Liikenneturha näkyi aloittaneen uuden kampanjan aiheesta motoristeille värikkäämpiä ajoasuja, idea sinänsä aivan hyvä mutta toteutus tavanmukaisen jeesusteleva ja motoristeja syyllistävä. Kaikkialla muualla kampanjoissa painotetaan yhteispeliä ja kehoitetaan autoilijoita parantamaan tarkkaavaisuuttaan, ei meillä sellaista ei... Pyritään siis jatkamaan perinteistä linjaa jonka mukaan autolla/autossa saa tehdä ihan mitä huvittaa kunhan ei syyllisty rikoksista suurimpaan eli ylinopeuteen. Kun laitetaan valkoinen pyörä, fluoresoivat keltaiset ajovarusteet ja kirkkaat strobovilkut niin pitäisi olla helposti huomattava. Mutta jos ei näe eikä ymmärrä näkemäänsä niin sitten käy juuri kuin tuoss filminpätkässä. Mutta onneksi yliajaja ei syyllistynyt ylinopeuteen...
Apparalla tuli poikettua ja tälläkertaa tuntui että parissa vaikeammassa mutkassa sai ajolinjoja paremmin hallintaan. Lopputuloksena kierrosaika 1.49 mihin olin varsin tyytyväinen. Tosin ensimmäisellä setillä meinasi tulla highsider kun takanen irtosi ja alkoi pyrkiä rinnalle, hyvällä onnella siitä tuli selvittyä mutta hetki meni ennenkuin sai itsensä taas kokoon.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Huvittava episodi paikallisen ostostuonelan parkkialueella, kiskoin tupakkaa ja valmistauduin lähtöön kun arviolta vajaa 40 iältään oleva naisihminen tuli ihastelemaan pyörääni ja ajopukua. Juttu meni niin makeilevaksi että pahaa teki ja naisen perässä kauppakasseja kantanut pikkuvirkamiehen tai muun vastaavan virastonilkin näköinen mies alkoi hermostua vaimonsa valumiseen ja rupesi huomauttelemaan että pitäisi lähteä. Näihin kommetteihin nainen pariinkin kertaan rähähti ettei hänen keskusteluaan saa häiritä ja jatkoi sitten kanssani flirttailua. Tossunalunen kuunteli ja irvisteli niin että pahaa teki ja samaan aikaan teki mieli vilkuilla että joko nainen oli valunut farkkunsa läpi asti. Vastailtuani hetken kysymyksiin tupakka oli loppu ja vetelin ajokamat päälleni, lopuksi sain vielä toivotukset että oli ihana keskustella ja tavataan taas sekä pakollisen pahansuovan mulkaisun tossunaluselta.
Tuli käytyä jälleen Ahvenistolla ja tälläkertaa RaceChronolla onnistuin saamaan jopa joitakin kierrosaikoja, nopeimmaksi ajaksi tuli 1.52,8 joskin nopeimmalta setiltä ei onnistunut yksikään ajanotto. Jalkatappeja sai kulutettua niin että vasemman tapin antennista on vajaa kolmannes jäljellä ja oikeasta noin puolet, kyllä se siitä alkaa vielä sujua.
Tuli käytyä jälleen Ahvenistolla ja tälläkertaa RaceChronolla onnistuin saamaan jopa joitakin kierrosaikoja, nopeimmaksi ajaksi tuli 1.52,8 joskin nopeimmalta setiltä ei onnistunut yksikään ajanotto. Jalkatappeja sai kulutettua niin että vasemman tapin antennista on vajaa kolmannes jäljellä ja oikeasta noin puolet, kyllä se siitä alkaa vielä sujua.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Kävin Tuusmotorissa ja siitä tulikin kallis keikka, koska en ollut ostamassa mitään niin silloin voin hyvin katsella nahkapukuja. Pitkästä jutusta lyhyt tilanne päättyi siihen että IXS:n puku tarttui kädestäni kiinni eikä millään suostunut irroittamaan, pakkohan se oli sitten ottaa kotiin mukaan selityksellä "Se seurasi minua, saanko pitää sen..."
