tag:blogger.com,1999:blog-49981284597509421732024-03-05T13:13:22.109+02:00Unelmia ja painajaisiaHeikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.comBlogger133125tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-64248513499029228322015-07-07T15:45:00.001+03:002015-07-07T15:45:47.759+03:00Vaihteeksi Euroopassa20.-22. 6 RMK - Travemünde<br />
<div class="MsoNormal">
Siedettävässä säässä tasaisella tikkari+ALV nopeudella
satamaan. Laiva on lastattu-leikkiä odotellessa alkaa ”virkistävä” sadekuuro
joka kastelee niin kuljettajat kuin varusteet. Lievää ihmetystä herättää se
että Rukan gore-puvusta vesi menee läpi oikein näppärästi mutta kuitenkin
nopeasti, kyseessä on sama puku joka edellisen Jänkhä reissun aikana aiheutti
ongelmaa ja käsiteltiin kyllästysaineella. Ajo laivaan hallittuna kaaoksena,
pyörien köyttäminen kiinni ja hyttiin ihmettelemään. Tapauksetonta kellumista
merellä ja Finlinesin uuden yöpymismahdollisuuden hyödyntämistä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
22.6 Travemünde – Müden</div>
<div class="MsoNormal">
Ajo laivalta ulos mukiinmenevään säähän, +16 lämmintä ja
välillä aurinkokin pilkahtelee. Navin laskentasääntöjen virheellinen asetus
aiheuttaa yllättävän pikkutiesokkelon ajon joka on mukavaa mutta vie aikaa.
Ennustetut kuurosateet vaihtuvat tasaiseksi suhteellisen voimakkaaksi sateeksi Lüneburgissa
vietetyn tauon aikana. Elben ylitys ja kohti Münsteria ja panssarimuseota.
Ajopuku imee vettä kuin sieni, kun tauolla nousee pois pyörän päältä niin
kuinka vettä valuu saappaisiin. Aurinko suvaitsee pilkistää museon edessä joten
aika on sopiva siirtyä hämäriin saleihin ihailemaan teräshirviöitä. Pitkähkö
kina aiheesta saanko ostaa 1:24 suhteessa olevan radio-ohjattavan
panssarivaunun matkamuistoksi, en saa, ja sitten miettimään yöpuuta. Museosta
uloskävellessä ensimmäiset pisarat alkavat putoilla ja jo mukavasti kuivuneet
ajokamppeet aloittavat elämäntehtävänään olevan vedenimemisen, mielessä pyörii
ajatus pyörän lähettämisestä postissa kotiin ja taksista lentoasemalle.
Majapaikka löytyy navin opastuksella Landhotell Bauerwald, upea paikka ja huone
sekä maittavana illallisena sikaa paistimuodossa gorgonzola-kastikkeella.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
23.6 Müden-Marsberg</div>
<div class="MsoNormal">
Erittäin hyvän aamiaisen jälkeen lähtö ainoastaan
keskivoimakkaaseen sateeseen. Ennen lähtö tuli tosin soitettua Suomeen ja
annettua ”hieman” palautetta Rukalle. Matka etenee tasaisesta tihkusateesta
kylmän tuulen tuomiin jättiläispisaroihin. Poikkeaminen Bergen-Belsenin
muistopaikalle, kuten kaikki tietävät kyseisellä paikalla aikoinaan tarjottiin
reipasta ulkoilma- ja survival-leiritystä sotavangeille ja muillekin
ei-toivotuille henkilöille. Päivätauko jota ennennäkemätön valoilmiö nimeltä aurinko
hetkellisesti piristää, kierrätettyä dinosaurusta pyörille ja sämpylää
kuljettajille. Juuri kun alkaa vetämään kamoja päälle alkaa keskitasoista
vedenpaisumusta vastaava sade, läpimärkyydestä kosteuden asteelle kuivuneet
varusteet siirtyvät saman tien uudestaan läpimärkyyteen. Tasaista ajoa kohti
etelää siinä toivossa että jostain löytyisi kuivempaa, suoritetun empiirisen
testin lopputulemana voidaan todeta että täysi takalaukku alkaa ilkeästi
keventää keulaa siinä vaiheessa kun nopeus ylittää 190 km/h. Juuri ennen
Fürstenbergin kylää kehittyy tilanteenpoikasta kun edellä ajava auto tempaisee
reippaan jarrutuksen mutkassa, pääsee tositoimissa kokeilemaan miten yhdistelmä
uusi rengas ja jarrupalat sekä ennen reissua vaihdettu Wilbersin etupään jousitus
toimii märällä asfaltilla. Yhdistelmä toimii ja karkuteillä oleva koira pääsee
hengissä tien ylitse. Fürstenbergissä suuntimaa yöpuulle ja lupaava puu
löytyykin parinkymmenen kilometrin päästä jossa sijaitsee Motorradin
suosittelema Hotel Stadt Marsberg. Huone löytyy ja alennustakin saa, huone on
tilava mutta vanhahtavasti sisustettu. Suihku on perinteistä mallia jossa
sopiva lämpötila löytyy noin kahden kaariasteen sisältä, toiseen suuntaan 87
kaariastetta vaihtelee jäävedestä nestemäiseen typpeen ja toinen suunta 91
kaariastetta kiehuvasta geysiristä sulaan laavaan. Iltapalaksi sikaa muodossa
Gordon-Bleu ja maistiaiset paikallisen panimon tuotteista.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
24.6 Marsberg – Oberfell</div>
<div class="MsoNormal">
Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen matkaan kohti Koblenzia.
Märkään ja aivan helvetin kylmään keliin tavoitteena Louisin myymälä joskin
matkanteon vauhti jättää toivomisen varaa. Lämpö pyörii alle 10 asteen ja keli
on uskomattoman kostea jopa siihen pisteeseen asti että kosteus tiivistyy
pisaroiksi visiiriin ja pin-lockista huolimatta sisäpinta menee huuruun. Useita
taukoja palelevien sormien lämmittelyyn ja päivän toinen tankkaus jo lähellä
Koblenzia. Kiemurtelu Marburgin alueen kiertoteillä kulutti aikaa ja
kierrätettyä dinosaurusta runsain mitoin. Alueen kukkulat olisivat tarjonneet
reippaasti mutkaa ja muuta mukavaa ellei kylmä olisi ahdistellut miestä
hilpeää. Koblenzissa harhaan ajamisen suurta juhlaa etsiessä Louisia, ei kerta
kaikkiaan pysty ruuhkaliikenteessä tuijottamaan navia kun pitäisi pitää huolta
siitä että pysyy liikennevirran mukana. Lopulta liike löytyy ja matkakassaa
tulee kevennettyä viidenkympin edestä karttoihin ja erilaisiin
tekstiilituotteisiin. Suunta kohti Moselin laaksoa ja naviin ensimmäinen
gasthause. Paikaksi valikoituu Moselgasthause Zur Krone upeat ja tilavat
huoneet. Pikaisen suihkun jälkeen syömään, ruoaksi valikoituu käännösteknisen
ongelman johdosta juustossa haudutettu kappale (tunnistamaton) sikaa, hyvää
mutta perhanan jänteistä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
25.6 Oberfell – Bad Homburg</div>
<div class="MsoNormal">
Lähtö erittäin hyvän aamiaisen jälkeen etelään pitkin
Moselin laaksoa. Lämpö nousee nopeasti miellyttäviin hellelukemiin. Zellistä
koiliseen kohti Boppardia ja Reinin laaksoa. Vältellen isompia teitä laaksojen
välisellä ylänköalueella pääsee muutamalla pätkällä vääntämään oikein
mutkaakin. Tankkaus ja vihdoin voi tauolla syödä jäätelön hyvällä
omallatunnolla. Vaikuttaa siltä että tämä blogi on poikinut saksassa
ihailijoita koska pariinkin otteeseen salamavalot välkkyvät tien varsilla.
Miellyttävän lämpimässä säässä Boppardista etelään päin aina Sankt Gaariin asti
jossa joen ylitys lautalla hintaan 3€/prätkä sekä poikkeaminen Loreleyn
patsaalle. Seuraavaksi kohti Saalburgia jossa on entisöity roomalainen
linnoitus sekä alueelta kaivauksissa löydettyä esineistöä. Matkalla pääsee
vääntämään mutkia oikein mukavasti. Erehdyn nopeusrajoituksesta ja kuvittelen
sen olevan 100 kun se todellisuudessa on vain 70, nopeudella 110 poliisiautoa
vastaan, tämä saa aikaan vipinää siinä muodossa että poliisi työntää kättä ulos
ikkunasta ja näyttää himmaus merkkiä, ei aihetta muihin toimenpiteisiin koska
ilma on loistava eikä tiellä ole muuta liikennettä. Saapuminen Saalburgiin vain
todetaksemme että alue sulkeutuu vajaan tunnin sisällä tältä päivältä joten
yöpuun etsintään ja paremmalla ajalla huomenna uudestaan. Vieressä on vanhan
roomalaisen sotilassairaalan perustuksille rekennettu landgasthause josta
pitkällisen etsimisen jälkeen löytyy vihdoinkin kolmas henkilö joka vihdoin
tietää kertoa että heillä ei enää ole majoitustoimintaa, pelkkää ruokailua.
Navin ja saatujen ohjeiden perusteella löytyy gasthause Zur Taunus jota pitää
iäkäs pariskunta. Huone löytyy ja illalliseksi sikaa perisaksalaiseen tapaan
jossa ei ole suolaa ja rasvaa säästelty.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
26.6 Bad Homburg – Wertheim Vockenrot</div>
<div class="MsoNormal">
Lähtö aamulla perinteisen saksalaisen aamiaispöydän, jossa
leikkelettä on kaksi siivua per syöjä ja lisää ei tipu, jälkeen miellyttävän
lämpimään säähän. Ensimmäisenä etappina Saalburgin roomalaislinnoitus jossa
aikaa kuluu alun kolmatta tuntia rakennuksien ja näyttelyiden läpikäymiseen,
todella kannattava kohde. Ennen poislähtöä pitää vielä poiketa kanttiinissa
pistämässä huiviin vanhan roomalaisen ohjeen mukaan tehtyä makkaraa ja leipää,
hyvää mutta oudosti maustettua. Tienpäälle ja kohti Zieglerin tislaamoa ja
kauppaa. Valinta kohdistuu pääosin pienempiin maaseututeihin jotka ovat mukavia
ajella ja kauniita maisemia ja kyliä mutta kilometrejä kertyy hitaasti.
Iltapäivällä V-Poweria tankkiin ja currywurstia välipalaksi. Tislaamon osoite
löytyy mutta kauppaa ei tunnu löytyvän, ystävällinen työntekijä neuvoo oikean
oven ja käskee soittaa kelloa. Myymälä on itse tislaamossa ja ystävällinen
myyjärouva yrittää heti lykätä maistelulasia käteen. Kokoamalla yhteen kaiken
muistamani suursaksalaisen kielitaidon 30 vuoden takaa saan selitettyä että
ajan vielä tänään joten en voi käyttää tilaisuutta hyväksi. No tarttuuhan sitä
pari pulloa mukaan ankarasti takalaukun pientä kokoa kiroillen. Niille joita
asia lähemmin kiinnostaa mainittuja tuotteita voi tilailla esim. <a href="http://www.vinexus.de/Spirituosen-Deutschland.html">http://www.vinexus.de/Spirituosen-Deutschland.html</a>
. Päivän viimeinen lyhyt legi navin Touren Fahrer majapaikkaan Gasthause Hotel
Zur Ross. Mukava ja tilava huone löytyy sekä illalliseksi sikaa käärittynä
kinkkuun ja upotettuna sulaan juustoon. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
27.6 Wertheim – Oberhoff</div>
<div class="MsoNormal">
Loistavan aamiaisen jälkeen matkaan, keskivoimakasta sadetta
ja keskivahvaa kiroilua. Kohteena Suhl:in kaupunki ja siellä sijaitseva
asemuseo. Sadetta tulee tasaisesti mutta vaihtelevalla voimakkuudella, välillä
sade heikkenee jopa niin vaatimattomaksi tihkuksi että varusteet meinaavat
päästä kuivumaan. Onneksi tätä iloa ei kestä kauaa vaan uusi kuuro pitää
kosteudesta huolen. Pieniä teitä ja mukavia mutkia joista nautiskelu tosin
pikkuisen lopahtaa Banditin otettua toisen kerran luiston mutkassa olevasta
pikipaikasta. Tasaista etenemistä pienillä teillä kauniita kyliä ihaillen,
jossain vaiheessa tulee lipsahdettua vanhan harppisaksan puolelle, muistona
paikalla on kyltti ja vanha raja-asema. Tankki alkaa vilautella vihjettä matkan
katkeamisesta joten lähimmälle asemalle ottamaan kierrätettyä dinosaurusta ja
bockwurstia. Kun lähdön hetki koittaa alkaa keskikokoinen vedenpaisumus, kohti
Suhlia heikossa näkyvyydessä, 18% laskuja ja neulansilmiä. Kaupunkialueella
oman lisänsä tuo kohtuullisen vilkas liikenne. Pyörä parkkiin lähelle museota
ja sade loppuu kuin kääntäisi hanan kiinni. Tarjontana on yhteislippu jolla
pääsee tutustumaan myös vieressä olevaan kulkuvälinemuseoon joten ensiksi
sinne. Näytillä on kaikenlaista pääosin alueen tehtaissa tehtyä kulkupeliä ja
upeita vanhoja pyöriä ajalta jolloin miehet olivat miehiä ja naiset
sukupuoliobjekteja sekä kolme hevosvoimaa edusti huipputehoja. Näytillä on myös
upea kokoelma harppisaksan aina yhtä ajatonta designia edustavia moottoripyöriä,
mutta seuraavaksi asemuseoon. Tarjolla on mahtavat kokoelmat eri aikakausien
hengenvaarannusvälineistöä. Vahtimestari tulee huomauttamaan kun innostun
esittelemään vanhan Maxim-konekiväärin laittamista ampumakuntoon,
näyttelyesineisiin ei saa koskea tai jotain sinnepäin ja ampumatarvikkeita EI
ole saatavilla. Vettä on tullut kuuroluontoisesti koko vierailun ajan,
lisäongelmia aiheuttaa Rukan pukujen lockout ”vetoketjut” joista vesi on syönyt
kaiken silikonin pois, alkaa vaatia ihan oikeasti voimaa saada ajotakki kiinni.
Ongelma ratkeaa helposti pistäytymällä viereisessä sex-shopissa ja ostamalla
liukuvoidetta, sipaisu siitä ja lockout toimii kuin uusi. Arvotaan seuraava
majapaikka ja osoite naviin ja sitten alkaa ykkösluokan totaalinen vedenpaisumus,
puolen desin pisaroita tulee käsittämättömällä taajuudella. Majapaikka
sijaitsee korkeammalla maaperällä ja puolivälissä nousua tulee reippaiden
vesivirtojen tuomana vastaan kiinteää maa-ainesta, Banditin
maastoajo-ominaisuudet pelastavat tilanteen ja lopulta päästään takaisin
pelkkään virtaavaan veteen. Näköetäisyys pysyy sitkeästi alle kolmen metrin
mutta parissa muussakin kohdassa reunavallit näyttävät olevan sortumassa tielle
veden takia. Lopulta perille hotellille ja perinteen mukaisesti sade loppuu
taas kuin kääntäisi hanan kiinni. Hotelli näkyy olevan jonkinlainen
talviurheilukeskus , rojut kuivumaan huoneeseen ja pyörille tallipaikka,
tallipaikan saaminen tosin vaatii hiukan keskustelua respan tytön kanssa. Koska
kyseessä on sport-hotelli tarjolla ravintolassa ei ole kuin yksi menu,
viisastuneena Sveitsin kokemuksista parin vuoden takaa siirtyminen lähellä
olevaan steak houseen. Paikan antimista tulee syötyä loistava sian sisäfile
pannulla ja tutustuttua paikallisen panimon tuotteisiin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
28.6 Oberhof – Clausthal-Zellerfeld</div>
<div class="MsoNormal">
Hyvän aamiaisen jälkeen matkaan vaihteeksi kauniissa säässä,
ainoa miinus aamiaiseen tulee vedellä jatketusta appelsiinimehusta. Tasaista ja
rauhallista menoa lähes tyhjillä tiellä, varsin tapauksetonta lukuun ottamatta
pyörän ja kuljettajan tankkausta. Lähellä Clausthalia pääsee todistamaan
pyöräilyonnettomuutta, pitkässä ylämäessä fillaristit ajavat lajityypillisesti
sekavana parinkymmenen ryppäänä minäminä- mentaliteetilla muista
tienkäyttäjistä välittämättä kunnes törmäävät yhteen. Jälki on sen näköistä
että vaaditaan pientä pintaremonttia asfaltin jäljiltä ja yksi kuski saa sen
verran osumaa että pitää laittaa tajuttoman kylkiasentoon. Poliisi saapuu
paikalle muutamassa minuutissa joten mitä siihen sitten sen enempää kieltä osaamatta
jäämään neuvoja antamaan ja matka jatkuu. Tuttuun hotelliin jossa tuli yövyttyä
pari vuotta sitten, Zellerfelderhof, ja huone löytyy. Tuttu isäntä tulee
portaissa vastaan ja muutama sana tulee vaihdettua, on juuri tullut
prätkälenkiltä ja valittelee joutuneensa kameran kuvaamaksi. Koska iltapäivä on
vielä nuori tulee saadun vinkin perusteella lähdettyä käymään Torfhaus:issa,
paikallisen vuoriston korkein huippu jossa on luontokeskus ja muuta
matkailijapalvelua mutta tänään myös paikallisten motoristien viikottainen
kokoontuminen. Aikaa kuluu katsellessa pyöriä ja paria tarraa rikkaampana
takaisin majoitukseen. Pikainen suihku ja iltapalalle, tälläkin kertaa valinta
kohdistuu talon erikoiseen (spare ribs) joka käsittää kolme kokonaista porsaan
kylkiluurivistöä grillattuna ja reilusti maustettuna, lisäksi valkosipulilla
maustettua kaalisalaatti, valkosipuli- ja yrttidippiä sekä lämmintä leipää.
Palan painikkeeksi Warstainerin tuotteita ja mättö voi alkaa. Kun kolmas
kylkiluurivistö on menossa isäntä huikkaa että jollei ole riittävästi niin hän
voi grillata yhden lisää, ei löydy ottajia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
29.-30.6 Clausthal-Zellerfeld – Hodenhagen</div>
<div class="MsoNormal">
Lähtö aurinkoiseen säähän koko matkan parhaan aamupalan
jälkeen. Lämmintä ja miellyttävää keliä ja mukavia mutkapätkiä. Edelleen
kiertelyä pikkuteillä ja kylissä, välillä pyörän ja kuskin tankkausta
perinteisillä tuotteilla. Saapuminen alkuiltapäivästä Serengeti Park:iin ja
siitälähtien suunnileen kaikki alkaa mennä päin persettä. Että pääsisi edes
kyselemään tehdyn varauksen perään pitäisi maksaa sisäänpääsymaksu alueelle, ei
onnaa rahastusyritys, kun lopulta saan englantia taitamattomalle virkailijalle
tämän selitettyä löytyy toinen reception jossa jopa tunnistetaan tehty varaus,
mutta mökki ei ole vielä valmis, tämä oli selvää jo alun alkaen ja paikalle
tultiin koska halusin varmistaa ettei varauksessa ole mitään epäselvää. Saamme
uuden ajan 15:30 jolloin voisi tulla kyselemään, tämä selvä ja läheiselle
kaupungille kuluttamaan aikaa… ilmeisesti se ei sittenkään ollut selvä tai sitten
erittäin auttavaa englantia puhuva respan nainen sotkeentui sanoissaan. Paluu
sovittuna aikana vain saadaksemme kuulla että menee vielä vähintään vartti,
mutta siksi aikaa voisi ostaa lipun alueelle täksi päiväksi ja huominen kuuluu
majoituksen hintaan. Tässä vaiheessa otan esiin ajatuksen että löytyy niitä
muitakin majoituksia tästä maasta ja mahdollisista myöhäisen peruutuksen
maksuista voitte lähettää laskua suomeen niin pyyhin niillä arschlochia, viesti
menee perille joten paperitöitä aletaan tehdä hämmästyttävällä vauhdilla, tosin
saksankielistä sisäänkirjautumislappua eivät tytöt osaa kääntää englanniksi
ilman google translatoria ja minua ketuttaa sen verran että en edes harkitse 35
vuoden takaisen koulusaksan käyttämistä. Sen jälkeen seuraa pyörien
paikoittamista koskeva keskustelu (2 virkailijaa ja google translator) ja
ilmoitan että en edes harkitse pyörien paikoitusta osoitetulle pehmeälle
hiekkakentälle, lisää translatoria ja lopulta löytyy mitä tarkoittaa tarmac
saksaksi ja pyörät voi parkkeerata respan lähelle. Avaimet käteen ja
selvittämään mistä mökki löytyy, virkailijat vain viittovat että tuolta päin,
koska matkaa on lähemmäs puolta kilometriä ja kamojen kantaminen ei ole parasta
mahdollista ajanvietettä niin pyörien selkään ja leveää hyvää asfalttia pitkin
mökin eteen. Juuri kun puramme pyöriä respan sotanorsu jyrää fillarilla
paikalle kiljuen verbotten, selitän että puramme pyörät ja sitten tuomme ne
sovittuun parkkiin sekä sen että jos tänne ajaminen on kielletty sen voisi
merkeillä osoittaa tai sanallisesti kertoa. Saksankielinen selvitys ja kiljunta
jatkuu sitkeästi siihen pisteeseen asti kunnes totean melkoisen kuuluvalla
äänellä can you repeat that in some civilized language fecking war elephant,
sitten alkaa liikettä syntyä sotanorsun sotkiessa itsekseen mutisten takaisin
respaan. Kamojen purkamisen jälkeen pyörät sovittuun paikkaa ja sitten
suihkuun. Ensimmäinen kierros eläinpuistossa ja epätoivoisia yrityksiä selvittää
mistä lähtee kiertoajelu isompien eläinten alueelle, ei löydy oikeaa paikkaa
ennen kuin toisen päivän iltana, henkilökunta ei osaa englantia tai ei tiedä
mistä safari tour lähtee. Paikan ravintola on enemmän vitsi, aamiainen on hyvä
mutta päivällinen käsittää seisovan pöydän jonka antimina on ranskalaisia,
kananugetteja, makaronia ja niin kuivaksi paistettua sikaa että leuat väsyvät
ennen kuin maha tulee täyteen, kaikki täysin suolattomasti valmistettuna.
