Vaihteeksi Euroopassa

20.-22. 6 RMK - Travemünde

Siedettävässä säässä tasaisella tikkari+ALV nopeudella satamaan. Laiva on lastattu-leikkiä odotellessa alkaa ”virkistävä” sadekuuro joka kastelee niin kuljettajat kuin varusteet. Lievää ihmetystä herättää se että Rukan gore-puvusta vesi menee läpi oikein näppärästi mutta kuitenkin nopeasti, kyseessä on sama puku joka edellisen Jänkhä reissun aikana aiheutti ongelmaa ja käsiteltiin kyllästysaineella. Ajo laivaan hallittuna kaaoksena, pyörien köyttäminen kiinni ja hyttiin ihmettelemään. Tapauksetonta kellumista merellä ja Finlinesin uuden yöpymismahdollisuuden hyödyntämistä.

22.6 Travemünde – Müden

Ajo laivalta ulos mukiinmenevään säähän, +16 lämmintä ja välillä aurinkokin pilkahtelee. Navin laskentasääntöjen virheellinen asetus aiheuttaa yllättävän pikkutiesokkelon ajon joka on mukavaa mutta vie aikaa. Ennustetut kuurosateet vaihtuvat tasaiseksi suhteellisen voimakkaaksi sateeksi Lüneburgissa vietetyn tauon aikana. Elben ylitys ja kohti Münsteria ja panssarimuseota. Ajopuku imee vettä kuin sieni, kun tauolla nousee pois pyörän päältä niin kuinka vettä valuu saappaisiin. Aurinko suvaitsee pilkistää museon edessä joten aika on sopiva siirtyä hämäriin saleihin ihailemaan teräshirviöitä. Pitkähkö kina aiheesta saanko ostaa 1:24 suhteessa olevan radio-ohjattavan panssarivaunun matkamuistoksi, en saa, ja sitten miettimään yöpuuta. Museosta uloskävellessä ensimmäiset pisarat alkavat putoilla ja jo mukavasti kuivuneet ajokamppeet aloittavat elämäntehtävänään olevan vedenimemisen, mielessä pyörii ajatus pyörän lähettämisestä postissa kotiin ja taksista lentoasemalle. Majapaikka löytyy navin opastuksella Landhotell Bauerwald, upea paikka ja huone sekä maittavana illallisena sikaa paistimuodossa gorgonzola-kastikkeella.

23.6 Müden-Marsberg

Erittäin hyvän aamiaisen jälkeen lähtö ainoastaan keskivoimakkaaseen sateeseen. Ennen lähtö tuli tosin soitettua Suomeen ja annettua ”hieman” palautetta Rukalle. Matka etenee tasaisesta tihkusateesta kylmän tuulen tuomiin jättiläispisaroihin. Poikkeaminen Bergen-Belsenin muistopaikalle, kuten kaikki tietävät kyseisellä paikalla aikoinaan tarjottiin reipasta ulkoilma- ja survival-leiritystä sotavangeille ja muillekin ei-toivotuille henkilöille. Päivätauko jota ennennäkemätön valoilmiö nimeltä aurinko hetkellisesti piristää, kierrätettyä dinosaurusta pyörille ja sämpylää kuljettajille. Juuri kun alkaa vetämään kamoja päälle alkaa keskitasoista vedenpaisumusta vastaava sade, läpimärkyydestä kosteuden asteelle kuivuneet varusteet siirtyvät saman tien uudestaan läpimärkyyteen. Tasaista ajoa kohti etelää siinä toivossa että jostain löytyisi kuivempaa, suoritetun empiirisen testin lopputulemana voidaan todeta että täysi takalaukku alkaa ilkeästi keventää keulaa siinä vaiheessa kun nopeus ylittää 190 km/h. Juuri ennen Fürstenbergin kylää kehittyy tilanteenpoikasta kun edellä ajava auto tempaisee reippaan jarrutuksen mutkassa, pääsee tositoimissa kokeilemaan miten yhdistelmä uusi rengas ja jarrupalat sekä ennen reissua vaihdettu Wilbersin etupään jousitus toimii märällä asfaltilla. Yhdistelmä toimii ja karkuteillä oleva koira pääsee hengissä tien ylitse. Fürstenbergissä suuntimaa yöpuulle ja lupaava puu löytyykin parinkymmenen kilometrin päästä jossa sijaitsee Motorradin suosittelema Hotel Stadt Marsberg. Huone löytyy ja alennustakin saa, huone on tilava mutta vanhahtavasti sisustettu. Suihku on perinteistä mallia jossa sopiva lämpötila löytyy noin kahden kaariasteen sisältä, toiseen suuntaan 87 kaariastetta vaihtelee jäävedestä nestemäiseen typpeen ja toinen suunta 91 kaariastetta kiehuvasta geysiristä sulaan laavaan. Iltapalaksi sikaa muodossa Gordon-Bleu ja maistiaiset paikallisen panimon tuotteista.