Tuli poikettua Oulussa ystäväpariskuntaa tapaamassa ja matkalla (molempiin suuntiin) pääsi ihailemaan nopeusrajoitusten (puuttuvaa) logiikkaa ja kanssakulkijoiden ajotapoja. Kiilataan, oiotaan mutkat ja roikutaan perseessä. Hyvin on mennyt autoilijoille perille se että mitä vaan saa tehdä kunhan ei aja ylinopeutta. Tietysti on turhaa toivoa että poliisi puuttuisi mainitunkaltaisiin ongelmiin, eihän niillä saa "tulospalkkauksen" tavoitteita täyteen ja voisi joutua ihan tekemäänkin jotain sen sijasta että voi istua toimistolla munkkia mussuttaen ja kamerakuvia katsellen,
Tuli poikettua Oulussa ystäväpariskuntaa tapaamassa ja matkalla (molempiin suuntiin) pääsi ihailemaan nopeusrajoitusten (puuttuvaa) logiikkaa ja kanssakulkijoiden ajotapoja. Kiilataan, oiotaan mutkat ja roikutaan perseessä. Hyvin on mennyt autoilijoille perille se että mitä vaan saa tehdä kunhan ei aja ylinopeutta. Tietysti on turhaa toivoa että poliisi puuttuisi mainitunkaltaisiin ongelmiin, eihän niillä saa "tulospalkkauksen" tavoitteita täyteen ja voisi joutua ihan tekemäänkin jotain sen sijasta että voi istua toimistolla munkkia mussuttaen ja kamerakuvia katsellen,
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Lofooteilla käymässä
29.6 RMK-Oulu, lähtö aurinkoisessa säässä motaria pitkin Tampereelle nopeutena normaali rajoitus+ALV. Tankkaus ja tietä 65 pohjoiseen, jostain käsittämättömästä syystä tämäkin tie on pääosin 80 rajoitusta. Oikaisu Lappajärven ohitse, mukavaa pientä mutkaa ja tielle 750. Tie kulkee pienten kylien läpi ja joudun tekemään paniikkijarrutuksen kun joku matami lykkää pysähtymättä ja katsomatta stop-merkin takaa tielle pikkuisella vihreällä Micralla, syynä luultavasti se että se peräkammarissa asuva hampaaton banjonsoittaja on kypsässä 16 vuoden iässä oppinut laskemaan jo kokonaista kolme lehmää laumasta ja tätä pitää naapurin kanssa puida. Luonnollisesti ei toissijaisiin asioihin kuten liikennemerkkeihin jää enää aikaa kiinnittää huomiota. Katse kääntyy etuajo-oikeutetulle tielle vasta siinä vaiheessa kun painan torvea. Ylivieskan ja Oulaisten kautta Limingan porttiin jossa tankkaus ja soitto ystäväpariskunnalle. Majoittuminen Oulun Eedeniin ja illalliseksi ystävien kanssa rapumarinoitua nieriää.
30.6 Oulu-Kiiruna, kypäräpuhelimien akut loppuvat mukavasti jo ennen Kemiä ja tauolta lähdettäessä missaan täysin moottoritien kyltin joten päädymme itse kaupunkiin, hetken pyörimisen jälkeen takaisinpäin ja tietyön kourissa oleva moottoritie löytyy. Torniossa sateessa tankkaus ja rajan ylitys, lämpimämpiä varusteita päälle ja kaduille kylvetyn pölynsitojan kiroamista, on aivan perkeleellisen liukasta sateella. Kalixissa tauolla tapaaminen Itävaltalaisen kaverin kanssa joka oli menossa kohti Rovaniemeä mutta kuultuaan sateesta päättääkin suunnata kohti eteläistä ruotsia. Poikkeaminen Överkalixissa paikallisella grillikioskilla ja kohti Jällivaaraa. Nyt vettä tulee taivaan täydeltä niin että näkyvyys putoaa pariinkymmeneen metriin. Fiilis alkaa olla täydellinen kun bandu päättää aloittaa varatankin vilkuttelun, vettä tulee edelleen kuin tietystä paikasta kun saavumme kohtaan mistä tien pitäisi mennä. Tie on parannustöiden takia suljettu, kohti pohjoista josta pitäisi mennä toinen pienempi tie ja onneksi se on avoimena. Kylmä alkaa ahdistella oikein tosissaan kun lopulta saavumme itse kylään ja onneksi marketin pihasta löytyy bensa-automaatti. Automaatin kyljessä ei ole mitään korttien kelpoisuustarroja (Visa, MasterCard, yms.) mutta toiveikkaana lykkään korttini sisään, hetken pureskeltuaan kortin sirua Visani tunnistuu jonkinlaisena asiakaskorttina??? tankkaus kuitenkin onnistuu ja tankkiin valuu vaatimattomat 18.5 litraa elvyttävää nektaria. Hetken sateenpidon jälkeen matka jatkuu kohti Kiirunaa ja puolimatkassa sadekin lopulta taukoaa. Majoittuminen Camp Ripan:iin johon ei tunnu olevan minkäänlaisia pysyviä opasteita joten kaupungilla tulee seikkailtua muutamaankin kertaan ennen kuin paikka löytyy. Mukava ja siisti mökki hyvällä näköalalla ja palveluilla, hyvä ravintola päärakennuksessa.