Seuraavana päivänä kiertelyä alueella ja eläimien katselua, kaiken maailman
elukoita tulee nähtyä mm. pari valkoista leijonaa joista saisi varmasti upeita
taljoja lattialle mutta kukaan ei tunnu tietävän mistä hemmetistä varsinainen
kiertoajelu lähtee. Paikka löytyy hämäävästi aivan puiston porttien
ulkopuolelta ja vaikka puisto on auki kuuteen illalla viimeinen kiertoajelu on
lähtenyt neljältä, no se siitä sitten.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
1.7 Hodenhagen – Travemunde</div>
<div class="MsoNormal">
Viimeiset lähtösotkut Serengeti Parkissa, koska pyörillä ei
saa ajaa mökille rupean aamulla respasta kyselemään olisiko jotain kärryä millä
saisi kamat pyörien luokse. Uusikaan respan tyttö ei osaa englantia mutta
näppäränä tyttönä soittaa jollekulle joka osaa, siinä sitten selitän puhelimeen
asiani ja annan puhelimen takaisin niin että toisessa päässä ollut voi kääntää
puheeni saksaksi, homma selviää ja respan takaa löytyy useampia kärryjä jotka
on juuri tähän tarkoitukseen. Kamat pyörään ja pois täältä. Suorastaan kuumassa
säässä rauhallista ajoa kohti satamaa, lähtöselvitys ja parkkiin odottamaan.
Parkissa pyörii melkoisesti kotimaan naapurikaupungin Triumph-kerhoa, olen
hetken pois pyörän luota ja tuntuvat pitävän Banditia jonkinlaisena
nojailualustana, huomautan kohteliaasti että käytös on aivan ymmärrettävää
koska näin heillä on edes kerran elämässään mahdollisuus koskea laatupyörään.
Laivaan pääsee aiemmin sisään joskin hyttejä joutuu odottamaan laivan baarissa,
tämähän kyllä käy ja siellä tulee istuskeltua ja jatkettua juttua satamassa
tavatun Timon ja Päivin kanssa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
2.-3.7 Travemunde – RMK</div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Kellumista merellä ja merellisten herkkujen ja virvokkeiden
nauttimista. Ajo laivasta ulos jopa poikkeuksellisessa kaaoksessa kun
venäläiset autoilijat ovat kiireisiä. Ei kolise vaikka yhdessä vaiheessa olin
jo varma että purku viivästyy parin auton peltikolarin takia. Koska suuri
laiskuus tuntuu olevan vallalla siirtymätaipale tulee suoritettua moottoritietä
pitkin, pyörät talliin, rojut sisään ja sitten vaatimaton urakka pesukoneen
voivotellessa ihmisen ankaruutta.</div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-17069173885510720932015-05-07T09:29:00.000+03:002015-05-07T09:39:37.929+03:00Mä lehdet luin...Ja sitten luettuihin juttuihin, <a href="http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1430822354410.html" target="_blank">Ouluzone</a> on päässyt valitusten kohteeksi. Valittajina näkyvät olevan joku yksityishenkilö ja lähialueen homeenvärinen yhdistys. Kyseessä lienee perinteinen kateus voittaa kiiman tyyppinen mielenilmaus, koska jos minä en tuota harrasta niin eipä silloin kenelläkään muullakaan pitäsi olla minkäänlaista oikeutta moista harrastaa tai sitten kyseessä voi olla perinteinen homeenvärinen yksityisautoilun vastustus joka tietysti unohtuu siinä vaiheessa kun on tilaisuus ajaa yksityisautolla 300 km tähyilemään kiikarilla luttasnakuttajan soidinmenoja. No kunhan nyt muutama vuosi lisää saadaan odotella KHO:n ratkaisuja aiheesta niin varmasti on saatu vastaava operointiyhtiö mukavasti ongelmiin ja rata seisomaan käyttämättömänä ja huoltamattomana.<br />
Onneksi myös veromaksajien rahaa saadaan poltettua oikein mukavasti turhaan vinkumiseen ja samalla tuotettua muutama hyllymetri paperia.... mahtavatko vihreät ollenkaan ajatella kuinka moni pöllö menettää asuinpaikkansa metsässä joka pitää kaataa että saadaan paperia jolle voidaan kirjata homeenväristen jatkuva vinkuminen muiden ihmisten elämästä ja harrasteista...<br />
Kun kerran ratkaisuja pitää esittää niin yksi voisi olla 1000€ maksu valituksesta, jos valitus menee läpi niin rahat palautetaan, jos ei niin ne siirtyvät valtion pohjattoman kassa täytteeksi. Tämä saattaisi pikkuisen hillitä intoa tehdä valituksia ihan vain kiusantekomielessä.<br />
Toisena sattui silmään juttua <a href="http://www.iltalehti.fi/autot/2015050619637814_au.shtml" target="_blank">alinopeudesta</a>, juttuun haastateltu poliisi oli ilmeisesti se joka osaa kirjoittaa tai sitten muutenvain pitää yllä virallisen totuuden linjaa. Jos alinopeus ei aiheuta vaaraa mutta ohittaminen aiheuttaa niin äkkiseltään tulisi mieleen kysyä saataisivatko nämä alinopeudella ajavat kenties mitenkään aiheuttaa niitä ohitustarpeita. Lisäksi kannattaa tutustua sellaiseen käsitteeseen kuin <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Solomon_curve" target="_blank">Solomon curve</a> joka ihan tutkittuna tietona osoittaa alinopeuden vaaroja ja varsinkin sen että pieni ylinopeus on vaarattomampaa kuin vastaavan suuruinen alinopeus. Paitsi että tämähän ei tietysti voi pitää paikkaansa koska asiasta on liikenne- viestintä ja vittuiluministeriön päätös että tämäntyyppinen tutkittu tieto ei pidä suomessa paikkaansa koska vain ylinopeus on vaarallista, mainittua kantaa tukee myös ymparistö- ja elämänvaikeuttamisministeriö.<br />
Yhtenä ratkaisuna voisi olla että vihdoinkin alettaisiin ymmärtämään käsite tilannenopeus ja se että sen pitää voida joustaa molempiin suuntiin sen sijaan että sokeana tuijotetaan tienpielessä olevaa tikkaria ja varmuuden vuoksi jarrutettaan jokaiseen kameratolppaan,... Tosin ei ole mahdollista koska silloin jäisi sakkotulojen kohdalle budjettiin aukko ja liikenne voisi muuttua sujuvammaksi.<br />
Seuraavana joku nostaa esiin onnettomuudet ja nopeuden vaikutuksen, tämähän on tietysti ihan perusfysiikkaa joka lienee jokaiselle itsestään selvää mutta... otetaan tähän pikkuinen laskutehtävä: Tiejaksolla (25 km) tapahtuu
keskimäärin 6 henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa. KVL
(keskivuorokausiliikenne) on 8000, josta 600 on raskaita ajoneuvoja.
Nopeusrajoitus on 100 km/h.<br />
Paljonko liikenteen vuotuiset aikakustannukset
muuttuvat, jos nopeusrajoitus lasketaan 80 km/h (oletus: ei vaikuta raskaisiin
ajoneuvoihin) sekä paljonko tieosuuden vuotuiset onnettomuuskustannukset
muuttuvat, jos nopeuden aleneminen vähentää henkilövahinko-onnettomuuksien
määrää 35%...<br />
Hmmmm… ajoaika tiejaksolla muuttuu 0,25 h -> 0,3125 h mistä seuraa
vuositasolla 7400 ajoneuvoa * 365 päivää * 0,0625 h/auto eli 168 812,5 h
ajoajan pitenemistä. Tämä kun puolestaan kerrotaan taulukosta otetulla
ajoneuvon aikakustannuksella 15,16 €/tunti saadaan siis nopeusrajoituksen
laskemisen hinnaksi 2,56 M€.<br />
<div class="MsoNormal">
Tämä selvä ja sitten eteenpäin eli henkilövahingot
laskevat 35% joka tarkoittaa -2,1 henkilövahinkoa vuodessa, samasta
liikenneviraston taulukosta saadaan tietää että henkilövahinko-onnettomuus
maksaa keskimäärin 492 632 € joten kertomalla luvut keskenään nähdään
onnettomuuskustannusten vähenevän 1,03 M€. Joten laskemalla nopeusrajoitusta saatiin
siis aikaiseksi noin 1,5 M€ ylimääräiset kustannukset. Mainittu tie voisi olla lähes mikä vain valtatie ja luvut ovat taulukoista joita käytetään liikennetalouden kustannuslaskennassa</div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-82161545637893678532015-05-04T08:47:00.000+03:002015-05-04T08:47:13.256+03:00Kauden aloitustaLähinnä mennyt pyörimiseksi lähialueella ja tietysti perinteiseen Suvirannassa kahvitteluun. Muutama EAK-kurssi tullut käytyä vetämässä, täytyy vaan toivoa että osallistujat niistä jotain jopa irti saivat, sen verran meinaan taas itseä kauden aluksi jännitti. Muita kesän suunnitelmia tullut ankarasti pohdittua ja suoritettua perinteistä varuste- ja kalustotarkastelua. Ajokamat ovat perinteen mukaisesti kutistuneet kaapissa talven aikana, varsinkin kypärä joka vetäminen päähän tuntui armeijan palikkatestin kysymykseltä kiristääkö vanne päätäsi. Edellisen kauden viimeisessä huollossa tehty säästötoimi kostatuu ja nyt on sitten pakko hankkia uudet renkaat. Jos pysyy samalla linjalla kuin aiemminkin niin pohdittavaksi tulee vaikea kysymys, Pilot Road 3 vai 4? <div>
Tietysti nyt pitäisi aloittaa ankara selaaminen siitä kumpi noista on ehdottomasti parempi eli kumpaa noista käyttämällä on huippuluokan ratakuski hyvällä kalustossa tempaissut Valencian radalla täydet 0,2 sekuntia paremman kierrosajan sekä verrata sitä muilla renkailla ajettuun. Näin saadaan loistava vertailukohta kaltaiseeni harrastelijaan joka ajaa budjettiluokan kalustolla ja pääosin muualla kuin radalla mutta voinhan ainakin paikallisen Esson baarissa kehua omiaan ja haukkua kaikki muut aivan paskaksi. Käytännön tasolla homma kuitenkin hoituu niin että katsotaan tekeekö paikallinen liike paremman tarjouksen vanhemmasta PR 3:sta. </div>
<div>
Jouduin lisäksi toteamaan että vanha harhaanopastajani Tomtom urban rider alkaa olla epämääräisen toimintansa loppusuoralla, uudet kartat eivät mahdu muistiin ja lataus/tiedonsiirtoliittimet ovat tilassa jossa vaaditaan vakaata kättä jotta osaa vetää pohjaan painettua liitintä ulos juuri oikeat millimetrin osat saadakseen yhteyden syntymään... sekä tietysti muistaa kääntää laite oikein päin niin että johdon paino vääntää liitintä oikeaan suuntaan ettei yhteys/lataus katkea. Uusi Tomtom ei pahasti houkuta johtuen nykyisen laitteen surkeasta toiminnasta ja ennenkaikkea Tomtom:in foorumin lukemisesta aiheesta "Tomtom 400 is disaster", täytynee katsella tarpeen tullessa Garminin suuntaan ja vilkaista millaisia tarjouksia Louisilla sattuu olemaan. Kaiken kaikkiaan kauden aloitus siis vaikuttaa erittäin perinteiseltä ;)</div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-19034581682705194762014-12-06T10:55:00.000+02:002014-12-06T11:02:53.936+02:00<div style="background-color: white; color: #333333; font-family: 'Open Sans', Arial, 'Helvetica Neue', Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; margin-bottom: 10px;">
<b>Päivän opiskelujuttuja aiheesta Ympäristötekniikka</b></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; font-family: 'Open Sans', Arial, 'Helvetica Neue', Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; margin-bottom: 10px;">
<strong>Kokeessa on vain yksi tehtävä:</strong></div>
<div id="yui_3_13_0_3_1417855637635_628" style="background-color: white; color: #333333; font-family: 'Open Sans', Arial, 'Helvetica Neue', Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; margin-bottom: 10px;">
Tehtävänä on kirjoittaa pohdiskeleva essee, joka käsittelee liikenteen aiheuttamia <strong>ympäristövaikutuksia ja keinoja vaikutusten hallintaan.</strong> Essee muodostaa yhteenvedon asioista, jotka esseen kirjoittajan mielestä ovat olleet oleellisia opintojakson aikana käsitellyissä asioissa. </div>
<div id="yui_3_13_0_3_1417855637635_628" style="background-color: white; color: #333333; font-family: 'Open Sans', Arial, 'Helvetica Neue', Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; margin-bottom: 10px;">
Naputtelin tekstin valmiiksi, nyt täytyy vaan muistaa kaikki että voi sitten kokeessa tuon kirjoittaa...</div>
<h1>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Liikenteen ympäristövaikutukset ja keinoja niiden hallintaan</span></h1>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Liikenteen ympäristövaikutuksiin luetaan perinteisesti
erilaiset kasvihuonekaasujen päästöt, meluhäiriö sekä tärinä. Liikenneväylien
rakentaminen ja kunnossapito kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa päästöjä. Suomen
kasvihuonepäästöistä liikenne aiheuttaa laskentatavasta ja yhdisteestä riippuen
20 - 60%. Kuitenkin on huomioitava että globaalissa mittakaavassa Suomen
liikenteen osuus päästöistä on noin 0,005 %. Suomen tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti
paikalliset erityisolosuhteet kuten kylmä ilmasto sekä suuri ja harvaanasuttu
maa. Mainituista olosuhteista ainoastaan asumistiheyteen voidaan vaikuttaa
ilman ulkopuolista toimijaa. Radikaalina Endlösung tyyppisenä ratkaisuna on
asujaimisto pudottaminen tasolle nolla. (Idean isä Josef Stalin: ”Ongelma on
ihminen, ei ihmistä ei ongelmaa”) Äärimmäisenä tehokkuusvaihtoehtona voitaisiin
pitää koko kansan kokoamista yhteen suureen asumiskeskittymään jossa jokainen
kortteli tarjoaisi korttelin asukkaille perustoiminnot niin ravinnon, työn kuin
viihteen puolella. Ravinto tuotettaisiin erilaisilla synteettisillä
leväviljelmillä ja loppuosa maasta jätettäisiin luonnontilaan sekä pienille
roboteilla toimiville viljelyksille. (Idea alkujaan Isaac Asimov: Teräsluolat)
Tässä mallissa liikkuminen voidaan minimoida koska kaikki palvelut ovat
muutaman askeleen päässä joten liikenne ei aiheuta haitallisia
ympäristövaikutuksia. Energian tuotto tapahtuu 4:nen sukupolven GIF/torium-reaktoreilla.
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuitenkin jos tavoitteena on pitää koko maa asuttuna ja
mahdollistaa ihmisarvoinen elämä myös maaseudulla liikenteen
ympäristövaikutuksia pienentäen vaihtoehdoiksi jäävät joko elämänrytmin
muuttaminen vähemmän hektiseksi tai siirtyminen vaihtoehtoisiin
polttoaineisiin. Vaihtoehtoisista liikkumisen energianlähteistä sähkö on
ongelmallinen koska jo tällä hetkellä suuri osa Suomessa käytetystä sähköstä on
tuontitavaraa joten sähköautojen lataaminen edellyttäisi paria suurta
ydinvoimalaa ja sähköverkkoa joka kestää vaadittavan kuormituksen (taas saadaan
joulun tienoilla kuulla toiveita että kaikki eivät paistaisi kinkkua samaan
aikaan ja napsauttaisi sähkösaunaa päälle samoilla kellonlyömillä). Muina
vaihtoehtoina olisi etanoli, biokaasu tai vety. Näiden kaikkien perimmäisenä
ongelmana on tarve ajoneuvokannan uusimiseen lisäksi kaasuvaihtoehdoissa myös
jakeluinfrastruktuurin uusimisen tarve. Kaikki vaihtoehdot vaativat valtion
tietoista panostusta ja ahneuden hillintää, autokanta saataisiin uudistumaan
nollaamalla tietynmittaiseksi siirtymäajaksi (tilapäinen) autovero
vaihtoehtoista polttoainetta käyttäviltä ajoneuvoilta tukien valittua
polttoainevaihtoehtoa. Ajoneuvokannan uusiutuessa jakeluverkko lähtisi
kehittymään ja verohelpotuksin voitaisiin tukea syrjäisempien alueiden infran
kehittämistä.</span></div>
<div id="yui_3_13_0_3_1417855637635_628" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 15px; margin-bottom: 10px;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lopuksi ennen Suomalaisten elämän ylenpalttista lisää vaikeuttamista
reality check, vuoden 1990 tilastojen mukaan koko valtion hiilidioksidipäästöt
olivat n. 0,25% koko maailman hiilidioksidipäästöistä joten edes mainittu
Endlösung ratkaisu ei ihmeemmin tilannetta heilauttaisi mihinkään suuntaan.</span></div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-61307305795068449692014-05-26T09:35:00.002+03:002014-05-26T09:35:38.269+03:00Uudelleenkoulutusleirillä<div class="MsoNormal">
18.5 </div>
<div class="MsoNormal">
Aamun aloitus ajamalla Linna-hotellille jossa
ilmoittautuminen. Siirtyminen luokkaan ja aineistojen jako ja porukan jako
pienryhmiin. Aineisto käsittää järeän mapin täydennettynä autokoulujen
mp-aineistolla sekä muistitikun josta löytyy samaa tavaraa erilaisilla
tilastoilla höystettynä. Sitten ensimmäiset oppitunnit, aihe kiinnostaa ja
luennoitsija on ihan hyvä mutta… ne tauot, ei vaan pysy kiinnostus yllä
kuunnella kolmea tuntia ilman yhtään taukoa. Uuden turvamarginaali- mallin
esittelyä ja keskustelua turvallisuuteen vaikuttavista asioista, sen verran
voisi olla kriittinen että mielestäni vanha kolmiomalli oli jotenkin selkeämpi
ja helpommin avautuva. Iltapäivän lopuksi läheiselle asfalttikentälle ja
A-kortin ajokoe osion suoritus, periaatteena se että jos kouluttaa niin pitää
itse pystyä tekemään samat jutut, koe läpi ilman ongelmia. Ylimääräistä
ohjelmanumeroa kun samassa ryhmässä olevan Ruma-Jussin rakennettu rottapyörä
hukkaa vaihteensa, tarkastelun jälkeen päädymme lopputulemaan että
vaihteensiirtäjän akselissa pitäisi olla jotain pintaa mihin tarttua ja nyt
näyttää että seetit ovat kulahtaneet. Akseli toiseen asentoon ja taas toimii.