24.6 Marsberg – Oberfell

Yllättävän hyvän aamiaisen jälkeen matkaan kohti Koblenzia. Märkään ja aivan helvetin kylmään keliin tavoitteena Louisin myymälä joskin matkanteon vauhti jättää toivomisen varaa. Lämpö pyörii alle 10 asteen ja keli on uskomattoman kostea jopa siihen pisteeseen asti että kosteus tiivistyy pisaroiksi visiiriin ja pin-lockista huolimatta sisäpinta menee huuruun. Useita taukoja palelevien sormien lämmittelyyn ja päivän toinen tankkaus jo lähellä Koblenzia. Kiemurtelu Marburgin alueen kiertoteillä kulutti aikaa ja kierrätettyä dinosaurusta runsain mitoin. Alueen kukkulat olisivat tarjonneet reippaasti mutkaa ja muuta mukavaa ellei kylmä olisi ahdistellut miestä hilpeää. Koblenzissa harhaan ajamisen suurta juhlaa etsiessä Louisia, ei kerta kaikkiaan pysty ruuhkaliikenteessä tuijottamaan navia kun pitäisi pitää huolta siitä että pysyy liikennevirran mukana. Lopulta liike löytyy ja matkakassaa tulee kevennettyä viidenkympin edestä karttoihin ja erilaisiin tekstiilituotteisiin. Suunta kohti Moselin laaksoa ja naviin ensimmäinen gasthause. Paikaksi valikoituu Moselgasthause Zur Krone upeat ja tilavat huoneet. Pikaisen suihkun jälkeen syömään, ruoaksi valikoituu käännösteknisen ongelman johdosta juustossa haudutettu kappale (tunnistamaton) sikaa, hyvää mutta perhanan jänteistä.

25.6 Oberfell – Bad Homburg

Lähtö erittäin hyvän aamiaisen jälkeen etelään pitkin Moselin laaksoa. Lämpö nousee nopeasti miellyttäviin hellelukemiin. Zellistä koiliseen kohti Boppardia ja Reinin laaksoa. Vältellen isompia teitä laaksojen välisellä ylänköalueella pääsee muutamalla pätkällä vääntämään oikein mutkaakin. Tankkaus ja vihdoin voi tauolla syödä jäätelön hyvällä omallatunnolla. Vaikuttaa siltä että tämä blogi on poikinut saksassa ihailijoita koska pariinkin otteeseen salamavalot välkkyvät tien varsilla. Miellyttävän lämpimässä säässä Boppardista etelään päin aina Sankt Gaariin asti jossa joen ylitys lautalla hintaan 3€/prätkä sekä poikkeaminen Loreleyn patsaalle. Seuraavaksi kohti Saalburgia jossa on entisöity roomalainen linnoitus sekä alueelta kaivauksissa löydettyä esineistöä. Matkalla pääsee vääntämään mutkia oikein mukavasti. Erehdyn nopeusrajoituksesta ja kuvittelen sen olevan 100 kun se todellisuudessa on vain 70, nopeudella 110 poliisiautoa vastaan, tämä saa aikaan vipinää siinä muodossa että poliisi työntää kättä ulos ikkunasta ja näyttää himmaus merkkiä, ei aihetta muihin toimenpiteisiin koska ilma on loistava eikä tiellä ole muuta liikennettä. Saapuminen Saalburgiin vain todetaksemme että alue sulkeutuu vajaan tunnin sisällä tältä päivältä joten yöpuun etsintään ja paremmalla ajalla huomenna uudestaan. Vieressä on vanhan roomalaisen sotilassairaalan perustuksille rekennettu landgasthause josta pitkällisen etsimisen jälkeen löytyy vihdoinkin kolmas henkilö joka vihdoin tietää kertoa että heillä ei enää ole majoitustoimintaa, pelkkää ruokailua. Navin ja saatujen ohjeiden perusteella löytyy gasthause Zur Taunus jota pitää iäkäs pariskunta. Huone löytyy ja illalliseksi sikaa perisaksalaiseen tapaan jossa ei ole suolaa ja rasvaa säästelty.