1.7 Kiiruna-Harstad, taivas pilvessä ja lämpötila nipin napin 10 astetta. Alkumatkasta pientä tihkua ilmassa. Ensimmäinen pysähdys Abiskossa jossa kaivetaan pakkauksista viimeisetkin lämpimät varusteet ajopuvun alle. Ennen Narvik:ia 11 km pätkä tietyötä jossa joudun jäämään niksmannin asuntovaunun perään, tien pinta kosteaa savivelliä joka aiheuttaa pyörään massiivisen kuorrutuksen. Bensa-aseman etsimistä Narvikista, kaksi kertaa kaupungin läpi ennen kuin hämäävästi sisäätulotien varteen mutta ylös pengermälle sijoitettu Shell löytyy. Harstadia lähestyessä pilvipeite repeilee ja aurinko suostuu näyttäytymään. Tjellsundin silta on mahtava kokemus, varsinkin kylmässä ja navakassa tuulessa. Harstadin kaupunki itsessään on pitkä ja kapea nauha joka myötäilee merenrantaa, majapaikka löytyy kun vaan jaksaa ajaa riittävän pitkälle. Sen jälkeen majoittuminen hotellin (kuumaan) suihkuun ensimmäiseksi tunniksi.
2.7 Harstad-Stansund, aamulla edelleen kylmää, koko vaatevarasto päälle niin alkaa tarjeta. Matkanteko hidasta johtuen maisemien ihailusta ja järjettömästä määrästä asuntovaunuja ja –autoja. Noille pirullisille tientukoille pitäisi saada niin perkeleellinen ylellisyysvero, minimissään 1000%, ja maailmanlaajuisesti että noista käpyjenpotkijoista päästäisiin eroon. E10 tie on upeaa mutkaa täynnä mutta tientukot estävät kaikki pidemmät nautiskelut. Paljon tunneleita, pisin runsaat 6 km. Viikinkimuseon ihmettelyä pidempi tovi ja illaksi Rorbyhyn majoitukseen, luonnonsuojeluhenkisesti iltapalaksi tulee nautittua valasta. Ravintolassa hassunhauska ylläri kun luottokorttini ei kelpaa. Soitto Visan Helplineen josta saadun tiedon mukaan luottorajasta on yli puolet käyttämättä ja heillä ei näy edes epäonnistuneita kirjausyrityksiä. Epäilyksen mukaan kortin siru on hajonnut, asiaa ei voi auttaa muuten kuin tilaamalla uuden kortin joka toimitetaan siihen pankin konttoriin jossa sopimus on alun perin tehty, YESSSSS tämäpä auttaa matkustavaista….
3.7 Stansund-Harstad, aamu lämpimämpää n. 12 astetta, syöty melkoisen niukka mutta silti vaatimaton aamiainen. Rauhallista ajelua (saatanan karavaanarit) ja maisemien ihailua, poikkeaminen Henningsvaerin, Lofoottien Venetsiaksi mainittu, pikkukaupunkiin joka tuntuu keskittyvän erilaisten taiteilijatyyppien touhuihin eli ei paljon annettavaa normaalille ihmiselle. Tutustuminen akvaarioon Svolvaerissa, mahtavasti erilaista kalaa ja muuta merenelävää esillä. Iltapäivällä pääsee väistelemään ensimmäisen kerran lampaita jotka nukkuvat yhtenä läjänä sisäkaarteessa, lämpötila nousee tasaisesti ja hyvää nopeutta saa pidettyä yllä kun ohittelee hidakkoja säännöllisen tiheästi. Sinänsä täytyy kiittää paikallisia jotka antavat pyörälle tietä, ainoat hölmöilijät näyttävät olevan suomen rekkarissa.