Päivän ohjelma on siinä joten hotellille ja syömään sekä loppuilta pihalla istuen
ja jutellen muiden kurssilaisten ja kouluttajien kanssa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
19.5 </div>
<div class="MsoNormal">
Aikaisen aamun kunniaksi ryhmällämme on luokkaopetusta
aiheesta nopeuden vaikutus jarrutusmatkaan, kääntymisen teoriaa ja ohjauksen
toimintaa sekä matka-ajon hienouksia. Aikataulujen pitävyydessä on ongelmia
joten taukoja ei ehditä pitää kun asiaa on niin paljon. Priorisointi ei tunnu
oikein toimivan. Iltapäiväksi JoSeMoRa:n ajoharjoittelualueella, kaikki
mahdolliset ja muutama mahdotonkin harjoitus tulee ajettua läpi. Lämpötila
rahii yli 30 astetta ja paikka on lievästi kattilamaisessa painanteessa joten
tuulesta ei ole ylimääräistä vastusta. Aikaa menee runsaat 6 tuntia ja tuossa
ajassa nahkapuku tulee hikoiltua läpi asti märäksi. Takaisin hotellille ja
kamppeet kuivumaan, illallisen jälkeen käydään ryhmän kanssa läpi seuraavan
päivän näyttöjä, kuka ajaa näytöt, kuka on koulutettava ja miten radat
rakennetaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
20.5 </div>
<div class="MsoNormal">
Aamun aloitus muutamalla teoriatunnilla ja siirtyminen
radalle opetusharjoituksiin. Pyörän mittari näyttää parhaimmillaan 34 astetta
ja juotavaa kuluu. Radat saadaan rakennettua kivuttomasti, tosin jälkeenpäin
tarkastellessa huomattiin jokunen mittavirhe ja homma pyöräytetään käyntiin.
Toimin näyttömiehenä hidasajossa sekä väistössä ja nopeassa pujottelussa, oma
koulutusnäyttö on tehokas jarrutus ja oikea asento. Lopputulemana
auringonpaisteesta palaneet käsivarret ja aurinkolasien aiheuttama käänteinen
pandakuvio naamaan. Päivä on pitkä ja takaisin hotellille päästään illalla
kahdeksan maissa, pikainen suihku ja illallisen jälkeen ryhmän kanssa
suunnittelemaan seuraavan päivän luokkaopetuksen näyttöjä, vie melkoisesti
aikaa mutta edes jonkinlaisen rungon saa aikaiseksi. Ajanpuutteen takia päädyn
käyttämään valmiita kalvoja, innostus ei kerta kaikkiaan riitä kalvosarjan
tekemiseen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
21.5 </div>
<div class="MsoNormal">
Huoneen kuumuus pitää unen mukavasti loitolla joten
heräämien uuteen päivään ei ole virkein mahdollinen. Opetusnäytöt luokassa,
jokainen ryhmästä pitää opetustunnin ennalta annetusta aiheesta, itse puhun
aiheesta maantieajo, turvaväli ja kaarreajotekniikat. Hätäinen päiväpala ja radalle
josta lähtö maaseutulenkille ryhmäajamista harjoittelemaan. Sen verran voisin
mainita että vaikka kouluttaja hallitseekin hiekkatiellä ajamisen salat niin
muutama pikkujuttu, jos vain vetäjä tietää mihin ollaan menossa eikä kukaan muu
niin silloin pitäisi joko jakaa tietoa tai sitten pitää huoli että letka pysyy
perässä eikä kadota mutkaista tietä näkymättömiin. Ei paljoa lohduta ohjeistus
että ajetaan vaan suoraan ja kyyyyllä siellä joku odottaa sitten niissä risteyksissä
joista käännytään. Matkalla pari näyttöä kaarreajosta ja etäisyyden ja nopeuden
arvioinnista. Takaisin hotellille jossa grilli-ilta, loistavaa sikaa useassa
eri muodossa ja saatettiin siinä jokunen virvoittava sihijuomakin nauttia.</div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
22.5 </div>
<div class="MsoNormal">
Viimeiset tunnit, liikennepsykologi teettää ryhmätöitä
ja esitys ajovarusteista, ajovaruste-esittely asiallinen mutta taas ne tauot… vajaa
kolme tuntia putkeen on liikaa jos tarkoitus olisi että keskitytään. Lopuksi
arvioinnit sekä yleistä keskustelua kurssista ja kaikkien odottama todistusten
jako, hyväksytysti läpi ja lupa kouluttaa muita. Viimeiset kommentit ja
kättelyt ja kamat kasaan ja kohti mökkiä ja pitkää viikonloppua.</div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-27647784552484594582013-12-18T11:24:00.000+02:002013-12-18T21:57:50.327+02:00Petojen sukua - susi jo syntyessäänTuo Fiat:in mainoksista kehitetty lausahdus jotenkin tilaamatta hiipi mieleen kun lueskelin Ollilan työryhmän kokoonsaaman <a href="http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=2497123&name=DLFE-22565.pdf&title=Julkaisuja+37-2013" target="_blank">hengentuotoksen</a>. Silmääni pieneen sattui se tavallinen asia jota köyhä kansa sanoo rahaksi, laitteistot autoihin 330 milj. euroa, ok ja homma perustuu hurskaalle toiveelle että laitteita saadaan reilusti halvemmalla. Oletuksena oli että hinta putoaa aikaa myöten alle 100 €uroon, ihan kiva juttu mutta miksi rekoissa ja kuorma-autoissa pakollinen ajopiirturi maksaa asennettuna runsaat 2000 € ja sekin hinta on ollut vain ylöspäin. Sillähän ei voi olla mitään tekemistä asian kanssa että kyseessä on pakollinen laite joka on oltava jos ajaa aikoo. Se mitä en ollut tuosta löytävinäni oli varsinaisen taustajärjestelmän hinta ja tiedonsiirtokulujen hinta vai onko kyseessä klassikko että taustajärjestelmän maksaa valtio ja tiedonsiirron maksaa käyttäjä joten niitä ei tarvitse huomioida. Tälläinen tyhmä blogisti kun kehtaa epäillä että tuosta hinnasta on jäänyt vähintään yksi nolla pois siinä vaiheessa kun aletaan puhumaan todellisuudesta eikä kauniista päiväunista. <a href="http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/12/17/nain-km-veroa-valvotaan-tienvarsivalvonta-ja-50-mittausporttia/201317479/304" target="_blank">Ylläpitokuluiksi</a> mainitaan 130 milj. vuodessa, siis siitä ilosta että saadaan maksaa veroja on kerättävä viisimiljoonaiselta kansalta 26€ per henki että saadaan edes tuo koneisto toimimaan vuoden ajan. Toisinpäin ajatellen siis pelkällä kilometriveron keräämiseen käytettävällä rahalla voitaisiin rakentaa yksi lastensairaala joka vuosi tai olisi voitu pelastaa aikas monta reumaklinikkaa joka vuosi... Kannattaa myös huomioida ainoa euroopan maa jossa vastaavaa on suunniteltu ja laskeskeltu, Alankomaat jossa järjestelmän kustannuksiksi on arvioitu vuosina 2012-2016 runsaat 5 miljardia, jakautuen 3,6 investointeihin ja 2,1 käyttökustannuksiksi. Jotenkin nuo summat eivät vaan näytä olevan linjassa työryhmän esityksen kanssa.<br />
<br />
Seuraavaksi tarttuu silmään hurskaat <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1387177640540" target="_blank">toivomukset</a> liittyen <a href="https://www.aclu.org/meet-jack-or-what-government-could-do-all-location-data" target="_blank">yksityisyyden</a> suojaan. Verottaja ei saa tietoa muusta kuin kilometreistä ilman että sitä yhdistetään paikkatietoon.... no miten hemmetissä sitten toteutuu verotus sen mukaan millä alueella on ajettu jos paikkatietoa ei yhdistetä. Missään ei mainita mitkä muut viranomaiset pääsevät katsomaan järjestelmän tietoja, vai onko asia tarkoituksella jätetty mainitsematta koska rehellisellä ei ole mitään pelättävää. Kaikki puheet salassapidossa eivät ole edes sen paperin arvoista mille se on painettu koska kukaan ei voi taata sitä että seuraava hallitus ei säädä lakia joka avaa rekisterin muille viranomaisille.... ajatelkaa lapsia, turvallisuus ja muut perinteiset kommentit. Passien sormenjälkirekisterit ehtivät olla 14 kuukautta vain passeja varten kun <strike>taapero</strike> paatero alkoi vaatia niitä poliisin käyttöön, jostain myös luin että Suomi on ainoa maa jossa nuo jäljet kerätään kun muualla niistä vain tehdään passiin biotunniste ja sitten hävitetään mutta mitäs siitä. Myös olin lukevinani esityksen että tieto jäisi kansalaistilille josta sitä voi itse lukea ja josta se viiveellä siirretään verottajalle, hieno idea joskin eipä tuollainenkaan järjestelmä ilmainen ole perustaa vai ostaako valtio tallennustilaa halvimman tarjoajan pilvipalvelusta. Sinänsä hyvä että käyttäjät voivat itse katsoa liikkumistietoja, varsinkin kun maassa ei ole mustasukkaisia puolisoita jotka voivat tätä kautta ruveta valvomaan että missä se akka/ukko oikein on käynyt ja perinteeseen ei kuulu kehittää tästä kunnon perheriitaa kossulla ja viittomakielellä tehostettuna. Järjestelmä on vahvasti suojattu ja täysin aukoton??? mitä hittoa, jos se on kiinteästi autossa niin se on kiinni CAN-väylässä jonka valttina on ollut täysi avoimuus, jokainen joka pääseen kiinni väylään pystyy <a href="http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156561-ollilan-puheet-vs-todellisuus" target="_blank">sotkemaan</a> auton järjestelmiä ja nyt ilmeisesti tavoitteena on saada homma hoitumaan langattomasti.<br />
<br />
Muina huomioina jutun porkkanana näytti olevan väliaikaisen ajoneuvoveron poistuminen, ihan kiva juttu joskin se näyttää laskevan isojen autojen hintaa reilusti ja tietysti tuo helpottaa uuden ilmastoveron määräämistä kun ostetaan isompia ja saastuttavampia autoja. Ainiin tuo paikannusverohan jo sisältää hiilidioksiidi osuuden ja sitähän voidaan kätevästi nostaa naputtelemalla uudet summat keskuskoneeseen, ei tarvitse edes kuunnella hallintoalamaisten vinkumista kun korotettu maksu napsahtaa automaattisesti. Myöskään en tyhmänä blogistina ymmärtänyt mitä tapahtuu niille autoille joista autovero on juuri maksettu, maksavatko ne autoilijat koko veron uudestaan liikkumisestaan vai palauttaako valtio ylimäärän, myös autoliikkeillä joilla vaihtoautot muodostavat jonkinasteisen potin velkojen vakuutena voi olla hauskaa kun varaston arvo sulaa silmissä.<br />
<br />
Vielä tämä pitkän marmatuksen lopuksi (toinen blogin lukijoista on jaksanut tänne asti) ihmetyttävät järjestelmän aikaansaamat säästöt, ne on saatu aikaiseksi sillä että on oletettu jokaisen vältetyn onnettomuuden ja hengenmenon johtuvan vain ja ainoastaan ko. järjestelmästä ja millään muulla ei ole mitään vaikutusta kuten reaalimaailmassa varmaan usein onkin. Tarkoitukset sentään tuodaan hyvin ilmi, yksityisautoilun vähentäminen, siirtyminen joukkoliikenteeseen ja valtion verotulojen takaaminen. Joukkoliikenne on hieno juttu, ainakin siellä jossa se toimii, mikä saa kuvittelemaan että jos yksityisautoilua vähennetään niin joukkoliikennettä tulee automaattisesti lisää ja jos se on ainoa kulkumuoto mikä estää hinnoittelemasta sitä "luovasti". Kun kerran ensin on mesottu hulluna maailman pelastamisesta ja sen seurauksena on siirrytty niihin vähemmän saastuttaviin vaihtoehtoihin niin sitten pelästytään että rahat eivät riitä ja säästää ei voida niin pitää keksiä uusia tapoja nylkeä tehokkaasti. Ilmeisesti olisi liian monimutkaista siirtyä aikaperusteiseen vignetti järjestelmään, siis niitä tarroja joita Itävallassa ja Switsissä saa jokaiselta huoltamolta jotka tulouttavat rahat valtiolle ja asiakas itse saa liimata lapun kulkunevoonsa. Sinänsä raportissa oli hyvinä puolina se että siinä oli paljon värikkäitä kuvia ja sivunumerot olivat oikeassa järjestyksessä.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-55887217348598415202013-10-09T11:11:00.002+03:002013-10-10T08:15:58.111+03:00Menossa mukanaTuli otettua osaa Liikenne ja Maankäyttö 2013 seminaariin Helsingin kuntatalolla. No joo, siinähän se päivä sitten menikin. Tuli kuunneltua liikenneministerin puhe jonka kangertelusta sai vaikutelman että jonkun muun kirjoittamaa puhetta ei oltu vaivauduttu edes lukemaan läpi ennenkuin se luettiin ääneen puhujapöntöstä. Varsinaisista esityksistä kiinnitti huomiota erikoisesti kaikkien konsulttien ja LVM edustajien hillitön kiima satelliittivalvonnan puolesta. Suomi on koelaboratorio jossa tälläisiä voidaan kehittää ja sitten tehdä hyvää vihreää bisnestä maailmalla. Tämä ilmeisesti pohjaa vihreän liikkeen Stasi-perimään joka innoittaa valvomaan tavallisia ihmisiä samalla kun aatteen kannattajat nousevat lakien <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013041716912919_uu.shtml" target="_blank">yläpuolelle</a>. Vain yhdessä esityksessä oli jonkinlaista kannanottoa järjestelmän kustannuksiin jotka olivatkin yllättävän pienet, jos oikein muistan niin koko paketti saadaan toimimaan n. 100 miljoonan euron panostuksella (muistan väärin tai sitten kyseessä on se hinta millä pakettia kaupataan todellisuuden lisätessä pari nollaa luvun perään) ja sitten aukeavat loistavat markkinat luultavasti valko-venäjälle ja myös pohjois-koreaan, ongelmana on vain se että pohjois-koreassa ei ole autoja mutta ehkä niitä voitaisiin viedä sinne avustuksena.... Päivän parhaasta tittelistä vastasi Osaamisdemokratian teema-aluejohtaja, millähän perhanalla tuollaisen saa siististi edes käyntikorttiin. Päivän vauhdikkaimmasta esityksestä vastasi porukka nimeltä Lennätin joka ilmoitti olevansa liikennepolitiikan punkkari. Esitys oli vauhdikas ja ideat toimivat varmaan loistavasti jos sattuu olemaan akateemisessa työssä ja asuu 10 km. säteellä ison kaupungin yliopistolta, muuten esityksessä voi olla lieviä ristiriitoja reaalimaailman kanssa ihmisellä joka tekee jotain suorittavan portaan työtä jossa pitää olla paikalla silloin kun työt alkavat. Mutta kuten he itse totesivat niin viesti ei mene perille kun puhutaan väärille ihmisille.<br />
<br />
Kiinnostava<a href="http://www.iltalehti.fi/autot/2013100817579744_au.shtml" target="_blank"> artikkeli </a>sattui silmääni pieneen, siinä liikennepsykologian professori oli kovasti sitä mieltä että kovaa ajava ei ole se vaarallisin kuljettaja koska tälläinen kuljettaja on yleensä kokenut ja taitava ja keskittyy ajamiseen. Sen sijaan peruskuljettaja noudattaa liian alhaisia nopeusrajoituksia ja koska tylsä tehtävä saa ihmisen helposti kehittämään ns. korvaavia toimintoja. Tämä kuljettaja keskittyy kaikkeen muuhun paitsi itse ajamiseen, heilutaan kännykkä korvalla tai hinkataan tablettia eikä mitenkään huomioida muuttuvaa liikennetilannetta koska kaikki on hyvin kunhan ei vaan syyllistytä rikoksista suurinpaan eli ylinopeuteen. Hämärän muistikuvani mukaan suurin osa onnettomuuksista ajetaan rajoituksen mukaisella nopeudella mutta ei kai se tähän mitenkään kuulu. No varmasti tämä artikkeli poikii jos jonkilaista paniikinomaista kirjoitusta koska se sotii virallista totuutta™ vastaan. Kiinnostuneena jäämme seuraamaan kuka iskee ensin, liikenneturha vai poliisi.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-62630594415734839442013-09-21T14:25:00.000+03:002013-09-21T14:25:13.052+03:00Sekavaa sepustusta osa .... jotainMuutama päivä sitten sattui silmään pieneen oheinen <a href="http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/09/1807016/valtakunnansyyttajalta-kova-ehdotus-valtaosa-ylinopeuksista-ei-olisi-rikoksia" target="_blank">uutinen</a> jonka ytimenä on se että valtakunnan<strike>säätäjä</strike> siis syyttäjä on vahvasti sitä mieltä että ylinopeussakoista on tehtävä hallinnollinen maksu. Jotenkin noin ensimmäisenä lipsahtaa mieleen että noikohan saadaan helposti ja mukavasti aikaan uusi automaatti keräämään valtiolle rahaa, nimittäin missään ei näkynyt ajatustakaan heitettävän sakotettavan oikeusturvasta, päinvastoin tapauksia ei käsiteltäisi rikoksina ja ne eivät menisi syyttäjälle joten lainvalvonnan uhri ei pysty edes kiistämään poliisin väitteitä. Samoin oli näköjään lausuntoautomaatti <strike>taapero</strike> siis paatero saatu antamaan loistava lausunto:<br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #484848; font-family: Calibri, Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 22px;">Tämä olisi iso kriminaalipoliittinen muutos. Ja se olisi signaali yhteiskunnalle siihen suuntaan, että asiaa ei paheksuttaisi yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kysymys on hyvin monipuolinen. Periaatteessa olen samansuuntaisella kannalla, mutta tässä on monia kysymyksiä, joita poliitikkojen pitää miettiä. Esimerkiksi ajokorttiseuraamuksia pitää olla, Paatero toteaa.</span><br />
<br />
Lipsahtaa tälläisen yksinkertaisen blokistin mieleen tuosta outo ajatuksen tynkä, singnaloidaan yhteiskunnalle että asiaa ei paheksuta mutta ajokortteja pitää silti viedä. Vai onko kyseessä se että asiaa ei paheksuta yhtä paljon kuin aiemmin mutta silti reippaimmat nopeudet viedään syyttäjälle joka vie ajokortin. Onko tästä ideoinnista siis vedettävissä sellainen johtopäätös että jatkossa kannattaa ajaa reilumpia ylinopeuksia jos haluaa tilaisuuden tuoda oman kantansa esiin ja jos taas tyytyy maksamaan lisää ilman oikeuden päätöstä niin voi jatkaa ajoa nopeudella jota normaalit ihmiset muutenkin liikenteessä käyttävät ja varata vaan aurinkolippaan nipun satasia. Aika upea systeemi itse asiassa, kai ensimmäisessä vaiheessa ollaan vielä edes Saksan mallissa jossa saa kuitin vai siirrytäänkö suoraan Venäjän malliin jossa rahat otetaan mutta kuittia ei saa vaikka pyytäisi. Voinee myös varautua seuraavanlaiseen keskusteluun:<br />
Poliisista päivää, ajoitte toissapäivänä ylinopeutta kantatiellä. Nopeuden havainnoi vapaalla oleva konstaapeli joten voitte suorittaa hallinnollisen maksun seuraavalle tilille. Jaa että ette edes ajaneet kyseisellä tiellä toissapäivänä, kyllä kuulkaa tätä kuullaan jatkuvasti ja auto on teidän nimiinne rekisteröity joten kyllä tästä teille hallinnollinen maksu tulee. Jos olette eri mieltä voitte vapaasti laatia hallinto-oikeuteen kirjelmän ja haastaa valtion oikeuteen mutta maksu on silti maksettava ajallaan, eihän siitä mitään tulisi jos valtion pitäisi näitä rahoja jäädä odottamaan puoleksitoista vuotta. Kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa.....Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-22458608426501947432013-09-02T16:05:00.002+03:002013-09-02T16:07:13.617+03:00Hauskaa kun on kivaa<br />
<br />
Päivän <a href="http://yle.fi/uutiset/hs_tienkayttomaksu_korvaisi_autoveron/6809659">huumoripläjäyksestä</a> vastaa tunnetulla tarmollaan suomussalmen koston perustama ihmistenkyttäys-työryhmä. Kuten asia<span style="font-family: inherit;">an kuuluu esiin tuodaan se että Suomi on yksi harvoja maita jossa ei ole tienkäyttömaksuja, tosin se unohdetaan että on samalla yksi harvoja maita joissa peritään vuotuinen autonkäyttömaksu. Luultavasti kyseessä on kuitenkin aivan eri asia joka ei kuulu tähän millään tavalla joten ei kai siitä sitten sen enempää. Samalla myös mai</span>nostetaan että uusien autojen hinnat saattavat laskea jopa 7000 €.... upea homma, autokauppiaat tässä tilanteessa varmasti kiittävät kovalla äänellä siitä "piristysruiskeesta" jonka tämä tieto saa aikaan. Tietysti äkkiseltään tälläinen yksinkertainen blokisti voisi kuvitella että kauppa pysähtyy kuin seinään kun autonvaihtajat jäävät odottamaan mitä tapahtuu ja tietysti tuolla hintojen putoamisella voisi kuvitella olevan jonkilaisia vaikutuksia käytettyjen kauppaan ja varsinkin kauppiaiden varastojen arvoihin.<br />