26.6 Bad Homburg – Wertheim Vockenrot

Lähtö aamulla perinteisen saksalaisen aamiaispöydän, jossa leikkelettä on kaksi siivua per syöjä ja lisää ei tipu, jälkeen miellyttävän lämpimään säähän. Ensimmäisenä etappina Saalburgin roomalaislinnoitus jossa aikaa kuluu alun kolmatta tuntia rakennuksien ja näyttelyiden läpikäymiseen, todella kannattava kohde. Ennen poislähtöä pitää vielä poiketa kanttiinissa pistämässä huiviin vanhan roomalaisen ohjeen mukaan tehtyä makkaraa ja leipää, hyvää mutta oudosti maustettua. Tienpäälle ja kohti Zieglerin tislaamoa ja kauppaa. Valinta kohdistuu pääosin pienempiin maaseututeihin jotka ovat mukavia ajella ja kauniita maisemia ja kyliä mutta kilometrejä kertyy hitaasti. Iltapäivällä V-Poweria tankkiin ja currywurstia välipalaksi. Tislaamon osoite löytyy mutta kauppaa ei tunnu löytyvän, ystävällinen työntekijä neuvoo oikean oven ja käskee soittaa kelloa. Myymälä on itse tislaamossa ja ystävällinen myyjärouva yrittää heti lykätä maistelulasia käteen. Kokoamalla yhteen kaiken muistamani suursaksalaisen kielitaidon 30 vuoden takaa saan selitettyä että ajan vielä tänään joten en voi käyttää tilaisuutta hyväksi. No tarttuuhan sitä pari pulloa mukaan ankarasti takalaukun pientä kokoa kiroillen. Niille joita asia lähemmin kiinnostaa mainittuja tuotteita voi tilailla esim. http://www.vinexus.de/Spirituosen-Deutschland.html . Päivän viimeinen lyhyt legi navin Touren Fahrer majapaikkaan Gasthause Hotel Zur Ross. Mukava ja tilava huone löytyy sekä illalliseksi sikaa käärittynä kinkkuun ja upotettuna sulaan juustoon.