4.7 Harstad-Tromssa, kohtuullisen lämmin keli aamusta alkaen. Tjellsundin sillan jälkeen E10 sijasta pienemmälle tielle 825. Pieni, vanha ja todella mutkainen rauhallinen 70 km pätkä silkkaa nautintoa. Koko tiellä tulee vastaan vain muutamia autoja. Gratungsbotnissa liittyminen tielle E6 jossa vaaratilanne kun kaistalla tulee vastaan tientukkoa ohittava rekka, jarrutusta, valojen välkyttelyä ja väistö tien oikeaan reunaan. Taas kerran pääsee ihmettelemään mikä perhanan luonnevika saa ihmiset matelemaan turvattomissa lasikuitulaatikoissa häiritsemässä muita tielläliikkujia. Sade alkaa ennen Tromssaa mutta ei ehdi ihmeemmin haitata, silta saarella olevaan kaupunkiin on mielettömän jyrkkä ja korkea lähes huimaukseen asti. Hotellilla ei ole parkkipaikkaa joten pyörät on jätettävä parinsadan metrin päähän kadunvarteen.
5.7 Tromssa-Harriniva, aamu kohtuullisen lämmin ja pientä kosteutta ilmassa, kierrellään kaupungilla katselemassa paikallisia nähtävyyksiä ja sorrun ostamaan kunnon juomasarven. Takaisin tienpäälle ja tapauksetonta ajoa kohti Kilpisjärveä. Pääsen ohituksen jälkitilanteessa kamerakuvaan taatusti riittävällä nopeudella (elämä alkaa 200:sta joku sanoi), onneksi edessä ei ole tunnisteita. Poikkeaminen Skibotnissa ennen siirtymistä kotimaan puolelle. Kilpisjärvellä tankkaus (kalliimpaa bensaa kuin Norjassa) ja välipalana poropurilaiset. Samalla alkaa vesisade josta saakin nauttia seuraavat satakunta kilometriä. Muutamia kohtaamisia porojen kanssa mutta ei mitään ihmeempää, muutama yksilö juoksentelee pitkin tietä mutta sopu sijaa antaa. Yöksi Harrinivan lomakeskukseen, halpa ja upea erähenkinen huone, lisäksi paikka kuuluu motoristiystävällisiin, pyörällä saapuva saa ylimääräisen 10% alennuksen majoituksesta. Ravintolassa loistavat ruuat ja silmänruokaa on tarjolla kun yksi tarjoilijatytöistä on pukeutunut ERITTÄIN mataliin lantiofarkkuihin ja esiliina ei peitä paljaita paikkoja.
6.7 Harriniva-Kuusamo, miellyttävän lämmintä heti aamusta. Siirrymme pienemmille teille, tiellä 940 (yksikaistainen kohtaamislevikkeillä) matkailuauto parkissa keskellä tietä puolivälissä levikkeitä, jotenkin tyypillistä. Seuraava sankari Kittilä-Sodankylä välillä kun Alankomaiden rekisterissä oleva matkailuauto yrittää estää ohitusta siirtymällä keskelle tietä, heiluttelee sen verran autoa edestakaisin että en uskalla yrittää peilin potkaisua irti. Pikkuteitä kierrellen ja nopeusrajoituksia ihmetelle Kuusamoon. Tie 80 on pääosin rajoituksella 80 km/h kun taas selvästi pienempi 965 100 km/h, ei mitään järkeä kuten hyvin vähän muussakaan liikennepolitiikassa. Hotellin löytämisessä ongelmia vaikka tuli jo kertaalleen ajettua sen ohitsekin, täytyy kysyä neuvoa ja kerrankin poliisista on hyötyä ja saan tarkat ohjeet.