<br />
Viisaammat miehet suorittivat laskelmia joilla ei tietysti ole mitään tekemistä koko asian kanssa mutta ihan vain tilan täytteeksi kopsaan ne tuolta moottoripyörä.org:in puolelta tähän:<br />
<span style="background-color: #f9f9f9; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;">Dieseliä+bensiiniä myytiin 2012 yhteensä vähän alle 5000 miljoonaa litraa (bensa 2092, diesel 2842). Ja kun autovero+ajoneuvovero vuodessa tuottaa noin 1700 miljoonaa euroa, niin lisäystä pumppuhintaan tulisi noin 0,34€/l ja voidaan pyyhkiä molemmilla sekä autoverolla, että ajoneuvoverolla hanuria. Ainoastaan pumpulla maksetaan, jokainen oman kulutuksen mukaan.</span><br />
<br style="background-color: #f9f9f9; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;" />
<a href="http://www.oil.fi/sites/default/file...4_myynti_1.pdf">http://www.oil.fi/sites/default/file...4_myynti_1.pdf</a><br />
<br style="background-color: #f9f9f9; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;" />
<span style="background-color: #f9f9f9; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;">Huom! Hox! Obs! Tuolla siis kuitattaisiin molemmat verot. Ne jakautuvat niin että autovero tuotti 1.7.2012 - 30.6.2013 valtiolle 897 miljoonaa ja ajoneuvovero aikana 815 miljoonaa. Näinollen jos käyttömaksut edelleen säilyisivät, ja pelkästää ostaessa maksettava autovero poistettaisiin niin:</span><br />
<br style="background-color: #f9f9f9; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;" />
<b style="background-color: #f9f9f9; border: 0px; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px; margin: 0px; outline: none;">Tarvittava lisäys pumppuhintaan olisi vain 0,18€/litra !!!</b><br />
<br />
No valittavasti vaan täällä on laskutaidoton liikkenneministeri jonka todellisena haaveena on kattavan kyttäysjärjestelmän rakentaminen. Unelmat joukkoliikenteen kasvusta 40% ovat juuri niitä mitä voisi kutsua märiksi päiväuniksi. Jostain on tuonne muistin perukoille nimittäin jäänyt sellainen ajatus itämään että tälläkään hetkellä eivät juuri muut kuin pääkaupunkiseudun bussiyhtiöt toimi tuottavasti ja varsinkin pienemmissä kaupungeissa joudutaan yhtiöitä tukemaan. Tähän sitten päälle haja-asutusalueiden uudet vuorot joilla korvataan oman auton käyttö.... just joo, että liikenne toimisi pitäisi niitä busseja mennä minimissään puolen tunnin välein sekä alueelle että sieltä pois... ei vaan toimi kannattavasti.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ensi vuonna alkaa siis kokeilujakso, voimme varmaan ilolla odottaa seuraavankaltaista puhelinmyyntisessiota :</div>
<div>
<br /></div>
Simo liikenneministeriöstä terve. Kuule juu haluaisitko tulla mukaan tälläiseen tiemaksu kokeiluun, pääset halvalla mukaan pääsee kun ostat tälläsen 3000 euron vakoilusatelliitti-mokkulan autoosi ja meidän valtuutetun korjaamon pojat kytkee sen paikoilleen 800€ nimellistä korvausta vastaan. Kyllä nyt kannattaa osallistua. Me tarjoamme mahdollisuutta olla kehittämässä ensiluokan kyyläys- ja kyykytysjärjestelmää ja saat samalla maksaa ruuhkamaksuja jo monta vuotta ennen muita autoilijoita. Tulee meinaan paljon kalliimmaksi ottaa vasta sitten muitten mukana ja kyllähän se on niin että jos jonoja syntyy niin auto on sitten käyttökiellossa ennenkuin mokkula on asianmukaisesti asennettu....<br />
<div>
<span style="line-height: 18px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="line-height: 18px;"><span style="font-family: inherit;">Ja sitärataa, koska autoilija kuitenkin vielä toistaiseksi lienee oikeutettu tarkastamaan että maksaa oikein niin tuollainen GPS-pohjainen valvonta edellyttää tietysti tiedon siirtoa keskitettyyn tietokantaan. Kohtuullinen bisnes operaattorille joka tuon siirron saa tehtäväkseen. Myös kanta itsessään on varsin mielenkiintoinen, kaikki ihmisten liikkeet reaaliaikaisena katsottavissa, oikea Stasilaisen märkä uni. Mietiskelen meneekö peräti kolme vuotta (kuten passien sormenjäljissä joita ei koskaan pitänyt käyttää mihinkään muuhun kuin biotunnisteeseen) ennen kuin poliisi alkaa vinkua kantaa omaan käyttöönsä, ensi tietysti vain vakavien rikosten kuten ylinopeuksien selvittämiseen mutta pikkuhiljaa siitä saadaan oiva työkalu sellaisten ihmisten poistamiseen jotka ovat taannehtivasti säädetyn lain mukaan johonkin joskus syyllistyneet.</span></span><br />
<br />Voi myös päätellä että ministeriö yrittää perinteistä<a href="http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/09/02/ministerio-alahti-autoverouudistuksesta-tyo-viela-kesken/201312130/304"> kikkaa</a>, vasta sitten kun hallitus antaa eduskunnalle esityksen asiasta voi alkaa keskustella. Kuitenkin liikennealan moniottelija Kyllöselle pikkuinen kysymyksen poikanen, järjestelmän toteuttamiseksi kaikissa autoissa pitäisi olla valvontalaite joka rekisteröisi missä ajaa. Kun Suomessa ei saada toimimaan potilastietojärjestelmiä, sähköistä äänestämistä, kansallista terveysarkistoa, VR:n lipunmyyntijärjestelmää tai e-reseptiä, kuinka todennäköisesti tällainen järjestelmä toimisi? Tätä tietysti kannattaisi miettiä ennenkuin konsulteille on avattu vapaa piikki tämän asian ympäriltä ja koittaa vaikka saada tiestöä kuntoon.<br /></div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-76799703960480082222013-08-21T05:51:00.002+03:002013-08-21T05:51:41.307+03:00Jänkhällä Jytisee XVPerinteinen Jänkhän reissu tuli tehtyä, valitettavasti vain ajokeleiksi osuivat liki huonoimmat mahdolliset koska lähes koko menomatkan satoi. Menomatka normireittiä T:reelle ja siitä ylöspäin pienenmpiä teitä pitkin. Päästy nauttimaan kaikista mahdollisista sadevaihtoehdoista, poislukien puuskittaisen tuulen tuoma sade. Viime syksyn kolarin jälkeen uusittu puku tuottaa ongelmaa, ensimmäinen kerta kun käytän pukua kunnon sateessa ja joudun toteamaan että Gore-kalvo kestää kyllä mutta jostain syystä päällisen kangas ei ole vettähylkivää vaan imee veden kuin puuvilla. Seurauksena puku muuttuu nopeasti tajuttoman painavaksi ja ennenkaikkea kylmäksi märän ulkopinnan imiessä lämpöä kehosta. Lopulta lähstyessä Ylivieskaa sade tuntuu taukoavan joten teiden kuivumisen kunniaksi täytyy yrittää kiristää nopeutta. Ylivieska-Tupos välin voi ajaa juuri alle 45 minuutin (tai näin olen kuullut, jos toinen blokin vakiolukijoista sattuu olemaan poliisi niin kyseessä on taiteilijan vapaus kuvata asioita fiktiivisesti joten turha taas aloittaa mitään soittelurumbaa, en vastaa puhelimeen enkä poikkea juttelemaan). Saapuminen majapaikkaan noin tunnin aiotusta aikataulusta jäljessä, nopea suihku ja sitten syömään tuttavapariskunnan kanssa. Harmittaa mutta ei riitä enään virtaa lähteä heidän suosittelmaansa ravintolaan, itse asiassa veto on sen verran pois että syönnin jälkeen riittää kun kaatuu sänkyyn niin uni tulee.<br />
Lähtö uuteen päivään varovaisen sään kirkastumisen merkeissä, keli säilyy kuitenkin kosteana ja koleana. Lämmittelytaukoa napapiirin ostostuonelassa ja kohti pohjoista, tankkaus Sodankylässä ja reipasta matkantekoa kohti majapaikassa siintävää saunaa. Sen verran välihuomatuksena mainittakoon että huomiota kiinnitti porojen vähäinen määrä, vain muutama yksilö pyöri tienpenkassa koko matkan saldona. Majoittuminen ja ensimmäisenä toimepiteenä sauna lämpiämään ja löylytyksen jälkeen iltapalaksi talon lonkeroa poropurilaisella.<br />
Paikalla tapahtumatorilla on varsin runsaasti myyntikojuja ja toivon ihan vilpittömästi että saivat runsaasti kauppaa aikaiseksi niin että seuraavanakin vuonna kannattaisi tulla paikanpäälle. Itselle ei mukaan tartu visiirin puhdistusaineen lisäksi muuta tavaraa. Paikalla tulee käveltyä läheiselle hysky-farmille sekä muuta pyörimistä kylillä. Tulee testattua Valhalla, Koskenkorvan/Altian uusi yrttilikööri shotti joka on erinomaista samoin kuin Bacardi Breezer Oakheart. Perinteiseen tapaan tulee poikettua myös Kaunispäällä Huippukahvilassa nauttimassa päiväpalana Kurniekkaa ja Kaarnikkapiirasta. Säät ovat äärimmäisen suotuosia lämmintä ja aurinkoista, tosin kotiinlähdön lähestyessä alkaakin sitten mukavasti sääkartoilla olla tapahtumaa.<br />
Kotimatkan ensimmäinen puhallusratsia on noin 300 metrin päässä Saariselän liittymästä olevalla levikkeellä ja seuraava juuri ennen Sodankylää, nollaa näyttää joten voi jatkaa poikkeamatta vankilaan. Paluureitti onnistuu sikäli paremmin että muutamaa railakasta kuuroa lukuunottamatta sää pysyy siedettävänä. Soittelen Rukalle puvusta ja saa kehoituksen kokeilla tekstiilikyllästeitä ja jos eivät auta niin palataan asiaan. Erikoisin ja samalla vaarallisin tapahtuma on paluumatkalla moottoritiellä peruuttamalla vastaantuleva henkilöauto, säväyttää pikkuisen kun pudottelee perinteistä tikkari+ALV nopeutta ja joku saatanan idiootti peruuttaa vastaan. Onnistun väistämään ja rehelliseti sanoen niin valitettavasti juuri ohittamani rekat onnistuvat myös väistämään. Sinänsähän tuossa ei poliisin mielestä varmaan mitään vakavaa tapahtunut koska peruuttamalla ei pääse ylinopeutta.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-62445076335887625642013-08-11T09:27:00.001+03:002013-08-11T09:27:14.500+03:00Jotain ihan muuta osa ... jotainTähän <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288588818215.html">uutiseen</a> sattui silmäni. Kyseessä siis rattijuopon saaman tuomion alentaminen oikeudessa ja oikeuden perustelut joista kumpuavat kerettiläiset ajatukset. Jos pitoisuus on 2,58 promillea niin rattiin lähteminen ei varmasti ole vahinko ja perustelu lyhyestä ajomatkasta mielestäni viestii siitä että kerta ei ollut ainakaan ensimmäinen. Lisäksi näkyy olleen päivänvaloa joka kyllä käsittääkseni pitäisi olla pikemminkin raskauttava kuin lieventävä asia, luulisi että päivänvalossa pyöräilevät tytöt on ollut helpompi nähdä. Huomiota kiinnittää myös perustelu ettei naisen ole selvitetty ajaneen ylinopeutta sekä törmäystä tapahtunut muuta kuin törmäys ajoradan reunakiveykseen. Siis mitä helvettiä.... Sen verran oli pöffissä että jo ennen pyöräilijöitä törmäili reunakiviin ja tämä on lieventävä seikka. Mutta asia aukeaa kun katsoo hieman tarkemmin, ylinopeus, se suomalaisen liikenneturvallisuuden taikasana, ei ole selvitetty ajaneen ylinopeutta, SE ON SIINÄ.... Koska rattijuopot ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja Liikenneturha on selvittänyt että ainoastaan ylinopeus on vaarallista niin ilman muuta tuomiota voidaan alentaa. Ihan asiaan mitenkään liittymättömänä verrokkina tämä <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/116012-viikin-yliajajalle-neljan-vuoden-vankeustuomio" target="_blank">uutinen</a> jossa ajettu kännissä (jo aiempia rattituomioita) lapsen yli suojatiellä, mutta ylinopeudella joten eipä ollut aihetta lieventää runsaan neljän vuoden tuomiota. Kuten olen aina sanonut niin Suomessa saat perseillä liikenteessä ihan miten vaan kun et syyllisty ylinopeuteen, se tuntuu olevan ainoa sitä pahinta vaaran lajia eli abstraktia vaaraa aiheuttava asia.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-58412665839170884162013-07-25T10:13:00.001+03:002013-07-25T10:13:06.103+03:00SivuheittoTuossa sattui silmääni pieneen <a href="http://yle.fi/uutiset/mita_tietyomailla_kaahailulle_pitaisi_tehda/6745886" target="_blank">uutinen</a> tietyömailla ylinopeuksilla ajamisesta. Ymmärrän hyvin työntekijöiden huolen omasta turvallisuudestaan ja työolosuhteistaan, mutta.... Ymmärrän myös hyvin sen mekanismin joka on aiheuttanut sen että ylinopeutta ajetaan. Ongelmaa aiheuttaa se vanha klassinen tarina pojasta joka huusi sutta ollessaan paimenessa. Kun riittävän monta kertaa ajaa 30 km/h paikan ohi johon on unohdettu kolme lapiota nojaamaan sillankupeeseen niin on aika vaikeaa ottaa jatkossakaan varoitusmerkkejä vakavasti, Toinen ongelmakohta on klassinen suomalainen viritys jossa nopeuden alentaminen aloitetaan hyvissä ajoin 1,5 km ennen työmaata ja jatketaan saman verran työmaan jälkeen puhumattakaan niistä monista kerroista jolloin merkit unohdetaan paikoilleen. Pakko suorittaa myös pientä vertailua tuonne keskisempään eurooppaan jos tuli taas pikkuisen ajeltua. Jos tietyö alueella ei näkynyt ketään töissä niin varoitusmerkit olivat paikoillaan mutta nopeusrajoitukset olivat huputettuina joten matka sai jatkua ilman tarpeetonta hidastusta, monella työmaalla huomiota kiinnitti se että työntekijöiden suojana oli betoniporsaita ja liikennettä ohjattiin siirrettävillä liikennevaloilla. Tärkeimpänä kaikista siitä kohdasta missä tietyö ja nopeusrajoitus alkoivat pystyi näkemään varsinaisen työskentelyalueen ja voi olla varma että nyt on jotain tapahtumaa edessäpäin ihan heti eikä jossain tuolla muutaman kilometrin päässä muutamaa unohtunutta kumikartiota tienlaidassa. Jostain syystä tuolla ihmiset tuntuivat pystyvän ajamaan uudella asfaltilla jossa ei ole tiemerkintöjä aivan normaaleilla nopeuksilla jopa meikäläisittäin täysin mahdottomalta tuntuvan 500 metrin matkan, ilman että kilometriä ennen tätä maagista kohtaa nopeutta pudotetaan 60 ja ilman tämän maagisen kohdan jälkeistä kilometrin mittaista hidasta pätkää jossa saavat hermot levätä tuollaisesta käsittämättömästä vaarasta selviämisen jälkeen. Sama näytti koskeva myös kaiteita vaikka näin motoristin näkökulmasta kaiteeton kohta on vain turvallisempi.<br />
<br />
Koska aina ollaan niin näppäriä sanomaan mitä niin sekopäisen blogistin ratkaisu miten voisi olla se että rajoituksia siirrettäisiin lähemmäs itse työmaata ja silloin kun päivä on päättynyt niin rajoitukset huputettaisiin tapauksissa joissa mitään todellista tarvetta hidastukseen ei ole, työskentelyalueen parempi suojaus niin että kumikartiot korvattaisiin isommilla esteillä. Rajoituksia voisi tehostaa valvonnalla mutta vain siinä tapauksessa että edellä mainitut ehdot täyttyvät eikä rakennella hassunhauskaa sakkorysää valtion pohjattoman kassan täytteeksi. Kannattaa muistaa että Saksassa yleisrajoitus on 100 km/h kaikilla teillä ellei muuta ole liikennemerkein osoitettu ja harvoin on, mutta silti siellä tuntuu liikenne sujuvan huomattavasti rennommin ja joustavammin kuin täällä karussa pohjolassa jossa perinteisesti on käytössä nopeuteen kielto, kielto ja päälle vielä lisäkielto. Tienkäyttäjien kunnioitusta tikkareihin ei nykyisessä tilanteessa palauteta tehovalvonnalla vaan sillä että muutetaan kiellot ja rajoitukset sellaisiksi että niiden tarpeellisuus ymmärretään. Ymmärrykseen ei auta se että muutetaan rajoitusta 80 -> 70 ja viritetään linnunpöntöt kuvaamaan ja väitetään vakavalla naamalla että kyseessä on liikenneturvallisuus eikä rahastus. Sen sijaan pitäisi katsoa missä kaikkialla nopeudet voidaan nostaa 80 -> 100 tasoon ja paljonko voidaan moottoriteiden nopeuksia nostaa eikä aina ensimmäisenä ruveta ihmettelemään sitä pysyvätkö tuolla nopeudella kaikki kukat varmasti hatussa kiinni. Tämä on tietysti vain toiveunta koska paikallinen virkamies saa tyydyksen vain päästessään pompottamaan hallintoalamaisia mutta valitettava fakta on myös että se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-87708299425567250332013-07-13T13:15:00.000+03:002013-07-13T13:15:15.951+03:00Reissulla Euroopassa<div class="MsoNoSpacing">
22.-23.6 RMK-Travemünde</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö kosteassa kelissä, tasaista ajoa moottoritietä
pitkin Vuosaareen satamaan. Paperisota ja parkkiin odottamaan, parkissa (ja
laivalla) käyty keskustelua Juha Liesilinna jonka blokiin voi tutustua<a href="http://kotonakaukomailla.blogspot.fi/" target="_blank"> täällä</a>.
Laiva on melkoisen tyhjä luultavasti ajankohdasta johtuen. Tapauksetonta
kelluntaa ja maihinpääsyn odottelua. Normaali hallittu kaaos laivasta
poisajossa, tullista läpi suurempia intohimoja herättämättä ja sattumalta
ennakolta varatun hotellin kyltin bongaaminen tienvarresta. Majoittuminen Grüne
Jägeriin siistiin ja mukavaan mutta kuumaan huoneeseen. Tässä vaiheessa jos
olisi tulevaa tiennyt niin olisi tervehtinyt kuumuutta ilolla.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
24.6 Travemünde-Clasthal-Zellerfeld</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö pilvipoutaisessa säässä. Ensimmäisenä esteenä
Lübeckin kaupunki josta onneksi navin avustuksella läpi ilman suurempia
ongelmia. Razeburgin ja Mölln:in kautta Bücheniin jossa ensimmäiset ongelmat
navin kanssa (nämä ongelmat olivat leimallisia koko loppumatkalla ja syyksi
epäilin viimeisintä kartta/järjestelmäpäivitystä). Tie on poikki ja navi
lamaantuu tästä takaiskusta täydellisesti eikä osaa etsiä minkäänlaista
kiertotietä, itse asiassa saa sen vaikutelman että kyseinen pieni tie on ainoa
joka yhdistää tämän osan Saksaa muuhun Eurooppaan. Reittiä haeskellessa tulee
poikettua Gudowissa saakka mutta ei auta, takaisin Bücheniin ja paikallisen
ostostuonelan parkkipaikalla vanhempi rouva neuvoo toimivan kiertotien.
Melkoista pyörittelyä mutta lopulta edessä siintää Lauenburg jossa tankkaus ja
päiväsämpylä. Elben ylitys siltaa pitkin onnistuu vaikka vesi on vieläkin
selvästi normaalia korkeammalla. Ajoa kohti etelää suurempia kaupunkeja
vältellen, toissakesäinen masentava kokemus Rottweilista ja rottweilerin
etsinnästä matkamuistoksi saavat kiertämään Braunschweigin varman siitä että
sieltä ei kuitenkaan saa metwurstia. Erikoisena ilmiönä ovat metsäisille
alueille parkkeeratut lukuisat asuntovaunut ja autot joissa on kylkiin
ripustettujen kylttien perusteella mahdollista vaihtaa rahaa rakkauteen. Päivän
toinen tankkaus Goslarissa ja armottomassa vesisateessa Hartzin vuoristotietä
Clasthal-Zellerfeldiin ja majapaikan etsintää. Steakhouse Hotell, kun ajaa
pihalle niin paikan isäntä ryntää ulos näyttämään mihin pyörät parkkiin ja
lykkää avaimet käteen, huone nro.4 ja paperit voi täytellä myöhemmin. Huone on
upea eikä likikään niin kallis kuin pelkäsin koska paikka kuuluu
motoristiystävällisiin. Illalliseksi herkullista vahvasti maustettua
siankylkeä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
25.6 Clathal-Zellerfeld-Neudrossenfeld</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Hyvän aamiaisen jälkeen lähtö koleaan ja kosteaan säähän.
