitsi itse ajamiseen, heilutaan kännykkä korvalla tai hinkataan tablettia eikä mitenkään huomioida muuttuvaa liikennetilannetta koska kaikki on hyvin kunhan ei vaan syyllistytä rikoksista suurinpaan eli ylinopeuteen. Hämärän muistikuvani mukaan suurin osa onnettomuuksista ajetaan rajoituksen mukaisella nopeudella mutta ei kai se tähän mitenkään kuulu. No varmasti tämä artikkeli poikii jos jonkilaista paniikinomaista kirjoitusta koska se sotii virallista totuutta™ vastaan. Kiinnostuneena jäämme seuraamaan kuka iskee ensin, liikenneturha vai poliisi.