7.7 Kuusamo-Koli, aamusta alkaen miellyttävän lämmintä. Tauolla Hossassa tapaamme englantilaisen kaverin jonka kanssa jutellessa menee pidempi tovi. Kaveri oli ajanut Englannista Ranskan-Saksa-Tanska-Ruotsi-Suomi reittiä ja oli menossa pariksi päiväksi Helsinkiin josta Viron kautta takaisin kotia kohti. Suosittelen Raattee porttia ja näytän kartalta paikan. Tapaamme myös isän ja pojan jotka ovat yhteisellä retkellä, toinen poika oli kuulemma aamulla joutunut suuntaamaan kotia kohti. Pakollinen pysähtyminen Raattee tiellä jossa tapaamme uudestaan suomalaiset ja englantilainen kaveri tulee paikalle juuri kun olemme lähdössä. Vaihdamme vielä muutaman sanan ja toivottelemme hyvät matkat. Lentiirassa tauolla kun paikalliset mopopojat kihisevät jotain jostain kuvauksesta, pihalla parikin vania joissa kyljessä kirjaimet TTA. Samassa kaupasta pöllähtää kuvausryhmä joka kuvaa blondia kahden vahingon kanssa ja perässä toinen ryhmä joka kuvaa samaa asiaa eri kantilta. Kuulemma kyseessä on Timo T A Mikkosen vaimo, tässä vaiheessa aloitan pitkän marmatuksen aiheesta että kaikkea se leipä elättääkin kun hyssyttelyn kera saan vinkin että vieressä aurinkolaseissa seisoskeleva tyyppi on Timo T A itse. Pidän vielä luennonpoikasen aiheesta turhat julkkikset joilla tätä maata on rasitettu kunnes kiskon ajokamat päälle ja matka jatkuu. Kuhmossa pizzaa huiviin, tämä osoittautuu virheeksi josta maksetaan hintaa saavuttaessa Nurmekseen. Seuraa kaahaus kaupungin läpi huoltamoa etsien, lopulta viime hetkillä kun kaikki toivo alkaa olla menetetty löytyy Teboilin asema jonka wc oli varsin siisti, paino vahvasti sanalla oli. Kohti Kolia 6 tietä pitkin, tilanne kehittyy muutama kilometri ennen Kolinporttia kun vastaantulevan jonon keskeltä lähtee Marsu suorittamaan ohitusta perinteisellä MINÄMINÄMINÄ mentaliteetilla. Joudun jarruttamaan ABSeille asti että Mursu ehtii takaisin omalle kaistalleen ja kaipaan kipeästi jotain heitettävää kuten koeputkellista jarrunestettä tai 1,5 kg lekaa.
8.7 Koli-RMK, upean lämmin sää jatkuu, tällä kertaa Outokummussa käynti sujuu paremmin kuin viimeksi. Tasaista ajoa perinteistä Pulkkilan harjun reittiä pitkin ja nopeusrajoituksia ihmetellen. Myös tienvierustojen päästäminen karmeaksi rääsiköksi ihmetyttää. Kun niin perhanasti jatkuvasti jauhetaan liikenneturvallisuudesta, niin luulisi että tievierustat kannattaa pitää siistinä jotta tielle pyrkivät hirvet ja sivutieltä tulevat autot on helpompi havaita ajoissa. Ilmeisesti virkamiehen pieneen päähän ei kuitenkaan mahdu muu kuin nopeusrajoituksen alentaminen hyvien sakkorysien aikaan saamiseksi. Joskus kiinnostaisi tietää ovatko nopeusrajoituksista päättävät kasvottomat virkamiehet olleet jo pieninä koulukiusaajia vai onko moinen taipumus kehittynyt vasta myöhemmällä iällä. No koska kukaan muukaan ei rajoituksia tunnu noudattavan niin ajamme liikennevirran mukana. Ilta alkaa olla jo sen verran pitkällä että emme enää aja Suvirantaan vaan suuntaamme Lammilta suoraan kotia kohti. Seuraavana päivänä alkaa ankara varustehuolto pesukoneen voivotellessa taakkaansa, pyörien pesuun meni vaatimattomat kolme tuntia ja reissun kokonaiskilometrit olivat 4144 km joka nosti kauden kokonaiskilometrit noin 12 000 tähän saakka.