27.6 Wertheim – Oberhoff

Loistavan aamiaisen jälkeen matkaan, keskivoimakasta sadetta ja keskivahvaa kiroilua. Kohteena Suhl:in kaupunki ja siellä sijaitseva asemuseo. Sadetta tulee tasaisesti mutta vaihtelevalla voimakkuudella, välillä sade heikkenee jopa niin vaatimattomaksi tihkuksi että varusteet meinaavat päästä kuivumaan. Onneksi tätä iloa ei kestä kauaa vaan uusi kuuro pitää kosteudesta huolen. Pieniä teitä ja mukavia mutkia joista nautiskelu tosin pikkuisen lopahtaa Banditin otettua toisen kerran luiston mutkassa olevasta pikipaikasta. Tasaista etenemistä pienillä teillä kauniita kyliä ihaillen, jossain vaiheessa tulee lipsahdettua vanhan harppisaksan puolelle, muistona paikalla on kyltti ja vanha raja-asema. Tankki alkaa vilautella vihjettä matkan katkeamisesta joten lähimmälle asemalle ottamaan kierrätettyä dinosaurusta ja bockwurstia. Kun lähdön hetki koittaa alkaa keskikokoinen vedenpaisumus, kohti Suhlia heikossa näkyvyydessä, 18% laskuja ja neulansilmiä. Kaupunkialueella oman lisänsä tuo kohtuullisen vilkas liikenne. Pyörä parkkiin lähelle museota ja sade loppuu kuin kääntäisi hanan kiinni. Tarjontana on yhteislippu jolla pääsee tutustumaan myös vieressä olevaan kulkuvälinemuseoon joten ensiksi sinne. Näytillä on kaikenlaista pääosin alueen tehtaissa tehtyä kulkupeliä ja upeita vanhoja pyöriä ajalta jolloin miehet olivat miehiä ja naiset sukupuoliobjekteja sekä kolme hevosvoimaa edusti huipputehoja. Näytillä on myös upea kokoelma harppisaksan aina yhtä ajatonta designia edustavia moottoripyöriä, mutta seuraavaksi asemuseoon. Tarjolla on mahtavat kokoelmat eri aikakausien hengenvaarannusvälineistöä. Vahtimestari tulee huomauttamaan kun innostun esittelemään vanhan Maxim-konekiväärin laittamista ampumakuntoon, näyttelyesineisiin ei saa koskea tai jotain sinnepäin ja ampumatarvikkeita EI ole saatavilla. Vettä on tullut kuuroluontoisesti koko vierailun ajan, lisäongelmia aiheuttaa Rukan pukujen lockout ”vetoketjut” joista vesi on syönyt kaiken silikonin pois, alkaa vaatia ihan oikeasti voimaa saada ajotakki kiinni. Ongelma ratkeaa helposti pistäytymällä viereisessä sex-shopissa ja ostamalla liukuvoidetta, sipaisu siitä ja lockout toimii kuin uusi. Arvotaan seuraava majapaikka ja osoite naviin ja sitten alkaa ykkösluokan totaalinen vedenpaisumus, puolen desin pisaroita tulee käsittämättömällä taajuudella. Majapaikka sijaitsee korkeammalla maaperällä ja puolivälissä nousua tulee reippaiden vesivirtojen tuomana vastaan kiinteää maa-ainesta, Banditin maastoajo-ominaisuudet pelastavat tilanteen ja lopulta päästään takaisin pelkkään virtaavaan veteen. Näköetäisyys pysyy sitkeästi alle kolmen metrin mutta parissa muussakin kohdassa reunavallit näyttävät olevan sortumassa tielle veden takia. Lopulta perille hotellille ja perinteen mukaisesti sade loppuu taas kuin kääntäisi hanan kiinni. Hotelli näkyy olevan jonkinlainen talviurheilukeskus , rojut kuivumaan huoneeseen ja pyörille tallipaikka, tallipaikan saaminen tosin vaatii hiukan keskustelua respan tytön kanssa. Koska kyseessä on sport-hotelli tarjolla ravintolassa ei ole kuin yksi menu, viisastuneena Sveitsin kokemuksista parin vuoden takaa siirtyminen lähellä olevaan steak houseen. Paikan antimista tulee syötyä loistava sian sisäfile pannulla ja tutustuttua paikallisen panimon tuotteisiin.