Tutustumista Hartz-vuoriston nähtävyyksiin reippaasta vesisateesta nauttien,
tässä näette alueen korkeimman vuoren jonka huippu on pilvessä eikä näy tänne,
you see…. Ajoa etelää kohti satunnaisissa mutta kiitettävän tasaisissa
sadekuuroissa, Thüringenwaldissa lämpötila sateessa putoaa parhaimmillaan 8
asteeseen. Tankkaus ohimennessä pikkukylässä ja takaisin tienpäälle. Runsaasti
mukavia mutkittelevia pikkuteitä mutta sade ja kylmyys estävät enemmät
nautiskelut. Muuten varsin tapaukseton päivä kunnes tulee aika hakeutua
yöpuulle, yö painaa päälle mutta puuta ei tunnu löytyvän. Navin lievästi
sekavien ohjeiden mukaan ajellaan ristiin rastiin Bayreuthia ympäröivällä
maaseudulla kuulemassa Nicht Zimmer tai potkimassa suljettujen Gasthoffien
ovia. Parhaassa tapauksessa pääsee sentään sisään vastaanottotiloihin ja
asukkaitakin tulee sisään mutta henkilökuntaa ei vain näy huolimatta ankarasta
respan kellon pimputuksesta. No tulee siellä vartti pidettyä sadetta mutta
ala-aula on kuitenkin niin tylsä leiriytyä joten suuntaamme muualle. Parin
turhan lisäyrityksen jälkeen Hotel Gasthoffiin Neudrossenfeldiin josta löytyy
tilaa. Kyseessä on paikallisen perheyrityksen (panimo) pitämä
hotelli-ravintola. Upea iso huone sopuhintaan,
todella hyvät ruuat ja hyvää olutta. Lisäbonuksena huoneen ikkunasta voi
katsella pesässä kahden poikasen kanssa touhuavaa haikaraemoa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
26.6 Neudrossenfeld- Chiemsee</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Hyvän aamiaisen jälkeen koleaan keliin tienpäälle.
Lämpötilat pyörivät uskomattomissa +6-+8 astetta, keski- eurooppa, keskellä
kesää! Norjaan voisi tälläistä keliä odottaa mutta ei tänne. Vaatevarastosta
alkaa olla kaikki käytössä mutta silti voi tauoilla hyvällä omallatunnolla
hyppiä lämpimikseen. Tankkaus Shellillä ja paikallista lehtihyllyä ja muuta
tarjontaa saa kyllä mukavasti puolisen tuntia lämpimässä silmäiltyä. Iltapäivää
kohti sää alkaa pikkuisen lämpenemään joten kohteena on Louis Landshutissa.
Mukaan tarttuu parempi karttasarja alpeilta, pari kalvo- ja lämpöpaitaa. Näitä
rikkaampana, ja lukemattomia euroja köyhempänä jatketaan matkaa kohti etelää.
Kohteeksi valikoituu saksan toiseksi suurin järvi ja sen itärannalla oleva
Chieminingin kaupunki. Järven rannasta löytyy Gasthause joka vaikuttaa
päällisin puolin hyvältä. Huone osoittautuu helvetin pieneksi luukuksi johon
isokokoisen koiran majoittamalla syyllistyisi eläinsuojelurikokseen ja muut
huoneet ovat täynnä. Sitten syömään, ovenpielessä on jos jonkinlaista plakaatti
alkaen Michelinin vuosikirjan maininnasta. Maininta on ilmeisesti tullut siitä
että paikan pöperöt maistuvat renkailta tai sitten vaan kehotus välttää
paikkaa. Koska ollaan järven rannalla, ja kaksikin tarjoilijaa suosittelee,
niin otan pääruuaksi jotain kalaa. Annos on melkoinen pettymys, lautasenkokoinen
mudanmakuinen otus jonka evoluution seuraava vaihe on piikkisika, ei maun mutta
perkeleellisen terävien ruotojen määrän takia, ruotoa on enemmän kuin pienessä
ahvenessa. Ankaran rääpimisen jälkeen saan vajaan puolet kalasta syötyä ja
hyvien uutisten huipentumana tulee tieto että kahden päivän päästä Grossclocknerilla
sataa lunta joten reititystä pitää hioa uusiksi.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
27.6 Chiemsee-Sillian</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Aamulla huomio kiinnittyy ala-aulassa oleviin
täytettyihin kaloihin, olen varma että niitä oli eilen saapuessamme neljä
kappaletta, mutta tänä aamuna niitä on enää kolme jäljellä. Yhden kalan
katoamista ei tarvitse ihmetellä kun muistelen illallista. Kina aiheesta jatkuu
läpi itse asiassa yllättävän hyvän aamiaisen jonka jälkeen liikkeelle
tavanomaiseksi muodostuneeseen säähän. Louisilta hankitut paidat tuntuvat
olevan hintansa arvoisia, koska kylmä ei ala ahdistella miestä hilpeää ja
eteneminen kohti Grossclockneria sujuu mukavasti ja vauhdikkaasti. ideana
pyrkiä jo tänään läpi ja lyhentää siis reittiä päivällä. Pyrin alustavassa
nousussa ja mutkissa pelaamaan hyvän ja rauhallisen aseman ohittelemalla
pakettiautoryppään. Portille maksamaan Hoch Alpenstrasse tienkäyttömaksu
23€/pyörä ja temmeltäessä Rukan puvun huonosti sijoitettujen vetoketjujen
kanssa sama perhanan pakettiautorypäs on rfid:n tai vastaavan etäluettavan
maksun takia päässyt taas eteeni. Sitten lähtee vinkaisemaan ylöspäin ja
ohituskaistat pitävät huolen siitä ettei pakettiautoja tarvitse kauaa katsella.
Ylöspäin nollamutkia hyväkuntoisella, joskin kapeahkolla tiellä. Maisemat ovat
fantastiset ja pikkuhiljaa ruohikko antaa tilaa lumelle ja lämpötila putoaa +5
asteeseen ja tienvarteen ilmestyvät murmelivaroitus-taulut. Bikers Point on
pääosin pilvessä joten kovin esteettisiä näköaloja ei ole havaittavissa.
Samalla tasanteella olevasta ravintolasta tulee ostettua parit pyörätarrat ja
lämpimiä leipiä lounaaksi. Takaisin tienpäälle, korkeimman huipun kautta
tasaista pudottelua alaspäin. Mukavia nollamutkia joissa meinaa tulla ahdasta
linja-autojen kanssa, seurattu kiinnostavaa huutoa bussikuskin ja henkilöauton
kuljettajan välillä aiheesta kumpi peruuttaa ja kumman syy. Ylhäältä tuli
ostettua murmeliöljystä tehtyä voidetta jonka pitäisi auttaa lihaskipuihin,
mietiskelen niin tiiviisti millaisella puristimella murmeleista saadaan öljyä
että melkein ajan edellä nollamutkaan jarruttavan auton perään, ABS pelastaa
päivän. Matka jatkuu kohti Italian rajaa, navin surkeaa toimintaa kiroillessa
tulee pysähdyttyä tankille kun hauska jymy-ylläri selviää. Takalaukkua tuli
auottua ylhäällä ja laukku on kuin onkin sen verran ilmatiivis että laukkuun on
jäänyt messevä alipaine, kansi on painunut lommolle eikä aukene sormivoimilla
repimällä. Lopulta ruuvimeisseli käyttöön ja sillä kampeamalla saa sen verran
tiivisteeseen mutkaa että reilu sihinä ja kannen paukahdus muotoonsa kertovat
laukun olevan taas avattavissa. Saapuminen Sillianiin ja kunniakierros
kaupungilla majoitusta etsien. Päätös kohdistuu motoristiystävälliseen
Schwarzer Adleriin, paikka vaikuttaa lähes tyhjältä mutta joudumme 4:teen
kerrokseen ullakkohuoneeseen jossa on saakelin kylmä. Erikoisesti sisustettu
aula vie puolet kerroksesta ja saa aikaan vaikutelman hippikommuunista.
Syötävää on tarjolla alakerran baarista joskin varsin rajoitetusti joten
vaikutelma muutaman nuoren pitämästä hippikommuunista vaan vahvistuu.
Ilmeisesti vähäisestä asiakasmäärästä johtuen paikan yleiskuluissa säästetään
kuittipaperin kohdalla.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
28.6 Sillian-Machese</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen tihkusateessa ja +7
asteen lämpötilassa tien päälle. Sään sopivuuden innoittamana tankkaus
talviurheilukeskus Cortinassa. Asfaltin kunto heikkenee tasaisesti etelään
mentäessä alkaen vastata suomalaista perustietä. Oikaisu Passo di Giaun kautta,
paha virhe, 41 km, 2253 m, +1.5 astetta lämmintä ja tuoretta lunta. Tapaamme
tuohtuneen vanhemman miehen joka on juuri käyttänyt uuden Dukati 848 kyljellään
lumen takia. Pyörän kylki on pahan näköinen ja herran sadepuku riekaleina mutta
kehuu että ei mitään isompaa vammaa. Välipala Alleghessa ja matkaan kohti
länttä ihmettelemään Italialaista liikennettä. Ainoa varma asia on että
Italiassa eivät työt liikennesuunnittelussa ihan äkkiä pääse loppumaan, sen
verran kusipäisiä ratkaisuja on havaittavissa, sopii tietysti hyvin yhteen
kusipäisten italiaanojen kanssa. Rooman vallan ajalla vielä oli kuri ja
järjestys ja asioita osattiin johtaa ja hallita mutta sen jälkeen niemimaan yli
ovat menneet itägootit, läsigootit, muuten vaan gootit, vandaalit ja kaikki
muut jotka saivat päähänsä lähteä kansainvaellukselle. Jokaisella ylityksellä
on raiskattu kaikki kaksijalkaiset tikapuista ja kananpojista lähtien ja
syntynyt seos on se mitä kutsutaan italialaiseksi. Tyypillinen liittyminen
moottoritielle tapahtuu siten että lyödään moottoritien laitaan stop-merkki ja
siitä sitten vaan ilman mitään kiihdytyskaistaa sekaan. Normaaleilla teillä
olevat kääntymiskaistat toimivat pysäköintipaikkoina yhdessä sulkualueiden
kanssa. Sen voi vielä ymmärtää että kaupungit on alkujaan suunniteltu hevosille
ja aaseille jotka niillä ratsastivat mutta miksi hiivatissa pitää jatkaa samaa
suunnittelulinjaa vaikka autot on jo keksitty. Trenton lähellä ajaessani
liikenneympyrän ulommalla kaistalla kohti toista liittymää joku läski
mammanpoika, jolla on kiire äidin/vaimon tossun alle, lykkää sisemmän kaistan
ja keskustan kautta koko perkeleen liikenneympyrän halki, paniikkijarrutus ja
saan kuin saankin pyörän pysähtymään niin etten tule jyrätyksi. Annan
välittömästi palautetta potkaisemalla peiliä mutta hankalan tasapainotilanteen
johdosta en osu vaan joudun tyytymään koko oven mittaisiin saappaan
kulutuspalojen tekemiin naarmuihin. Pullea kirjoituspöytäsankari toimii
lajilleen ja italialaisille tyypillisellä tavalla ja pakenee paikalta.
Saapuminen Riva del Gardaan ja sieltä järven itälaitaa pitkin etelään, muutaman
kilometrin ajon jälkeen Tempestasta etelään alkaa autojono. Splittaan jonon
kärkeen muiden pyörien kanssa vain todetaksemme että tie on katkaistu poliisin
toimesta. Ylärinteeltä pudotellaan noin pään kokoisia kiviä alas ja
italialainen logistiikan ja joustavuuden taju eivät anna muuta mahdollisuutta
työn suorittamiseen kuin perjantain ruuhka-aika. Puolen tunnin odotuksen
jälkeen ainoa siunauskihvelin kokoisella lapiolla varustautunut mies saa tielle
asti pudonneet kivet syrjään ja motoristit päästetään liikkeelle. Majoittuminen
Hotel Alba:n, suunnitelmien muuttumisen johdosta olemme päivän etuajassa
varauksesta mutta huone löytyy. Hotellia pitää vanha pariskunta joista rouva
topakasti sijoittaa pyörät siellä ennestään olevien kymmenkunnan pyörän
lisäksi, paikka on tupaten täynnä saksalaisia motoristeja johtuen sijoituksesta
Touren Fahrer:in listoilla. Ehdotonta plussaa paikalle tuo itsepalvelubaari
josta voi hakea haluamaansa juotavaa omassa tahdissa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
29.6-2.7 Makchese</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Pyörimistä alueella. Monte Baldon ympäriajo riittävän
lämpimässä säässä on suurimmaksi osaksi hauskaa, joskin hauskuutta rajoittaa
italiaanojen taipumus ajaa kuin pulloperse siat piittaamatta säännöistä tai
turvallisuudesta. Liikenneympyrät koostuvat keltaisella maalilla suditusta
kehästä jonka keskusta on asfalttin asemasta tehty mukulakivistä ja jollaisesta
makaroninmussuttajien on hyvä pyyhkäistä suoraan lävitse. Joudumme pysähtymään
tällaiseen ympyrään kun ei anna luonto periksi tuupata suoraan sekaan,
taaksemme pysähtynyt Italo Perkeletto ei kestä odotusta vaan tempaisee
vastaantulijoiden kaistalle ja suoraan muiden tienkäyttäjien eteen ympyrään
torvien soidessa ja jatkaa matkaa huitoen kuin semafori. Poikkeaminen
Costermanossa saksalaisten sotilaiden hautausmaalla. Runsaat 21 000
saksalaisten kaatunutta haudattiin tänne sodan loppuvaiheessa ja alue on
vaikuttava kaikessa pelkistetyssä karuudessaan. Itärantaa takaisin Malchesineen
kun perään tulee hälytysajossa oleva ambulanssi, välittömästi tien oikeaan
reunaan, samoin kuin jonossa ajavat saksalaisetkin, niin että ambulanssi saa tilaa ohittaa. Sen
sijaan Marco Perkelettoille näyttää tämäkin asia olevan liian monimutkainen
koska tilaa ei anneta vaan lähdetään tien auettua ajamaan kilpaa ambulanssin
kanssa ja samalla aiheutetaan hässäkkä joka hidastaa kaikkien vauhtia,
ambulanssi mukaan lukien. No jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla
vaatia.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
2.7 Malchese-Gomagoi</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Aamun lähtöhässäkkä, ohjeistuksesta huolimatta toinen
Bandit saadaan kyljelleen hotellin pihasta tielle vievässä jyrkästi alaspäin
viettävässä ja reilusti kallistetussa mutkassa. Vauriolistalle naarmuuntunut
kate, vilkku ja jarrukahva, vilkku saadaan toimintakuntoiseksi kasaamalla se
jeesusteipillä ja surkeasti alkanut päivä voi jatkua. Ensimmäisenä tavoitteena
Bolzano jossa tarkoitus tutustua jäämies Ötzi:stä kertovaan näyttelyyn.
Matkalla pääsee tutustumaan muutamaan paikalliseen erikoisuuteen kuten kartalla
näkyvään liikenneympyrään jota ei ole koskaan vaivauduttu siirtämään
reaalimaailmaan tai Bolzanoa kohti moottoritieltä lähtevään erkanemiskaistaan
joka johtaa huoltamon pihalle. Jäämies Ötzi oli maailmanluokan sensaatio löytyessään
-91 ja näytteillepano on upea, tämän upeuden löytäminen tosin on lievästi
ongelmallista. Alue on jonkinlaista isoa kävelykatua, lähimmät parkkipaikat
löytyvät puolen kilometrin päästä ja opasteita ei mistään. Pyörimistä katusokkelossa navin ja kartan avustuksella
kypäröitä kantaen ja lopulta näyttely löytyy. Ötzi itse makaa pakastimessa
johon näkee sisään pienestä ikkunasta ja varusteet ovat hyvin esillä samoin
kuin löytämisen vaiheet ja tehdyt tutkimukset. Takaisin sokkeloisille kaduille
etsimään paikkaa mihin pyörät tuli laittomasti jätettyä, pienen sekoilun
jälkeen pyörät löytyvät ja matkaan. Taistelua ulos kaupungista jossa jokaisen
liittymän sulkualue näyttää toimivan samalla parkkipaikkana. Viimeinen suurempi
liikenneympyrä on osittain tukossa koska pari tagliatellaa on päättänyt parkkeerata
autonsa rinnakkain ympyrän toiselle kaistalle kuulumisten vaihdon ajaksi.
Moottoritielle ja kohti Stelviota, rajoitus 110, Banditien matkanopeus 135 ja
jatkuvalla syötöllä väkeä vetää vasemmalta ohitse. Siirtyminen pienemmille
teille ja otan tavaksi ajaa tunneleissa pitkät päällä onnistuttuani väistämään
ensimmäistä vastaantulevaa ohituskiellon rikkojaa, voin vakuuttaa ettei ole
miellyttävä tunne arpoa kuinka lähelle kiviseinää uskaltaa mennä. Saapuminen
Gomagoin kylään ja majoittuminen Gomagoi Hof:iin, upea paikka joka tarjoaa
hyvää ruokaa ja erinomaista paikallista olutta. Huone iso ja ilmava 3 hengen
huone joka on täysin remontoitu.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
3.7 Gomagoi-Klosters</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen kosteassa ja koleassa
säässä Passo Stelviolle, nousu alkaa hyvin joskin nollamutkat oikealle ovat
selvästi hankalampia. Puolivälissä nousua oikealle kääntyvässä nollamutkassa
alkaa tapahtua, vedän aivan oletetun keskiviivan viereen kun ylhäältä tulee
joku haiseva Mario lemuavalla Fiat Pandallaan ja joka peri-italialaiseen tapaan
oikoo kurveissa yhtään katsomatta. Jos olisin osannut katsoa pidemmälle mutkaan
niin mitään ei olisi tapahtunut mutta valitettavasti pää ei käänny 180 astetta
suoraan taaksepäin ja yläviistoon. Sen verran hitaalla nopeudella ja valmiiksi
kallellaan olevalla pyörällä että en saa kunnon osumaa autoon mutta pikku
tönäisyn kuitenkin joka riittää ja lähden nätissä joskin lyhyessä kaaressa
pyörän yli, oikeastaan näin jälkeenpäin ajatellen pikemminkin sivulle kuin yli.
Perässä ajavat kehuivat että oli komean näköistä kuin tulin kierimällä vastaan.
Pandaa ajava Silvio kusipää toteuttaa normaalia italialaista vastuunkantoa ja
häviää vauhdilla alarinteeseen. Alaspäin tulevat saksalaiset motoristit
auttavat pyörän pystyyn ja keräilevät romuja tieltä. Saldona perinteistä toisen
kyljen romua sekä viime syksynä uusittu kypärä mikä vituttaa eniten,
takaraivosta ovat kuidut näkyvissä joten uusimisen paikka. Takaisin matkaan ja
seuraava tauko Stelvion huipulla, vietän laatuaikaa harrastamalla yleistä
vittuilua kaikille vastaantuleville italialaisille. Alaspäin ja kohti Livignoa
Passo di Eiran kautta. Livignossa pysähdys ja sen verran vielä ottaa päähän
että menen kuselle paikallisen kaupungintalon pihanurmelle. Livignon järven
länsilaitaa pohjoiseen ja lopulta kyltit jotka kertovat että nyt on poistuttu
länsi-euroopan perseestä Sveitsin puolelle ja samalla pääsee suorittamaan 10 €
tunnelimaksun. Tämän maksaa mielellään että pääsee pois maasta jonka
tähtihetket olivat Rooman valtakunnan aikaan ja joka sen jälkeen on tuottanut
lähinnä sähellystä ja sekaannusta. Tosin on myönnettävä että tekevät hyvää
ruokaa ja jäätelöä. Tankkaus Zernezissä, korkeaoktaanista tankkiin koska koko
italiasta ei tuntunut löytyvän muuta kuin 95 oktaanista. Flüelapass:n läpi
Davosiin ja sieltä Wolfgangpass:n läpi Klostersiin. Mukavaa matkantekoa kun voi
taas vaihteeksi luottaa siihen että liikennesääntöjä noudatetaan noin
pääpiirteissään eikä yleinen perseily ole itseisarvo. Majoittuminen Sport
Hotel:iin joka tarjoaa pyörille jopa tallipaikan, hyvin tähän asti. Majoitus on
perinteiseen Sveitsiläiseen tapaan luokkaa hintava ja sekaannuksen takia tulee
vahingossa otettua vielä illallinen valmiiksi maksettuna. Tämä osoittautuu
virheeksi, olisi pitänyt katsoa niitä ovenpieliä tarkkaan ja huomata kyltti
joka kertoi ravintolan saaneen maininnan jossain ruokalehdessä. Alkupalat
olivat savustettua saksanhirveä ja kooltaan luokkaa jota yleensä käytetään
makupaloina koirankoulutuskentällä keskikokoiselle rodulle, pääruokana oleva
kyljys oli kokoluokkaa rääpe jonka löytää viimeisenä lähikaupan
tarjouspaketista jotta määrätty paino saatiin täyteen.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
4.7 Klosters-Konolfingen</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen poutaisessa
säässä. Lämpöä on sen verran runsaasti että jo ensimmäisellä tauolla voi
keventää varustusta. Matka suuntaa kohti länttä ja tarkemmin sanoen Berniä.