30.6 Oulu-Kiiruna, kypäräpuhelimien akut loppuvat mukavasti jo ennen Kemiä ja tauolta lähdettäessä missaan täysin moottoritien kyltin joten päädymme itse kaupunkiin, hetken pyörimisen jälkeen takaisinpäin ja tietyön kourissa oleva moottoritie löytyy. Torniossa sateessa tankkaus ja rajan ylitys, lämpimämpiä varusteita päälle ja kaduille kylvetyn pölynsitojan kiroamista, on aivan perkeleellisen liukasta sateella. Kalixissa tauolla tapaaminen Itävaltalaisen kaverin kanssa joka oli menossa kohti Rovaniemeä mutta kuultuaan sateesta päättääkin suunnata kohti eteläistä ruotsia. Poikkeaminen Överkalixissa paikallisella grillikioskilla ja kohti Jällivaaraa. Nyt vettä tulee taivaan täydeltä niin että näkyvyys putoaa pariinkymmeneen metriin. Fiilis alkaa olla täydellinen kun bandu päättää aloittaa varatankin vilkuttelun, vettä tulee edelleen kuin tietystä paikasta kun saavumme kohtaan mistä tien pitäisi mennä. Tie on parannustöiden takia suljettu, kohti pohjoista josta pitäisi mennä toinen pienempi tie ja onneksi se on avoimena. Kylmä alkaa ahdistella oikein tosissaan kun lopulta saavumme itse kylään ja onneksi marketin pihasta löytyy bensa-automaatti. Automaatin kyljessä ei ole mitään korttien kelpoisuustarroja (Visa, MasterCard, yms.) mutta toiveikkaana lykkään korttini sisään, hetken pureskeltuaan kortin sirua Visani tunnistuu jonkinlaisena asiakaskorttina??? tankkaus kuitenkin onnistuu ja tankkiin valuu vaatimattomat 18.5 litraa elvyttävää nektaria. Hetken sateenpidon jälkeen matka jatkuu kohti Kiirunaa ja puolimatkassa sadekin lopulta taukoaa. Majoittuminen Camp Ripan:iin johon ei tunnu olevan minkäänlaisia pysyviä opasteita joten kaupungilla tulee seikkailtua muutamaankin kertaan ennen kuin paikka löytyy. Mukava ja siisti mökki hyvällä näköalalla ja palveluilla, hyvä ravintola päärakennuksessa.
1.7 Kiiruna-Harstad, taivas pilvessä ja lämpötila nipin napin 10 astetta. Alkumatkasta pientä tihkua ilmassa. Ensimmäinen pysähdys Abiskossa jossa kaivetaan pakkauksista viimeisetkin lämpimät varusteet ajopuvun alle. Ennen Narvik:ia 11 km pätkä tietyötä jossa joudun jäämään niksmannin asuntovaunun perään, tien pinta kosteaa savivelliä joka aiheuttaa pyörään massiivisen kuorrutuksen. Bensa-aseman etsimistä Narvikista, kaksi kertaa kaupungin läpi ennen kuin hämäävästi sisäätulotien varteen mutta ylös pengermälle sijoitettu Shell löytyy. Harstadia lähestyessä pilvipeite repeilee ja aurinko suostuu näyttäytymään. Tjellsundin silta on mahtava kokemus, varsinkin kylmässä ja navakassa tuulessa. Harstadin kaupunki itsessään on pitkä ja kapea nauha joka myötäilee merenrantaa, majapaikka löytyy kun vaan jaksaa ajaa riittävän pitkälle. Sen jälkeen majoittuminen hotellin (kuumaan) suihkuun ensimmäiseksi tunniksi.
2.7 Harstad-Stansund, aamulla edelleen kylmää, koko vaatevarasto päälle niin alkaa tarjeta. Matkanteko hidasta johtuen maisemien ihailusta ja järjettömästä määrästä asuntovaunuja ja –autoja. Noille pirullisille tientukoille pitäisi saada niin perkeleellinen ylellisyysvero, minimissään 1000%, ja maailmanlaajuisesti että noista käpyjenpotkijoista päästäisiin eroon. E10 tie on upeaa mutkaa täynnä mutta tientukot estävät kaikki pidemmät nautiskelut. Paljon tunneleita, pisin runsaat 6 km. Viikinkimuseon ihmettelyä pidempi tovi ja illaksi Rorbyhyn majoitukseen, luonnonsuojeluhenkisesti iltapalaksi tulee nautittua valasta. Ravintolassa hassunhauska ylläri kun luottokorttini ei kelpaa. Soitto Visan Helplineen josta saadun tiedon mukaan luottorajasta on yli puolet käyttämättä ja heillä ei näy edes epäonnistuneita kirjausyrityksiä. Epäilyksen mukaan kortin siru on hajonnut, asiaa ei voi auttaa muuten kuin tilaamalla uuden kortin joka toimitetaan siihen pankin konttoriin jossa sopimus on alun perin tehty, YESSSSS tämäpä auttaa matkustavaista….