28.6 Oberhof – Clausthal-Zellerfeld

Hyvän aamiaisen jälkeen matkaan vaihteeksi kauniissa säässä, ainoa miinus aamiaiseen tulee vedellä jatketusta appelsiinimehusta. Tasaista ja rauhallista menoa lähes tyhjillä tiellä, varsin tapauksetonta lukuun ottamatta pyörän ja kuljettajan tankkausta. Lähellä Clausthalia pääsee todistamaan pyöräilyonnettomuutta, pitkässä ylämäessä fillaristit ajavat lajityypillisesti sekavana parinkymmenen ryppäänä minäminä- mentaliteetilla muista tienkäyttäjistä välittämättä kunnes törmäävät yhteen. Jälki on sen näköistä että vaaditaan pientä pintaremonttia asfaltin jäljiltä ja yksi kuski saa sen verran osumaa että pitää laittaa tajuttoman kylkiasentoon. Poliisi saapuu paikalle muutamassa minuutissa joten mitä siihen sitten sen enempää kieltä osaamatta jäämään neuvoja antamaan ja matka jatkuu. Tuttuun hotelliin jossa tuli yövyttyä pari vuotta sitten, Zellerfelderhof, ja huone löytyy. Tuttu isäntä tulee portaissa vastaan ja muutama sana tulee vaihdettua, on juuri tullut prätkälenkiltä ja valittelee joutuneensa kameran kuvaamaksi. Koska iltapäivä on vielä nuori tulee saadun vinkin perusteella lähdettyä käymään Torfhaus:issa, paikallisen vuoriston korkein huippu jossa on luontokeskus ja muuta matkailijapalvelua mutta tänään myös paikallisten motoristien viikottainen kokoontuminen. Aikaa kuluu katsellessa pyöriä ja paria tarraa rikkaampana takaisin majoitukseen. Pikainen suihku ja iltapalalle, tälläkin kertaa valinta kohdistuu talon erikoiseen (spare ribs) joka käsittää kolme kokonaista porsaan kylkiluurivistöä grillattuna ja reilusti maustettuna, lisäksi valkosipulilla maustettua kaalisalaatti, valkosipuli- ja yrttidippiä sekä lämmintä leipää. Palan painikkeeksi Warstainerin tuotteita ja mättö voi alkaa. Kun kolmas kylkiluurivistö on menossa isäntä huikkaa että jollei ole riittävästi niin hän voi grillata yhden lisää, ei löydy ottajia.