Moottoritiemaksua vältellen Glaruksesta Klausenpass:in kautta Altdorfiin. Passo
kulkee vain 1948m korkeudella mutta vähintään puolet siitä on pilvien peitossa,
näkyvyys putoaa n. 20 metriin mutta koska ollaan sivistyneillä seuduilla eikä
Italiassa vastaantulevat autot ajavat maltillisesti ja huomioivat muut
tielläliikkuja. Paikalliset lehmät eivät ole yhtä kohteliaita laiduntaessaan
alueella ilman minkäänlaisia aitoja. Fiilis on aivan uskomaton puskiessa
nollamutkista läpi tässä näkyvyydessä, siellä täällä olevat talot lipuvat
sumusta näkyviin ja pois aavemaisesti ja jopa moottorin ääni tuntuu vaimenevan.
Lopulta tie laskee pilven alle ja ensimmäiselle levikkeelle tauolle muutaman
saksalaisen motoristin kanssa. Sen verran jännitti että lasken kunnon pitkän
kaarikusen, n. 200 metriä, suoritusta helpottaa tosin pystysuora seinämä jonka
matalan kaiteen ylitse lorottelen. Altdorf:in tankkaamaan ja välipalalle ja
Luzernin kautta kohti Berniä. Koska ilta alkaa olla jo pitkällä päätetään
jättää karhut seuraavaan päivään. Ensimmäisenä tulee navista jokin
linnahotelli, poikkeama paikanpäälle mutta jo parkkipaikka vakuuttaa että
kyseessä on väärä paikka koska halvin auto näkyy oleva Porschen maasturi. Kohti
seuraavaa paikkaa, navin antamasta osoitteesta löytyy Hotel Gasthause joka on
sulki torstaisin. Jälleen matkaan ja lopulta löytyy HotelGasthause Kreutz jossa
on tilaa. Illalliseksi järeä pihvi joskin paikka ilmeisesti kuuluu
zombityövoimalla toimiviin koska ruokasalissa meinaa olla kärpäsiä ihan
riesaksi asti. Huone viereisessä rakennuksessa on mukava, siisti ja ilmeisesti
aivan äskettäin remontoitu, ongelmana sängyn tyynyt joka koon ja paksuuden
perusteella on hankittu jostain penkinpäällisiä myyvästä puutarhaliikkeestä.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
5.7 Konolfingen-Todtnau</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Todellinen budjettiluokan aamiainen, ainoa liha mitä saa
leivän päälle on ylähuuli. Aurinkoisessa ja lämpimässä säässä kohti Berniä,
oikean paikan löytyminen ilman suurempia ongelmia ja nalle jos toinenkin tulee
nähtyä. Valitettavasti idea lemmikkikarhusta ei oikein tunnu ottavan tulta ja
paikallisilla ei ole mitään tietoa mistä saisi ostaa yhden karhun. Karhut on
nähty joten kohti pohjoista ensimmäisenä tavoitteena Basel ja sen sisarkaupunki
Weil am Rhein jossa pitäisi olla Louisin liike. Homma etenee hyvin kunnes
päästään kaupunkiin asti, tällöin jo aiemmin ilmenneet Tomtom Urban Riderin
ongelmat tulevat tuskallisella tavalla ilmi. Navi on koko ajan opastuksessaan
3-5 sek. jäljessä ja siltojen/ylikulkujen takia lähekkäin on useita teitä navi
hyppii holtittomasti tieltä toiselle, samoin tiukat käännökset tuntuvat
sotkevan kartan piirron totaalisesti. Kun neljännen kerran kääntyy väärään
suuntaan navin myöhästyneiden ohjeiden takia (kaupunkiliikenteessä kun ei voi
pysähtyä jokaiseen risteykseen/kaistanvaihtoon odottamaan että navi ehtii
mukaan) ja melkein aiheuttaa kolarin kaistanvaihdollaan (kiitokset hereillä
olleelle saksalaiselle Audi kuskille)mitta on täynnä, ensimmäiselle
huoltoasemalle suunnista välittämättä ja kylmää juotavaa. Lämpö pyörii +28
asteessa, aurinko paistaa ja ajopuku loiskuu sisälle valuneesta hiestä.
Varttitunnin viilennys ja hermojen lepuutustauon jälkeen uusi yritys ja tällä
kertaa onnistun ennakoimaan navin mielenliikkeet niin hyvin että Louis löytyy.
Hetken haeskelun jälkeen löytyy englantia puhuva kaveri ja pikaisen tarkastelun
tulos on että kypärä on entinen. Verratessa uuteen vastaavaan näkee kuinka
styroksit ovat painuneet takaraivon kohdalta mihin isku tuli. Uutuusväreissä oleva
XR-1100 kainaloon ja kyselemään pystyisikö joku vaihtamaan Scalan vanhasta
uuteen kypärään, vaihto ei onnistu ennen kuin maanantaina. Tästä suivaantuneena
vaihdan sen itse pihalla kaupan edessä olevalla pöydällä, vie noin 5 minuuttia,
sitten vaan irtorojut takalaukkuun ja vanha kypärä liikkeeseen pyynnöllä että
tuhotkaa tämä tai myykää jollekin italiaanolle. Kohti pohjoista suuntana
Titisee-Neustad ja tasaista lentoa lähes tyhjillä teillä. Todtnaun kylässä
silmään osuu iso Touren Fahrerin juliste joten majatalon pihaan kyselemään
huonetta. Hotelli Lawinen isäntä kokinpuvussaan kiillottelee omaa pyöräänsä
pihalla, huone löytyy, iso omalla parvekkeella ja tilaa on vaikka lampaat
söisivät. Pihalla nauttiessa kylmää olutta tien toiselle puolelle tulee peura
ruokailemaan. Keskustelussa ei selviä
että mikä mies isäntä oikein on mutta ei todellakaan mikään tavallinen kokki,
annokset isoja ja herkullisia ja esillepano kuin pieniä taideteoksia, luokkaa
jota tavallisesti näkee TV:stä ammattikokkien kilpailuista.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
6.7 Todtnau-Idar-Oberstein</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö todella hyvän aamiaisen jälkeen aurinkoiseen säähän
ja kohti pohjoista edelleen Schwarzwaldin synkissä uumenissa pysyen. Lopulta
Strasbourgin itäpuolelta suunta muuttolinnun tarkkuudella kohti Zweibrückea.
Ajan voittamiseksi oikaisemme Ranskan läpi. Tauolla tulee huomioitua
levähdysalueen kunto, kaikki roskikset ovat ääriään myöten täynnä ja melkoinen
määrä jätettä on levinnyt ympäristöönkin. Takaisin Saksan puolelle ja
tankkaamaan sekä yösijan etsiskelyä aloittamaan Thallichtenbergista . Jonkin
äärimmäisen hämäräperäisen kulttuuritapahtuman takia kaikki lähiseudunkin
majoitukset ovat täynnä joten suunta vanhaan tuttuun Idar-Obersteiniin jonne
jostain syystä tunnun aina saksassa käydessäni joutuvan. Ensimmäisestä paikasta
ei saa mitään syötävää joten suuntana neuvottu Schloss sanken majataloon, huone
on kuuma kuin tietyn paikan esikartano mutta viilenee nukuttavaksi kun jättää
ikkunat auki. Illalliseksi paikan erikoisuus, avotulella grillattu 4 cm paksu
kimpale sikaa, vielä pieni pyörähdys kylällä ja nukkumaan,</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
7.7 Idar-Oberstein-Warstein</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö aurinkoisessa säässä kun ensin on hikoiltu tunnin
verran paikallisessa mineraalimuseossa. Sen jälkeen kamppailtu navin kanssa
koska näyttö toimii miten sattuu, kirjoittaminen on yhtä tuskaa ja kirjainten
arpomista, ei puhettakaan että voisi käyttää hanskat kädessä. Etenemistä
koiliseen ja laskeutuminen Reinin laaksoon. Tasaista ajoa kauniita maisemia
ihaillen pitkin joen rantaa, lähes jokaisella mäennyppylällä on jonkinlainen
vanha linna tai muu linnoitusratkaisu ja niiden lisäksi pääsemme ihailemaan
Loreleyn kiveä. Haltia ei tunnu olevan paikalla joten lienee ihailemassa
aarrekätköään, niille joita asia tarkemmin kiinnostaa kannattaa etsiskellä
hakusanoilla Reininkulta tai Niebelungen sormus. Laaksosta ylös ja kohti
Warsteinia, Siegenin alueella navi sekoaa täysin ja jostain syystä pyrkii
ohjaamaan kaiken liikkumisen Rothaargebirgen metsäalueelle. Huolimatta
uudelleen annetuista kohteista ja erilaisista reittisuunnittelu parametreistä
kokoajan tuossa pikkutiesokkelossa osuu risteyksiin joissa on kyltti Siegen 30
+/- 5km. Ties monennenko kerran tulee navin uusin päivitys kirottua helvetin
alimpaan rikkikattilaan ja pikkukylän huoltoasemalta kyselemään tarkkaa
paikkatietoa. Tuurilla kohdalle sattuu paikka jossa hyvää englantia puhuva
nuori nainen antaa ohjeet joilla alueelta pääsee pois. Uudestaan kohti
pohjoista ja koska aikaa on maaseutukierroksella vierähtänyt
moottoriliikennetielle 55 ja kohti Warsteinia. Nopeuden 190 jälkeen takalaukku
alkaa keventää yllättävästi keulaa ja saksalaiset antavat mukavasti tietä niin
että viimeinen 10 km menee käytännössä koko ajan splitaten nopeudella 140.
Majoittuminen Gasthof Hoppeen josta upea iso huone ja iltapalaksi sian
sisäfilettä gorgonzola kastikkeessa. Tankatessa tuli tavattua vanhempi HD kuski
joka puhui hyvää englantia ja kertoi olleensa useita kertoja suomessa jossain
metsäkoneprojektissa ja edelleen pitää säännöllisesti yhteyttä ja vierailee ystäviensä
luona. Käymme kiinnostavan joskaan ei poliittisesti korrektin keskustelun
saksan nykytilasta.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
8.7 Warstein-Husum</div>
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö mukiinmenevän aamiaisen jälkeen, aamiaista
tarjoilevalla tytöllä oli varsin syvään avoin paita ja ihan kivat tissit. Kohti
koilista ja ensimmäisellä tauolla tehty navin asetusten säätö ja resetointi
tuntuvat auttaneen ainakin sen verran että nyt ei eksyillä kaikkein pienimmille
teille. Tankkaustauolla huiviin Bockwurstia
ja hyvästä matkavauhdista johtuen saapuminen alkuiltapäivästä
vierailukohteeseen Rechburg-Loccumiin jossa sijaitsevien kaivausten ympärille
on rakennettu mahtava teemapuisto monisoluisen elämän kehittymisestä ja mitä
siitä tänäpäivänä tiedetään. Muutaman kilometrin polku esittelee eri aikakaudet
tyylikkäästi ja alueella on runsaat 200 luonnollisen kokoista fossiileihin
perustuvaa mallia, mukaan lukien yli 45m pitkä Seismosaurus. Paikallisesta
kaupasta mukaan tarttuu T-Rexin fossiloitunut hammas ja Utah-Raptorin
raatelukynsi. Majoituksen etsintää ja lopulta melkoisen soittelurumban jälkeen
löytyy Gasthause Dryer jossa on tilaa.</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
9.7 Husum-Travemünde</div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Lähtö niukahkon aamiaisen jälkeen aurinkoisessa säässä
kohti Munsteria ja siellä olevaa saksalaista panssarimuseota. Navin toiminnassa
edelleen jotain outoa kun ajosuunta vaihtuu lennossa aivan toiseksi. Museo
kuitenkin löytyy ja vie täydet 3 tuntia aikaa. Näytillä on vaunuharvinaisuuksia
joita ei Parolassa näe, Tiger, Könningstiger, Panther, Jagdtiger, Jagdpanther,
ynnä muita vanhoja taistelupanssareita. Uudemmasta kalustosta en ainakaan
muista että olisin koskaan aiemmin päässyt Merkavaa yhtä läheltä ihmettelemään.
Esillä on runsaasti entisen DDR:n kalustoa joka näytti herättävän nuoremman
saksalaispolven kiinnostusta mutta joka on jokaiselle suomessa armeijan
käyneelle varsin tuttua. Sinänsä kiinnostavaa oli tarkka tasapainoilu historian
ja poliittisen korrektiuden välillä, muistikuvani mukaan kuningastiikereitä oli
vain SS panssarijoukoilla käytössä mutta ainoat joukko-osasto tunnukset mitä
oli maalattuina olivat parissa vaunussa olevat Africa Corpsien tunnukset.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos isot metallihirviöt kiinnostavat.
Matkaan kohti Travemündea pienempiä maaseututeitä kierrellen ja matka
taittuukin mukavasti kunnes tulee aika luottaa navin ohjeisiin sataman
löytymisessä, parissa kohdassa navi näyttää sitkeästi käännöstä vasemmalle
vaikka paikalliset opasteet kertovat sataman löytyvän oikealta ja siinä
vaiheessa kun sataman nosturit jo näkyvät navi väittää matkaa olevan edelleen
runsaat 21 km. Saapuminen satamaan ihan paikallisia kylttejä seuraten ja sitten
armotonta jonotusta, pari tuntia lähtöselvityksen aukeamiseen ja sen jälkeen 3
h lastauksen alkamiseen puolilta öin. Jonossa tapaamme uudestaan Juha
Lieslinnan seurueen joten aika menee mukavasti käydessä läpi sattumuksia.
Lopulta ajo laivaan ja kellumaan kohti kotimaata.</div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-55248023945415331612013-06-06T08:53:00.001+03:002013-06-06T08:53:40.581+03:00Asian vierestäSilmääni pikkuiseen sattui <a href="http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/06/04/liikenteen-turvallisuus-kurjassa-jamassa-suomessa/20137933/304?n=1&ref=low_story_list" target="_blank">oheinen</a> uutispläjäys. Tärkeää ja painavaa asiaa varmaan jonkun mielestä, itselläni pistää silmään jonkinasteinen tarkoitushakuisuus. Uutisessa ei mainita mitään lähtötasoista eikä niiden erojen syistä, kauhistellaan vain muutoksen hitautta. Voisi pohtia ohimennen vaikka sellaista pikkuseikkaa että Epsanjassa kuolee parituhatta vuodessa ja Suomessa 200 niin onhan paljon helpompaa vähentää suuresta joukosta pois nippu onnettomuuksia. Tähän sitten joku voi todeta että seonnut blokisti unohti maiden kokoeron, ei unohtanut, sekopäinen blokisti muistaa vielä erinomaisesti trafin moottoripyöräuutisoinnin kuinka onnettomuudet ovat lisääntyneet. Kun huomautettiin että pyöräkanta on kasvanut enemmän kuin onnettomuudet trafi vastasi tiedottajan suulla että sillä ei ole merkitystä vaan ainoastaan absoluuttisilla onnettomuuksilla. Samahan tulee tuosta uutisestakin esille, moottoripyöräonnettomuudet ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi samaan aikaan kun moottoripyöräkanta on kasvanut 2.5-kertaiseksi, eli onnettomuuksissa on tapahtunut vähenemistä mutta silti motoristit ovat syyllisiä kaikkeen. Mitään syytä onnettomuuksissa ei voi missään tapauksessa olla vanhentuneella autokannalla, surkeilla liikennejärjestelyillä tai rappeutuvalla tieverkostolla.<br />
Jos tuota tilastojen kauhistelua pitäisi vähentää niin ensimmäiseksi voisi koittaa vaikkapa sitä että tilastointi muutettaisiin yhteneväksi muiden pohjoismaiden kanssa, eli siivottaisiin pois itsemurhat ja sairaskohtaukset. Sitten todettaisiin yllättäen että ollaankin jo melkein tavoitteessa ja voitaisiin keskittyä suurimpaan ongelmaan joksi jäisi alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Tämä ei kuitenkaan käy koska virallisen totuuden ™ mukaan ylinopeus on kaiken pahan alku ja juuri ja se tuottaa mukavasti rahaa valtion kassaan. Niimpä tämä hutkimus onkin suoraan trafin/liikenneministeriön/VM:n märkien päiväunien täyttymys, turvallisuus-helppo myydä koomalampaille, ylinopeus-kaiken pahan alku ja juuri ==><span style="font-family: inherit;"> a<span style="background-color: #f9f9f9; line-height: 18px;">lhaisemmat nopeurajoitukset ==> lisää sakkotuloja ==> tiestö kuluu vähemmän ==> kunnossapitoluokka voidaan laskea ==> säästyvät rahat voidaan lahjoittaa esim. kreikalle. Lisäetuna saadaan tuhat sydänkohtausta silkasta turhautumisesta kun kiire painaa päälle mutta teillä pitää nyssyttää niin hidasta vauhtia etteivät kukat irtoa yhdestäkään hatusta. Jostain kumman syystä muuten Tanska on saanut kehuja onnettomuuksien vähentämisestä vaikka siellä nostettiin nopeusrajoituksia.... outoa....</span></span>Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-79015386021235081322013-05-31T09:04:00.000+03:002013-05-31T09:04:13.267+03:00Näyttää siltä että <a href="http://www.smoto.fi/?p=560" target="_blank">järki voitti</a> EU:n parlamentin liikennevaliokunnassa joskin äärimmäisen niukasti. Tilanne sinänsä ei ole ohi mutta toivottavasti nyt tulee sentään muutama vuosi hengähdysaikaa ennen kuin katsastuslobbarit saavat aikaiseksi uudet vääristellyt tilastot ja valiokunnan maasutuksen käyntiin. Tavan mukaisesti Dekra et al. pyrkivät aktiivisesti tarjoamaan omia tilastojaan turvallisuusvertailuun huolimatta siitä että tilastot ovat yhtä luotettavia kuin liikenneturhan ylinopeustutkimukset. <div>
Jonain päivänä tuo katsastus pyörille tulee pakolliseksi, ja äänestyksen tiukkuudesta päätellen se päivä voi olla jo kolmen vuoden kuluttua, syynä se että tuossa yksinkertaisesti liikkuu niin isot rahat että seteliselkärankaisten poliitikkojen on mahdotonta vastustaa katsastusfirmojen toiveita.</div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-56257279498294844662013-05-27T09:49:00.001+03:002013-05-27T09:49:31.432+03:00Tuli vietettyä eilinen Apparalla .ORG:in ratapäivien merkeissä. Perinteiseen tapaan jätin päivän viimeisen setin ajamatta, alkoi väsy painaa ja pelkäsin että lipsahtaa yliyrittämisen puolelle ja sitä kautta myös rengasvalliin. Hauskaa oli mutta kyllä tänään on taas lihaksista huomannut että edellisestä sessiosta on aikaa, uskomatonta kuinka tuo käy voimille.<br />
Sinänsä huono homma on se että radan asfaltti alkaa muutamassa kohdassa olla aikas pahasti kulunut, uraa ja liukasta kiveä. Uusi pinnoite tekisi terää mutta ymmärrän hyvin että haluja investointeihin ei ole koska rata joutuu kamppailemaan jatkuvasti tiukkenevien meluvaatimusten ja lyhenevien käyttöaikojen kanssa. Melunmittaus on muuttunut, vielä viimevuonna oli 4500 kierrosta ja 95 dB kun nyt se on 5000 kierrosta ja samat desibelit. Pelkään pahoin että legendaarisen Apparan viimeiset vuodet ovat kovaa vauhtia menossa.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-82994014902775625762013-05-03T10:24:00.001+03:002013-05-03T10:24:35.652+03:00Viimeinkin uusi kausi on saatu käyntiin, koleudesta huolimatta on tullut pari tankillista jalostettua dinosaurusta laskettua ruiskurunkojen läpi. Eilinen Suviranta meni tuttujen kanssa jutellessa ja kesäistä kuumaa kaakaota nauttiessa. Huomiota on jo näillä vähilläkin kilometreillä kiinnittänyt teiden kunto, ilmeisesti seuraavassa kalustonvaihdossa pitää miettiä matkaenskaa ja keskiraskasta maastoautoa. Pahaa teki katsella Turenki-Turkhauta väliä johon viime kesänä vedettiin uusi asfaltti lähes koko matkalle, edes ajoratamaalauksia ei ole vielä saatu aikaiseksi mutta talven jäljiltä pinta on halkeillut. Pahimmillaan keskellä tietä on useiden metrien mittaisia railoja jotka pitävät huolen siitä että seuraavan talven jälkeen pinta on samassa kunnossa kuin ennen uutta asfalttia. Ihmetystä herättää että millä aiemmin nuo saatiin kestämään paremmin, luetun mukaan aimmin vedettiin paksumpi kerros tavaraa ja käytettiin halkaisijaltaan pienempää kiviainesta asfaltissa mutta nykyään noista on luovuttu säästösyistä.<br />