3.7 Stansund-Harstad, aamu lämpimämpää n. 12 astetta, syöty melkoisen niukka mutta silti vaatimaton aamiainen. Rauhallista ajelua (saatanan karavaanarit) ja maisemien ihailua, poikkeaminen Henningsvaerin, Lofoottien Venetsiaksi mainittu, pikkukaupunkiin joka tuntuu keskittyvän erilaisten taiteilijatyyppien touhuihin eli ei paljon annettavaa normaalille ihmiselle. Tutustuminen akvaarioon Svolvaerissa, mahtavasti erilaista kalaa ja muuta merenelävää esillä. Iltapäivällä pääsee väistelemään ensimmäisen kerran lampaita jotka nukkuvat yhtenä läjänä sisäkaarteessa, lämpötila nousee tasaisesti ja hyvää nopeutta saa pidettyä yllä kun ohittelee hidakkoja säännöllisen tiheästi. Sinänsä täytyy kiittää paikallisia jotka antavat pyörälle tietä, ainoat hölmöilijät näyttävät olevan suomen rekkarissa.
4.7 Harstad-Tromssa, kohtuullisen lämmin keli aamusta alkaen. Tjellsundin sillan jälkeen E10 sijasta pienemmälle tielle 825. Pieni, vanha ja todella mutkainen rauhallinen 70 km pätkä silkkaa nautintoa. Koko tiellä tulee vastaan vain muutamia autoja. Gratungsbotnissa liittyminen tielle E6 jossa vaaratilanne kun kaistalla tulee vastaan tientukkoa ohittava rekka, jarrutusta, valojen välkyttelyä ja väistö tien oikeaan reunaan. Taas kerran pääsee ihmettelemään mikä perhanan luonnevika saa ihmiset matelemaan turvattomissa lasikuitulaatikoissa häiritsemässä muita tielläliikkujia. Sade alkaa ennen Tromssaa mutta ei ehdi ihmeemmin haitata, silta saarella olevaan kaupunkiin on mielettömän jyrkkä ja korkea lähes huimaukseen asti. Hotellilla ei ole parkkipaikkaa joten pyörät on jätettävä parinsadan metrin päähän kadunvarteen.
5.7 Tromssa-Harriniva, aamu kohtuullisen lämmin ja pientä kosteutta ilmassa, kierrellään kaupungilla katselemassa paikallisia nähtävyyksiä ja sorrun ostamaan kunnon juomasarven. Takaisin tienpäälle ja tapauksetonta ajoa kohti Kilpisjärveä. Pääsen ohituksen jälkitilanteessa kamerakuvaan taatusti riittävällä nopeudella (elämä alkaa 200:sta joku sanoi), onneksi edessä ei ole tunnisteita. Poikkeaminen Skibotnissa ennen siirtymistä kotimaan puolelle. Kilpisjärvellä tankkaus (kalliimpaa bensaa kuin Norjassa) ja välipalana poropurilaiset. Samalla alkaa vesisade josta saakin nauttia seuraavat satakunta kilometriä. Muutamia kohtaamisia porojen kanssa mutta ei mitään ihmeempää, muutama yksilö juoksentelee pitkin tietä mutta sopu sijaa antaa. Yöksi Harrinivan lomakeskukseen, halpa ja upea erähenkinen huone, lisäksi paikka kuuluu motoristiystävällisiin, pyörällä saapuva saa ylimääräisen 10% alennuksen majoituksesta. Ravintolassa loistavat ruuat ja silmänruokaa on tarjolla kun yksi tarjoilijatytöistä on pukeutunut ERITTÄIN mataliin lantiofarkkuihin ja esiliina ei peitä paljaita paikkoja.
6.7 Harriniva-Kuusamo, miellyttävän lämmintä heti aamusta. Siirrymme pienemmille teille, tiellä 940 (yksikaistainen kohtaamislevikkeillä) matkailuauto parkissa keskellä tietä puolivälissä levikkeitä, jotenkin tyypillistä. Seuraava sankari Kittilä-Sodankylä välillä kun Alankomaiden rekisterissä oleva matkailuauto yrittää estää ohitusta siirtymällä keskelle tietä, heiluttelee sen verran autoa edestakaisin että en uskalla yrittää peilin potkaisua irti. Pikkuteitä kierrellen ja nopeusrajoituksia ihmetelle Kuusamoon. Tie 80 on pääosin rajoituksella 80 km/h kun taas selvästi pienempi 965 100 km/h, ei mitään järkeä kuten hyvin vähän muussakaan liikennepolitiikassa. Hotellin löytämisessä ongelmia vaikka tuli jo kertaalleen ajettua sen ohitsekin, täytyy kysyä neuvoa ja kerrankin poliisista on hyötyä ja saan tarkat ohjeet.
7.7 Kuusamo-Koli, aamusta alkaen miellyttävän lämmintä. Tauolla Hossassa tapaamme englantilaisen kaverin jonka kanssa jutellessa menee pidempi tovi. Kaveri oli ajanut Englannista Ranskan-Saksa-Tanska-Ruotsi-Suomi reittiä ja oli menossa pariksi päiväksi Helsinkiin josta Viron kautta takaisin kotia kohti. Suosittelen Raattee porttia ja näytän kartalta paikan. Tapaamme myös isän ja pojan jotka ovat yhteisellä retkellä, toinen poika oli kuulemma aamulla joutunut suuntaamaan kotia kohti. Pakollinen pysähtyminen Raattee tiellä jossa tapaamme uudestaan suomalaiset ja englantilainen kaveri tulee paikalle juuri kun olemme lähdössä. Vaihdamme vielä muutaman sanan ja toivottelemme hyvät matkat. Lentiirassa tauolla kun paikalliset mopopojat kihisevät jotain jostain kuvauksesta, pihalla parikin vania joissa kyljessä kirjaimet TTA. Samassa kaupasta pöllähtää kuvausryhmä joka kuvaa blondia kahden vahingon kanssa ja perässä toinen ryhmä joka kuvaa samaa asiaa eri kantilta. Kuulemma kyseessä on Timo T A Mikkosen vaimo, tässä vaiheessa aloitan pitkän marmatuksen aiheesta että kaikkea se leipä elättääkin kun hyssyttelyn kera saan vinkin että vieressä aurinkolaseissa seisoskeleva tyyppi on Timo T A itse. Pidän vielä luennonpoikasen aiheesta turhat julkkikset joilla tätä maata on rasitettu kunnes kiskon ajokamat päälle ja matka jatkuu. Kuhmossa pizzaa huiviin, tämä osoittautuu virheeksi josta maksetaan hintaa saavuttaessa Nurmekseen. Seuraa kaahaus kaupungin läpi huoltamoa etsien, lopulta viime hetkillä kun kaikki toivo alkaa olla menetetty löytyy Teboilin asema jonka wc oli varsin siisti, paino vahvasti sanalla oli. Kohti Kolia 6 tietä pitkin, tilanne kehittyy muutama kilometri ennen Kolinporttia kun vastaantulevan jonon keskeltä lähtee Marsu suorittamaan ohitusta perinteisellä MINÄMINÄMINÄ mentaliteetilla. Joudun jarruttamaan ABSeille asti että Mursu ehtii takaisin omalle kaistalleen ja kaipaan kipeästi jotain heitettävää kuten koeputkellista jarrunestettä tai 1,5 kg lekaa.
8.7 Koli-RMK, upean lämmin sää jatkuu, tällä kertaa Outokummussa käynti sujuu paremmin kuin viimeksi. Tasaista ajoa perinteistä Pulkkilan harjun reittiä pitkin ja nopeusrajoituksia ihmetellen. Myös tienvierustojen päästäminen karmeaksi rääsiköksi ihmetyttää. Kun niin perhanasti jatkuvasti jauhetaan liikenneturvallisuudesta, niin luulisi että tievierustat kannattaa pitää siistinä jotta tielle pyrkivät hirvet ja sivutieltä tulevat autot on helpompi havaita ajoissa. Ilmeisesti virkamiehen pieneen päähän ei kuitenkaan mahdu muu kuin nopeusrajoituksen alentaminen hyvien sakkorysien aikaan saamiseksi. Joskus kiinnostaisi tietää ovatko nopeusrajoituksista päättävät kasvottomat virkamiehet olleet jo pieninä koulukiusaajia vai onko moinen taipumus kehittynyt vasta myöhemmällä iällä. No koska kukaan muukaan ei rajoituksia tunnu noudattavan niin ajamme liikennevirran mukana. Ilta alkaa olla jo sen verran pitkällä että emme enää aja Suvirantaan vaan suuntaamme Lammilta suoraan kotia kohti. Seuraavana päivänä alkaa ankara varustehuolto pesukoneen voivotellessa taakkaansa, pyörien pesuun meni vaatimattomat kolme tuntia ja reissun kokonaiskilometrit olivat 4144 km joka nosti kauden kokonaiskilometrit noin 12 000 tähän saakka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)