<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013050216971420_uu.shtml" target="_blank">Säästöistä</a> voisi ihan tavan mukaan muistella mikä olikaan summa joka tieliikenteestä kilahtaa valtion pohjattomaan säkkiin, sitten sitä voisi verrata siihen summaan joka käytetään tienpitoon, olisikohan mitenkään mahdollista että tieliikenne tuottaisi valtiolle niin paljon rahaa että tuo miljardin korjausvelka voitaisiin kattaa.... Ei se varmaan ole mahdollista, eihän kukaan voi kuvitella että "minä olen runotyttö" ministeri olisi tuollaisen jättänyt huomioimatta.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-41835665463237312002013-04-12T09:22:00.002+03:002013-04-12T09:23:31.501+03:001984 Was Not Supposed To Be An Instruction Manual<span style="font-family: inherit;">Uhkaavasti näyttää siltä että "Bring me Solo and wookie" ministerin lempilapsi satelliittipohjainen ihmisten kyttäysjärjestelmä tekee <a href="http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2013/04/10/tiemaksut-tulevat---suomen-autot-satelliittivalvontaan/20135129/66" target="_blank">tuloaan</a>. Perusteluina jälleen kerran vanhat ja väsyneet kommentit:</span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'Lucida Grande', Verdana, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Keskimääräistä vähemmän ajavat maksaisivat veroja vähemmän ja keskimääräistä enemmän ajavat maksaisivat vastaavasti enemmän.</span></span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'Lucida Grande', Verdana, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Ei ole ilmeisesti vieläkään mennyt työryhmän päähän sellainen pikkuseikka että nykyinen polttoainevero ihan automaattisesti rokottaa enemmän rahaa niiltä jotka ajavat enemmän ja vähemmän niiltä jotka ajavat vähemmän, lisäksi järjestelmä osaa ottaa ihan automaattisesti huomioon ajotavan vaikutuksen. Mutta nykyisen järjestelmän ongelma on tietysti siinä että se ei mahdollista tehokasta kansalaisten kyttäystä eikä ennenkaikkea järjestelmätoimittajien tarjoamaa maasutusta.</span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; font-family: Courier New, Courier, monospace; line-height: 21px;">Yksi selvitettävä kysymys on, missä suhteessa kilometri- ja polttoaineveroa kerättäisiin. Teoreettiset mallit näyttäisivät viittaavan siihen, että tehokkaimmat ympäristö- ja valtiotaloudelliset vaikutukset saataisiin polttoaine- ja kilometriveron yhdistelmällä, Risto Murto sanoo.</span><br />
<span style="background-color: white; font-family: Courier New, Courier, monospace; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; font-family: inherit; line-height: 21px;">Lainaus itsessään kertoo miksi työryhmä ylipäänsä on perustettu, tärkeintä on tietysti valtiontaloudelliset vaikutukset. Jutussa mainitaan siirtymäajat joten todennäköisesti ensimmäisessä vaiheessa autoilijoilla maksatetaan kallis paikannuspurkki sekä vaadittavan infran rakennus, luvatut lisäpalvelut toteutuvat yhtä hyvin ja yhtä nopeasti kuin digitv:n luvatut lisäpalvelut koska niiden rakentamiseen ei ole rahaa. Näin saadaan ketkuteltua mukavasti koko siirtymäaika jonka jälkeen voidaankin unohtaa lupaukset polttoaineveron laskusta, lopputulemana siis autoilija maksaa kovaa polttoaineveroa ja satelliittipohjaista lisämaksua. Mutta tärkein eli valtion verotulot liikenteestä nousevat luokkaan 11 mrd. vuodessa ja teiden kunnossapitoon jaetaan edelleen se perinteinen vajaa miljardi, lisäksi polttoaineveron tuotto nousee koska ainoa väline jolla pääsee liikkumaan on keskiraskas maasturi. Ainoa lisäpalvelu joka varmasti saadaan toimimaan välittömästi on automaattinen nopeuden tarkkailu joka lähettää ylityksistä tiedon poliisille ja tulostaa automaattisesti sakkolapun, jos ylitys oli kolmas vuodessa tai neljäs kahdessa vuodessa niin järjestelmä hälyyttää sijaintipaikkaa lähinnä sijaitsevalta aakkosasemalta partion poimimaan kuskin ajokortin talteen. Näin saadaan täytettyä myös <strike>Taaperon</strike> Paateron <a href="http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194806079688/artikkeli/kaleva+peltikolarit+halutaan+saada+pois+poliisin+harteilta.html" target="_blank">unelma</a> siitä että ettei poliisi turhaan vaivattaisi niillä asioilla jotka kuuluvat poliisin toimenkuvaan.</span><br />
<span style="background-color: white; font-family: inherit; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="line-height: 21px;">Jostain syystä jutussa ei ole mainintaa mikä on se tienkäyttäjiä tyydyttävä tapa ratkaista tietosuojakysymykset, ihan rehelliseti miettien on aika vaikea keksiä mikä sellainen tapa olisi koska rakenteilla on todella kattava ihmisten kyttäysjärjestelmä jota varmasti tullaan käyttämään väärin. <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/Tietosuojavaltuutettu+Poliiseilla+liikaa+valtaa/a1365646006602?jako=875c4b1fe4c4f0460aeb127e0801d737" target="_blank">Kannattaa muistaa että tänään säädettävä laki järjestelmän käytöstä voidaan huomenna kumota uudella lailla</a>. Myös kannattaa muistaa että lait eivät varsinaisesti <a href="http://poliisirikollisena.wordpress.com/2012/05/30/nelosen-uutisten-testi-anneli-auerin-tiedot-kiinnostivat-kymmenia-poliiseja/" target="_blank">rikollisia</a> ole aiemminkaan estäneet ja uteliaisuus on inhimillistä jne. Noin äkkiseltään ajatellen ei satelliittipohjaisesta järjestelmästä kyllä keksi muuta etua kuin jo mainitun reaaliaikaisen ihmisten kyttäyksen, menetelmiä tuohon ylimääräiseen rahastukseen on ollut läntisessä maailmassa käytössä jo vuosikymmeniä alkaen RFID lukijoista tienvarsilla ja moottoritietarroista päättyen perinteisiin miehitettyihin tai automatisoituihin maksukoppeihin. Nuo ratkaisut keräävät kyllä tietullin ja ruuhkamaksun mutta eivät mahdollista jatkuvaa kyttäämistä, muita huonoja puolia noissa järjestelmissä on että ne ovat testattuja, halvempia, luotettavampia mutta eivät mahdollista uutta virastoa isolla budjetilla ja kovapalkkaisilla viroilla. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0dA9d68S_NkN6DPM5g7UD1I3WdazwAi6Ppb2Enl3CjAAC9hbQa5xcEhrrrB88ehVU4Umdfz1G_uWBFExP7SsIEhOGbEUBxXn3X9bI38bNlc454BpchZoKLn1fRTYgdKsbUi3dFwnK99sx/s1600/it-is-dangerous-to-be-right-when-the-government-is-wrong.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0dA9d68S_NkN6DPM5g7UD1I3WdazwAi6Ppb2Enl3CjAAC9hbQa5xcEhrrrB88ehVU4Umdfz1G_uWBFExP7SsIEhOGbEUBxXn3X9bI38bNlc454BpchZoKLn1fRTYgdKsbUi3dFwnK99sx/s320/it-is-dangerous-to-be-right-when-the-government-is-wrong.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-61811038358449793622013-01-22T12:06:00.000+02:002013-03-19T00:17:56.217+02:00Silmiin sattui <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/Peltipoliisien+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4+lis%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n+tuntuvasti/a1358751422330" target="_blank">uutinen</a> josta ei taas tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Voisi aloittaa pitkän narinan siitä että uutisissa mainittiin kuinka liikenneonnettomuudet ja se tärkein eli sakkotulot ovat laskeneet joten oudosti syntyi tarvetta uusille kameratolpille. Ns. uutisessa pistää silmään poliisitarkastaja Ihalaisen märät päiväunet langattomasta reaaliaikaisesta kameratiedosta, tähän asti jokainen ehdotus muuttuvista nopeusrajoituksista on torpattu vetoamalla ratkaisujen (langattomuus, reaaliaikaisuus) kalleuteen. Ilmeisesti nyt kun on tarkoituksena saada rahavirtaa valtion kassan suuntaan hinta ei olekaan mikään ongelma. Ihan aikuisten oikeasti kuinka kauan on puhuttu noista sään yms. mukaan vaihtuvista nopeusrajoituksista ja siitä että niistä olisi ihan oikeasti hyötyä liikenneturvallisuuden kannalta mutta joka kerta ei ole budjetissa riittänyt varaa moiseen. Nyt kun ei riitä enään edes teiden kunnossapitoon varaa niin miten voidaan kaivaa rahaa siihen että saadaan reaaliaikaisia sakotuskameroita... Älkää perkele edes kehdatko puhua vaarojen ennaltaehkäisystä ja liikenteenhallinnasta.<br />
<br />
Kiinnostavaa sinänsä on Ihalaisen puhdas totuuden muuntelu kehä III liikenteestä, kävi näköjään täsmälleen niin kuin ennustin helmikuussa 2011. Kehuu kameravalvontaa ja unohtaa tyystin että kehä on rakennettu liki uusiksi, eritasoristeyksiä, pidempiä liittymäkaistoja, yms. No täytyyhän se tietysti jollakin perustella tuo hyvätuottoinen rahankeruu, kun tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta ei voida tehdä niin toimitaan mielikuvien tasolla. Pitääkö taas kaivaa esiin vanhaa <a href="http://www.telegraph.co.uk/motoring/news/7931842/Speed-camera-switch-off-sees-fewer-accidents.html" target="_blank">juttua</a> maailmalta jossa kerrotaan kuinka nopeuskameroiden poisto vähentää onnettomuuksia, ai niin mutta siitähän nyt ei ollutkaan kyse vaan siitä että budjetoitu sakkokiintiö saadaan kokoon.... eikun koska turvallisuus.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-42113984077356358582012-11-25T11:42:00.002+02:002012-11-25T11:47:12.509+02:00An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.<br />
<div class="MsoNormal">
Axel Oxenstiernan kuuluisa lausahdus tulee väistämättä
mieleen kun pääsee lukemaan Ollilan työryhmän ehdotuksia <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/ollilan+ryhma+valayttaa+kuumakalleautokuskeille+lisavero/a2156969?s=r" target="_blank">älykkäämmistä liikennejärjestelmistä.</a> Ajatukset varmasti iskevät kuin sirppi ja vasara tähän
"minä olen tyttö" kiintiöministeriin koska jo Lenin aikoinaan totesi
että luottamus on hyvä mutta valvonta parempi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ilmeisesti kenellekkään ei ole tullut mieleen sellainen
pikkuseikka että sen ajotavan vaikutuksen näkee jokainen ihan suoraan tankilla
valuttaessaan jalostettua dinosaurusta letkusta ja vakuutuskauden loppupuolella
bonusten kertymisestä tuliko pahasti töppäiltyä. Nämä olemassa olevat
järjestelmät ovat tietysti liian yksinkertaisia
ja ennenkaikkea ne eivät mahdollista tyttöministerin henkisestä
kotimaasta DDR:stä tuttua kansalaisten valvontaa. Ensimmäisessä vaiheessa
rauhoitellaan sillä että poliisi ei saisi käyttää maksujärjestelmän tietoja
ylinopeussakkojen kirjoittamiseen, ihan samalla lailla kun passeihin tulleet
sormenjälkitunnisteet joita ehdittiin pari vuotta kerätä ennenkuin poliisi
alkoi vinkua niitä omaan käyttöönsä. Eli aivan varmasti jos tuollainen
järjestelmä luodaan niin sille myös keksitään muuta kuin alkuperäistä käyttöä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mitä tuollainen jäjestelmä sitten maksaisi, riittäisikö
vuotuinen autoilijoilta verotettu raha josta ei riitä tälläkään hetkellä edes
siihen että tiet pidettäisiin kunnossa ja millaisella aikataululla tämä
järjestelmä maksaa itsensä takaisin? Ai niin mutta tuohan on taas sellainen
pikkuseikka johon ei saa puuttua koska kansalaisia pitää valvoa.... eikun siis
koska turvallisuus. Mitä tälläinen systeemi sitten toisi, no tietysti
kalliimpia autoja, lisää byrokratiaa, lisää kalliita tietojärjestelmiä ja
kansalaisten yksityisyydensuojaa loukkaavan totalitäärisen valvonnan. Tähän
tietysti perinteinen kukkahattu/koomalammas aloittaa naukumisen
"rehellisellä ei ole mitään salattavaa" ja jos kerran näin on niin
miksi nämä samat ihmiset innokkaasti tyhjentävät selainhistoriaansa eivätkä asu
BB-talossa, jos kerran mitään salattavaa ei ole niin hehän voisivat aloittaa
esittämällä täydelliset tilitietonsa... <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Rehellisesti sanoen en ymmärrä mikä motiivi Ollilalla on
ollut lähteä mukaan tälläiseen isoveliyhteiskunnan suunnitteluun, ellei sitten
se mielihyvä että saa vedätettyä mistään mitään tajuamatonta tyttöministeriä
ihan 6-0.</div>
Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-23262922028188761912012-09-25T10:08:00.000+03:002012-11-25T10:34:50.358+02:00Kausi alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa, vaikka kilometrejä tuli vähän niin tapahtumia riitti senkin edestä. Pohjoisen reissulla sattuneen kolarin lopputulemaksi jäi seuraavia hampaankoloon. Lähivakuutus päätti korvata kypärästä -10% uuden hinnasta (koska näin on ollut tapana), ylimääräinen majoittuminen korvattiin mutta ei ruokailua (voisi majoittaa ko. virkailijat yöksi jonnekin ilman safkaa koska se ei ole välttämätöntä), lopuksi vakuutuslääkäri totesi että jatkotutkimuksia selkäongelmien takia ei tarvita koska kuvien mukaan selässä on ollut jo ennestään kulumaa ja jokin määrittelemätön välilevysairaus. Käsitykseni mukaan se olisi jo yksi ihme jos tälläisellä liki 50 v. ikänsä suurimmaksi osaksi ruumiillista työtä tehneellä ukolla ei rangassa jonkinasteista kulumaa olisi. Täytyy muistaa jatkossa mihin yhtiöön päin ei edes kuse ja muistaa mainita myös kaikille tuttaville.<br />
<br />
Kovasti tuntuu riittävän hinkua motoristien rahoihin koska taas käydään kovaa vääntöä aiheesta MP-katsastus. Jostain syystä mikään järkipuhe/tilastoitu fakta ei herätä kiinnostusta mutta tunteisiin vetoava sana turvallisuus ilman mitään perusteita puree.<br />
<br />
MAIDS-tutkimuksessa (”Motorcycle Accident In-Depth Study”) tarkasteltiin 921 mponnettomuutta vuosina 1999–2000. Tietoja kerättiin Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa, Espanjassa ja Italiassa. Tavoitteena oli selvittää onnettomuuksien syitä ja onnettomuusriskiä lisääviä tekijöitä. Moottoripyörän teknisellä kunnolla todettiin olleen vaikutusta onnettomuuksiin tai niiden seurauksiin kaikkiaan 5,1 prosentissa tutkituista tapauksista. Teknisellä kunnolla tarkoitettiin sitä, että jokin moottoripyörän komponenteista ei toimi lainkaan tai toimii puutteellisesti. Kumi- ja rengasongelmien osuus oli 3,7 prosenttia ja jarruongelman osuus oli 1,2 prosenttia.<br />
Ohjaustekniikkaan liittyvien ongelmien osuus oli 0,1 prosenttia, samoin kuin jousitusongelman.<br />
Lähde <a href="http://www.smoto.fi/images/stories/Ajankohtaista/katsastus/Artikkeli050208.pdf" target="_blank">http://www.smoto.fi/images/stories/Ajankohtaista/katsastus/Artikkeli050208.pdf</a><br />
Tämän takia järjestettiin <a href="http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288501976846.html" target="_blank">mielenilmausta </a> juttu on asiallinen mutta kun katselee siitä poikineita mielipidekirjoituksia niin tulee jälleen kerran osoitetuksi että Suomi on ainoa maa jossa kateus voittaa kiiman. Varsin huvittavia on useammankin henkilön kirjoitukset joissa näkee että asiaa ei tunneta yhtään mutta kantaa otetaan mistään mitään tietämättä, kun sekään ei ole näköjään selvillä että kaikilla vanhemmilla pyörillä voi tuottaa melua ihan laillisesti. No jos tuo katsastus saadaan voimaan (ja miksei saataisi, pysytään EU:n mallioppilaana ja kovassa ytimessä yms. sematiikkaa) niin kyllä siinä tulee vielä suru puseroon noilla vaatijoillakin, hinnat nousevat koska asemille tarvitaan koulutusta ja uutta kalustoa ja keväisin voi olla pientä ruuhkanpoikasta asemilla mutta kyyyllä se siedetään kun saadaan pikkuisen tehdä kiusaa naapurille. Tuossa <a href="http://youtu.be/UmxhNndZSqk" target="_blank">mallia</a> Ranskasta vastaavasta mielenilmauksesta, tuollaiseenkin lähtisin mukaan.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-62786738459199532132012-08-24T11:09:00.001+03:002012-08-24T11:09:05.703+03:00Silmään on pistänyt viimeaikoina pari pienen pientä juttua joista ensimmäinen tietysti asiaa osaamattoman täyteministerin lempilapsi <a href="http://www.ess.fi/?article=381813" target="_blank">satelliittiseuranta</a> joka on näköjään edennyt vaiheeseen jossa ollaan tekemässä lakimuutoksia jotta moinen saataisiin lailliseksi. Tuossa kannattaa vaan muistaa sellainen pikkuseikka että sitä lakia on tulevaisuudessa ihan yhtä helppo muuttaa uudestaan niin että yleisen turvallisuuden nimissä voidaan seurata reaaliaikaisesti ihmisten liikkeitä. Jo tietysti Suomussalmen koston puoluekanta kertoo sen mikä on runojen lisäksi märissä päiväunissa, samanlainen valtion sisäinen passijärjestelmä kuin laborantin unelmien ihmemaassa (nyt jo onneksi edesmennyt NL) ja samanlainen sisäisen liikkumisen kontrollijärjestelmä. Mainittu rangaistus järjestelmän huijaamisesta... no kai sitten yleisen lainkuuliaisuuden nimissä talousfoliolle tulee sitten osto- ja hallussapitolupa kun moinen tavara riittää erinomaisesti estämään signaalin.<br />
<br />
Toinen pikkujuttu on katsastusfirmojen ongelmat, ongelman <a href="http://www.taloussanomat.fi/autot/2012/08/23/eu-vaatii-ruostepommit-pois-liikenteesta/201236298/304" target="_blank">ratkaisuun</a> on käytetty paljon aikaa, vaivaa ja rahaa jolla on EU:n porsaslaumaa syötetty ja juotettu jotta saataisiin lakisääteisesti lisää liikevaihtoa. Tämä ei tietenkään ole mikään ongelma eteläisemmissä unionin jäsenmaissa joissa kaikkiin muihinkin sääntöihin on osattu suhtautua mañana mañana mentaliteetilla, ongelman muodostaa kotimaan pikkunilkit jotka saavat tyydytyksen tyhjään (akka pitää tossun alla eikä anna, ura jymähtänyt paikoilleen) elämäänsä päästessään toteuttamaan vaatimukset viimeistä pilkkua myöten. Hyvällä tuurilla saavat vielä luvan soveltaa säädöksiä tiukemmin kansallisesti. Koska moottoripyörien kolareissa puhutaan vain muutamasta prosentista joissa pyörässä on ollut jotain teknistä vikaa, niin kyseessä on puhtaasti rahastus/kyykytys järjestelmän rakentaminen. Pyöräkanta lienee luokkaa 230 000 pyörää joista ehkä 200 000 tulisi katsastuksen piiriin (muut seisonnassa, museopyöriä, yms.) ja katsastus maksaisi 100€ per pyörä (koska täytyy kouluttaa henkilöstöä) niin siitä saadaan mukava 20 miljoonan lisä liikevaihtoon ja valtiokin saa omansa ALV:n muodossa. Saadaan aikaan kunnon ruuhkat keväisin asemalla kun valvotaan asiaa joka ei ole ollut tähänkään saakka ongelman varsinainen ydin mutta tärkeintähän on että valtio saa rahaa.... Tuli vaan mieleeni vielä että kuka on maksumies jos katsuri innoissaan koeajossa lipsauttaa pyörän kyljelleen...Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-58206730496607173202012-08-04T11:22:00.002+03:002012-08-04T11:25:20.389+03:00Pohjoinen taas kerran<br />
<div class="MsoNormal">
23.7 RMK-Ylivieska</div>
<div class="MsoNormal">
Lähtö koleassa säässä, ei yhtään kunnon sadetta mutta
tihkua. Alueet tarkkarajaisia niin että juuri kun alkaa olla lämmin tulee
seuraava kostea alue. Moottoritiellä upeita suorituksia alkaen ohituksesta
suurinta sallittua ylittämättä kun ohitettava ajaa nopeudella 115 km/h päättyen
perinteiseen moottoripyörän kiilaukseen. Tauko Pirkkalan aakkosasemalla ja
jatko perinteisesti tietä 65, tankkaus Virroilla ja siirtyminen tielle 66.
Useampi kusenhajuinen lasikuitulaatikko toimii yleisenä tientukkona ja jononkerääjänä,
karvanaamarit selvästi tarvitsevat reippaan haitta- ja ympäristöveron sekä
jonkinlaiset minimit mikä auton tehon pitää olla ennen kuin tuollaista taakkaa
saa ruveta kiskomaan yleisillä teillä. Ihmetystä herättää tie 63
Evijärvi-Kaustinen väli, jostain täysin käsittämättömästä syystä rajoitus on
vaihtunut 70 km/h, luultavasti LP:n ja tiemestarin yhdessä sopima
sakkorysäpätkä. Yöksi hotelli Käenpesään, hyvät ruuat ja mukava joskin
vaatimaton huone.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
24.7 Ylivieska-Ranua</div>
<div class="MsoNormal">
Vaatimattoman aamiaisen jälkeen takaisin tienpäälle ja kohti
Oulua. Tapaaminen tuttavapariskunnan kanssa ja pieni ajolenkki nuoren ja
kauniin naisen kanssa. Aikaa kuluu melkoisesti mutta on mukavaa. Tankkauksen
jälkeen kohti Ranuaa, yllätyksekseni pääsen väistelemään matkalla jo
ensimmäisiä poroja. Aurinko paahtaa täydeltä terältä ja ilmeisesti se aiheuttaa
pirullisen migreenin, oloa ei yhtään helpota käsittämätön määrä tientukkoja
joita myös karvanaamareiksi kutsutaan. Ilmeisesti jossain on jokin
hämäräperäinen kokoontuminen jossa kävyt saavat kyytiä. Majoittuminen
Ilveslinnaan, mukava huone joskin ryöstän naapurisängystä tyynyn, nuo pari
plisua päällekkäin vastaavat yhtä normaalia tyynyä. Illalliseksi noutopöytä,
hyvää perusmurkinaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
25.7 Ranua-Pello</div>
<div class="MsoNormal">
Kohtuullisen aamiaisen jälkeen Ranuan eläinpuistoon. Otus
jos toinenkin tulee nähtyä, myös jääkarhunpentu Talja joka tosin viettää aikaa
nukkumalla emon kainalossa. Pentu mainitaan parissa julisteessa mutta ei
missään muualla vaikka kuvittelisi että sitä nimenomaan kannattaisi mainostaa,
jopa jääkarhu pehmoleluja joutuu etsimään, outoa. Mieleen jää kaihertamaan
karhuaitauksella kuultu keskustelunpätkä jossa naisihminen kahden vahingon
kanssa kommentoi mukanaan raahaamalleen otaksuttavasti urospuoleiselle henkilölle.
Naisihminen oli luultavasti jokin kasvatuspsykologi tai muu vastaava
sieluntieteilijä, tämän pystyi helposti päättelemään rouvan hennosta
ranskalaisesta huuliparrasta ja miehensä sammareihin ja maripaitaan pukeutuva
puunhalaaja josta halauksen aikana ei näy kuin korvat normaalikokoisen männyn
takaa. Rouva kritisoi tarhan opasteita, ”Älä työnnä sormia häkkiin”, ”Älä mene
kiinni karhuaitaukseen”, yms. siitä että ne ovat liian komentelevia ja siten
aiheuttavat lapsissa negatiivisia tuntemuksia. Koska olen riittävän ajoissa liikkeellä, ehdin
melkein pois ennen pahinta ruuhkaa, väkeä lappaa sisään yhtenä kyrpänä.
Parkkipaikalla on hauskana yllärinä tungettu asuntoauto puoliksi samaan ruutuun
pyöräni kanssa niin ettei sivuitse tahdo päästä kulkemaan. Onneksi puvussa on
olkasuojat jotka kestävät, voi tosin tientukko ihmetellä apukuskin puoleisen
peilin uutta abstraktia muotoilua. Kohti Rovaniemeä ja koska aikaa on, poikkean
nelostietä pitkin napapiirin ostostuonelaan. Ansaitun päiväpepsin ja pullan
jälkeen palaa pyörälle vain todetakseni että olen joutunut vinoon parkkeeratun
asuntoauton motittamaksi niin etten saa pyörää pois parkkiruudusta, poikkean
postittamassa tutuille kortteja, pyörälle hakemaan osoitteita, kauppaan ja taas
pyörälle, joka kerta pyörän luona poltan tupakan ja stumppaan sen
lasikuitulaatikon kylkeen. Arviolta tunnin kuluttua kyllästyn odottamiseen ja
ajan parkista pois pitkin kävelytietä ja saan osakseni melkoisia mulkaisuja.
Kohti Pelloa, muutama kohtaaminen porojen kanssa mutta ei mitään ihmeellistä,
koska aikaa on teen harjoituksen vuoksi 100 km lenkin Ruotsin puolella.
Majoittuminen hotelli Pellonhoviin, huone on mukavan oloinen ja ravintolan
ruokalista vaikuttaa hyvältä täsmälleen siihen asti kun tulee tilauksen aika.
Poron paistia ei ole, härkää ei ole, ranskalaisia ja valkosipuliperunoita ei
ole, mitään light limsaa ei ole… Päädyn sitten pariloituun siikaan
voikastikkeessa ja lohkoperunoihin joita on paikalla, annos käsittää puolikkaan
pienehköä siikaa ja voikastike osoittautuu kupilliseksi sulatettua voita.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
26.7 Pello-Kilpisjärvi</div>
<div class="MsoNormal">
Aamiainen on minimalismin suurta juhlaa, kuivaa leipää ja
budjettiluokan metvurstia ja juustoa, mehu on lähinnä keltaiseksi värjättyä
vettä. Tien päälle viileämpään keliin ja kohti pohjoista, etenemistä
normaalilla nopeudella kun silmänurkasta huomaan jonkin tumman möykyn, raaka
jarrutus ABS:n tutun naksutuksen säestämänä ja pyörä pysähtyy niin että ylettyisin
kädellä tönäisemään poroa. Reippaalla nielaisulla sydän takaisin paikoilleen ja
nopea muistelu vieläkö vaatevarastossa on puhtaita kalsareita. Matka jatkuu ja
seuraavana esteenä on useiden kymmenien porojen tokka joka on sitkeästi
päättänyt suorittaa tienvaltauksen, noin viiden minuutin tasaisen tunkemisen
jälkeen tokka päättää siirtyä pientareelle ja päästää matkustavaiset kulkemaan.
Tasaista rauhallista ajoa muutamaa irtoporoa väistellen ja tankkaus
Karesuvannossa jossa säkenöivillä älynlahjoilla varustettu kotilonkuljettaja päättää
ajaa bensamittarin viereen ja suurella huolella ja hartaudella pestä kotilonsa
lasit ottamatta tippaakaan bensaa, no saahan siinä estettyä muiden tankkauksen
täydeksi kymmeneksi minuutiksi. Käytöksen perusteella aivan varmasti
kotilokuski harrastaa myös asuntovaunuilua.
Maisemia ihaillen Kilpisjärvelle ja majoittuminen hotelli Kilpikseen.
Tuttu ystävällinen palvelu, pyörälle tallipaikka ja respan tyttö auttaa
loppureitin suunnittelussa varaamalla seuraavan yösijan. Ravintolan annokset
perinteisellä tasolla eli helkutin hyviä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
27.7 Kilpisjärvi-Luosto</div>
<div class="MsoNormal">
Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen koleassa säässä kohti etelää,
muutama sadekuurokin päättää piristää ajelua. Perinteistä poronväistelyä ja
Karesuvannossa jalostettua dinosaurusta tankkiin. Tapahtumaköyhää ajoa sään
pysyessä viileän puolella sadekuuroilla vahvistettuna. Majoittuminen hotelli
Luostotunturin mökkiin, joka osoittautuu todella upeaksi 4-6 hangen kelomajaksi
omalla saunalla, kaikilla mukavuuksilla ja yleiseltä tyyliltään autiotuvan
oloiseksi. Iltapala hotellilla noin 200 metrin päässä, poropaistia ja lohta,
ihan hyvä annos.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
28.7 Luosto-Kajaani</div>
<div class="MsoNormal">
Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen kohti etelää, sää suosii ja
matka tuntuu taittuvan niin mukavasti että suunnittelen ajavani mökille
Mäntuharjulle jo samana päivänä. Etenen kaikessa rauhassa tietä 78 kun
Puolangan liittymän kohdalla vastaantuleva Volvo päättää kääntyä vasemmalle. En
pysty muistamaan käyttikö vilkkua vai ei. Muistan että jarrutin ja kaarroin
oikealle ja seuraava muistikuva onkin se että makaan maassa ja selkään sattuu
aivan saakelisti. Paikkallaolijoiden estelyistä huolimatta pääsen kolmannella
yrityksellä seisomaan ja nojailen aktiivisesti liikennemerkkiin, joku
paikallaolija pyynnöstäni käy vääntämässä pyörästä virrat pois ja Volvon
kuljettaja (arviolta 20-25v kloppi) käy selittämässä ettei nähnyt että joku
tulee vastaan kun tiellä on aurinkoisia ja varjopaikkoja. Joku lykkää puhelimen
käteeni ja hätäkeskus kyselee tuntemuksia, vastaan että selkään sattuu ja saan
kuulla että ambulanssi on matkalla. Nojailen edelleen liikennemerkkiin lanssin
saapuessa ja saan onneksi estettyä ettei ajopukua leikellä päältäni, letka
pyöriä ajaa ohitse ja yritän moikkailla muina miehinä kun saan kaulurin ja
minut pakataan tyhjiöpatjaan. Matkalla Kajaanin keskussairaalaan joudun
puhaltamaan ja puhelimessa kertomaan poliisille oman näkemykseni tapahtumien
kulusta. Sairaalassa homma toimii suht ripeää tahtia, tajunnan taso, verenkuva
ja röntgeniin. Sitten alkaa odotus joka kestää nelisen tuntia. Tässä vaiheessa
ilmaisen kyllästymiseni tilanteeseen varsin painokkaasti ja piakkoin lääkäri
tulee selittämään tuloksia. Kolme selkänikamaa on vaurioitunut mutta välitöntä
vaaraa ei ole, kiitän ja pyydän että joku tulisi poistamaan tipan koska tämä
poika lähtee nyt. Ilmoitettuani että en varmasti jätä pyörää seisoskelemaan
kamojeni kanssa yöksi tienvarteen, saan luvan poistua kunhan menen välittömästi
lääkäriin jos jotain oireita ilmenee. Henkilökunta soittaa taksin ja matkaan
kohti Puolankaa, saan tiedon että pyörä on siirretty paikallisen Shellin
huoltohalliin joten sinne ja matkalla ystävällinen taksikuski varaa vielä
minulle hotellin Kajaanista. Kipulääkkeen vaikutus hiipuu mukavasti matkalla
mutta pyörä löytyy ja se on vieläpä ajokuntoinen, maksan taksin ja lähden kohti
Kajaania, äärimmäisen pitkää ja tuskaista matkantekoa.<br />
<br />
Mitä tapahtui, muistikuvaa ei ole mutta ilmeisesti olin saanut jo suurimman
osan vauhtia pois ja väistössä menin kyljelleni mutta onnistuin väistämään
auton nokan. Pyörän kaatumatapit ottivat kovimman iskun vastaan joten
vauriolistalle päätyi oikea peili, etuvilkku painui katteen sisään, kate itse
painui kasaan mutta ei murtunut, jarrukahva lyheni muutamalla sentillä,
tankopaino sai aivan uuden muotoilun, jalkatappi ja jarrupoljin saivat aivan
uuden muodon, Acran vaimennin sai uutta kuviointia pintaan, takalaukku hajosi.
Varustepuolella Rukan Armax puvusta oikea hiha repeillyt, housujen polvi puhki,
mp3 soitin hajalla, kypärä vaihtokuntoon, Scala rider irtosi ja lensi
jonnekkin. Kuskille mainittu selkävaurio, oikea ranne ja polvi kipeät ja
näteillä mustelmilla, oikeaan jalkaa tullut nyt parinpäivän kuluttua
tuntopuutoksia (suurin osa jalkaa on kuin puuduksissa koko ajan) ja selkää
särkee tasaisesti.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
29.7 Kajaani-Mäntyharju</div>
<div class="MsoNormal">
Aamiaiseksi muutama ibumax hyvin voideltuna ja kauniissa
säässä kohti Mäntyharjua, matkanteko on hidasta koska selkää pitää lepuuttaa
mutta onneksi päivä muuten on rauhallinen. Särkylääkkeen napostelun ja
tuskaisen matkanteon jälkeen saavun iltapäivällä mökille. Tyylikäs romahdus
pois pyörän päältä ja ennen pyörän purkamista sauna lämpiämään. Muutama päivä
hiljaiseloa sekä soittelua poliisille ja vakuutusyhtiöille.</div>Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-42777062430204869582012-07-01T00:01:00.000+03:002012-07-01T09:17:00.796+03:00Kyllä huomaa että LP (poliisin virherekrytointien loppusijoituspaikka) on lakkautusuhan alla. Sen kunniaksi saadaan lehtiin "loistavia" <a href="http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288480832050.html">otsikoita.</a> Mitähän järkeä tuossa mahtaa edustaa yhteenlaskettu ylinopeus, sitäkö että jos runsaan parinsataa autoa ajaa moottoriteillä nopeudella 125 km/h niin ylinopeus on jo toisella tuhannella kilometrillä, on se hirveää... Toisaalta taas poliisi itse <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012063015785684_uu.shtml">toteaa</a> että ylinopeus ei tarvitse taitoa vaan kaasua pystyy painamaan eläin tai kone. Joten pikkuisen vaikuttaa taas ristiriitaiselta tuo tuleva tieto, jos kovaa ajamiseen ei tarvita taitoa niin mitäs vaaraa se sitten voi muodostaa? Itselleni on rata-ajon jäljiltä jäänyt sellainen kumma päähänpinttymä että kovaa ajaminen nimenomaan vaatii taitoa. Jos kerran tuo kovaa ajaminen ei vaadi taitoa niin kumman vähän on suomalaisia ajamassa F1 tai MotoGP:ssä, senhän pitäisi olla sitten hyvin helppoa toimintaa koska sinisen virkapuvun tuoma erehtymättömyys ja kaikkien alojen asiantuntijuus näin todistaa. Vaikka tuon kortittoman kuskin väitetään ajaneen 270 km/h niin tuota epäilen vahvasti, on kuitenkin aikas harvassa ne pyörät jotka 2 päällä moiseen nopeuteen kykenevät. On myös aika harvassa lentokenttäajoissa ne tilanteet kun tavan tallaaja saapuu paikalle ja pyyhkäisee itsensä 200 mph kerhoon. Vaikka tuo kovaa ajaminen ei vaadikkaan taitoa.... Voisi vielä ihmetellä että jos jokin ei vaadi taitoa niin yleisen käsityksen mukaan se on silloin helppoa ja koska kovaa ajaminen on niin yksinkertaista että sitä osaa kone tai eläinkin tehdä niin miksi se on rangaistavaa, eihän helpossa asiassa pitäisi olla mitään ongelmaa...<br />
<br />
Toisaalta tämän kesän useampi tuhat kilometriä moottoripyörän selässä on jälleen kerran luonut sen vaikutelman että koska vain ylinopeuksia vahditaan niin muuten liikenteessä voi perseillä ihan miten itse haluaa. Tavaksi on näköjään tullut roikkua edelläajavan takarenkaassa kiinni, ei kauhean miellyttävä tunne kun tietää että kuolema on viiden metrin päässä persiistä. Pikkuisen haittaa ennakoivaa ajoa moottorijarrutuksineen ja sitä ihan oikeasti joutuu miettimään että jos jokin tilanne tulee niin mihinpäin väistät koska jarruttaa ei uskalla.<br />
<br />
Toinen ihastuttava tapa joka tulee entistä enemmän esille on oikominen joka saakelin mutkassa, pimeissä oikealle kaartuvissa mutkissa on liki mahdoton ajaa oikeaoppisia ajolinjoja koska vähintään kolme neljästä vastaantulijasta oikoo. Täähän voidaan sitten liittää se että pienemmillä teillä nopeus ei vahingossakaan nouse yli 70 km/h. Teillä joilla on 80 rajoitus ja joilla jokainen yli yhden kauden ajanut motoristi pystyy pitämään 80-120 tasaista nopeutta ja pysymään omalla kaistallaan. No yleensä näistä alinopeudella hinaavista maanteiden ritareista löytyy yllätävästi vauhtia kun moottoripyörä lähtee suoralla ohittamaan.<br />
<br />
Pari vuotta sitten kysyin poliisilta miksei näitä oikojia ja perässäroikkujia tunnuta vainoavan mitenkään ja sain vastaukseksi että se vaatisi niin paljon työtä... Jotenkin olen kuitenkin ollut siinä käsityksessä että se on sellaista työtä josta poliisille ihan oikeasti maksetaan. Jotenkin minusta kyllä tuntuu siltä että nuo oikojat ja perässä roikkujat aiheuttavat ihan konkreettisia vaaratilanteita enemmän kuin se 185 km/h ylinopeus joka kesti tyhjällä tiellä täydet 4 sekuntia kun meni edelläajavasta ohitse, mutta tietysti tässäkin täytyy muistaa panos/tuotos suhde eli valtion tulojen maksimointi.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4998128459750942173.post-25071449853445610322012-06-12T13:02:00.002+03:002012-06-12T13:02:22.154+03:00Eilinen meni rentouttavasti nauttimalla Apparalla rata-ajon ihmeellisyyksistä. Kyseessä oli .ORG:in järjestämä tapahtuma jollaisissa on tullut aiemminkin kierreltyä. Aamulla hiukan viileää ajaa radalle mutta kaunista ja aurinkoista. Pyörä meni siististi läpi melumittauksesta ja db-killerin saattoi jättää takalaukkuun pakettiinsa. Ensimmäisen setin jälkeen oli kohtuullinen tauko kun radalta siivottiin öljyjä pois suolenkistä. Käytin aikaa hyväkseni hipsimällä koulutusryhmän liepeille ja sainkin sivukorvalla kuuntelemalla muutaman hyvän vinkin. Niitä sitten soveltamaan ja pikkuhiljaa alkoivat nopeudet nousta, jopa niin että sain vanhasta kierrosennätyksestäni pari sekkaa pois. Iltapäivällä hommaan alkoi tulla yliyrittämisen makua ja väsymys alkoi painaa. Nopeimmat sektoriajat mutta viimeisen oikealle kaartavan neulansilmän jälkeen raakaa kiihdytystä ja nopeus taittaessani pääsuoralle 178 km/h, oikean puolen jalkatappi ottaa maahan liian tiukan taiton takia ja yritän nostaa pyörää pystympään. Pyörä nousee kyllä mutta samalla ajolinja vie sitten pääsuoralla juuri kanttarin jälkeen pois asfaltilta. Melkoinen röykytys muutamassa sateen hiekkaan syömässä montussa mutta saan pidettyä pyörän pystyssä ja pääsen takaisin radalle joskin varsin huonolla linjalla suoran päässä olevaan hevosenkenkään ja taas raavitaan jalkatappeja. Takani ajanut tyttö kehui pölläyksen olleen melkoinen ja saaneensa ryöpyn pikkukiveä silmilleen ;) Ehdin ajaa vielä kierroksen kun setti loppuu ja pääsee sämpylälle puimaan tapahtunutta. Haukkapalan jälkeen uudestaan radalle mutta en aivan saavuta samoja vauhteja joten saldoksi jää ennen hiekavisiittiä saatu paras aika. Viimeiset kaksi settiä jätän välistä koska Fireblade päättää sylkäistä irto-osia kytkimestään kopan lävitse radalle ja mukana tietysti pari tilkaa öljyä. Koska väsy painaa päätän lopettaa päivän ajot siihen.Heikki Välimäkihttp://www.blogger.com/profile/10077320012837404179noreply@blogger.com0