29.-30.6 Clausthal-Zellerfeld – Hodenhagen

Lähtö aurinkoiseen säähän koko matkan parhaan aamupalan jälkeen. Lämmintä ja miellyttävää keliä ja mukavia mutkapätkiä. Edelleen kiertelyä pikkuteillä ja kylissä, välillä pyörän ja kuskin tankkausta perinteisillä tuotteilla. Saapuminen alkuiltapäivästä Serengeti Park:iin ja siitälähtien suunnileen kaikki alkaa mennä päin persettä. Että pääsisi edes kyselemään tehdyn varauksen perään pitäisi maksaa sisäänpääsymaksu alueelle, ei onnaa rahastusyritys, kun lopulta saan englantia taitamattomalle virkailijalle tämän selitettyä löytyy toinen reception jossa jopa tunnistetaan tehty varaus, mutta mökki ei ole vielä valmis, tämä oli selvää jo alun alkaen ja paikalle tultiin koska halusin varmistaa ettei varauksessa ole mitään epäselvää. Saamme uuden ajan 15:30 jolloin voisi tulla kyselemään, tämä selvä ja läheiselle kaupungille kuluttamaan aikaa… ilmeisesti se ei sittenkään ollut selvä tai sitten erittäin auttavaa englantia puhuva respan nainen sotkeentui sanoissaan. Paluu sovittuna aikana vain saadaksemme kuulla että menee vielä vähintään vartti, mutta siksi aikaa voisi ostaa lipun alueelle täksi päiväksi ja huominen kuuluu majoituksen hintaan. Tässä vaiheessa otan esiin ajatuksen että löytyy niitä muitakin majoituksia tästä maasta ja mahdollisista myöhäisen peruutuksen maksuista voitte lähettää laskua suomeen niin pyyhin niillä arschlochia, viesti menee perille joten paperitöitä aletaan tehdä hämmästyttävällä vauhdilla, tosin saksankielistä sisäänkirjautumislappua eivät tytöt osaa kääntää englanniksi ilman google translatoria ja minua ketuttaa sen verran että en edes harkitse 35 vuoden takaisen koulusaksan käyttämistä. Sen jälkeen seuraa pyörien paikoittamista koskeva keskustelu (2 virkailijaa ja google translator) ja ilmoitan että en edes harkitse pyörien paikoitusta osoitetulle pehmeälle hiekkakentälle, lisää translatoria ja lopulta löytyy mitä tarkoittaa tarmac saksaksi ja pyörät voi parkkeerata respan lähelle. Avaimet käteen ja selvittämään mistä mökki löytyy, virkailijat vain viittovat että tuolta päin, koska matkaa on lähemmäs puolta kilometriä ja kamojen kantaminen ei ole parasta mahdollista ajanvietettä niin pyörien selkään ja leveää hyvää asfalttia pitkin mökin eteen. Juuri kun puramme pyöriä respan sotanorsu jyrää fillarilla paikalle kiljuen verbotten, selitän että puramme pyörät ja sitten tuomme ne sovittuun parkkiin sekä sen että jos tänne ajaminen on kielletty sen voisi merkeillä osoittaa tai sanallisesti kertoa. Saksankielinen selvitys ja kiljunta jatkuu sitkeästi siihen pisteeseen asti kunnes totean melkoisen kuuluvalla äänellä can you repeat that in some civilized language fecking war elephant, sitten alkaa liikettä syntyä sotanorsun sotkiessa itsekseen mutisten takaisin respaan. Kamojen purkamisen jälkeen pyörät sovittuun paikkaa ja sitten suihkuun. Ensimmäinen kierros eläinpuistossa ja epätoivoisia yrityksiä selvittää mistä lähtee kiertoajelu isompien eläinten alueelle, ei löydy oikeaa paikkaa ennen kuin toisen päivän iltana, henkilökunta ei osaa englantia tai ei tiedä mistä safari tour lähtee. Paikan ravintola on enemmän vitsi, aamiainen on hyvä mutta päivällinen käsittää seisovan pöydän jonka antimina on ranskalaisia, kananugetteja, makaronia ja niin kuivaksi paistettua sikaa että leuat väsyvät ennen kuin maha tulee täyteen, kaikki täysin suolattomasti valmistettuna. Seuraavana päivänä kiertelyä alueella ja eläimien katselua, kaiken maailman elukoita tulee nähtyä mm. pari valkoista leijonaa joista saisi varmasti upeita taljoja lattialle mutta kukaan ei tunnu tietävän mistä hemmetistä varsinainen kiertoajelu lähtee. Paikka löytyy hämäävästi aivan puiston porttien ulkopuolelta ja vaikka puisto on auki kuuteen illalla viimeinen kiertoajelu on lähtenyt neljältä, no se siitä sitten.

1.7 Hodenhagen – Travemunde

Viimeiset lähtösotkut Serengeti Parkissa, koska pyörillä ei saa ajaa mökille rupean aamulla respasta kyselemään olisiko jotain kärryä millä saisi kamat pyörien luokse. Uusikaan respan tyttö ei osaa englantia mutta näppäränä tyttönä soittaa jollekulle joka osaa, siinä sitten selitän puhelimeen asiani ja annan puhelimen takaisin niin että toisessa päässä ollut voi kääntää puheeni saksaksi, homma selviää ja respan takaa löytyy useampia kärryjä jotka on juuri tähän tarkoitukseen. Kamat pyörään ja pois täältä. Suorastaan kuumassa säässä rauhallista ajoa kohti satamaa, lähtöselvitys ja parkkiin odottamaan. Parkissa pyörii melkoisesti kotimaan naapurikaupungin Triumph-kerhoa, olen hetken pois pyörän luota ja tuntuvat pitävän Banditia jonkinlaisena nojailualustana, huomautan kohteliaasti että käytös on aivan ymmärrettävää koska näin heillä on edes kerran elämässään mahdollisuus koskea laatupyörään. Laivaan pääsee aiemmin sisään joskin hyttejä joutuu odottamaan laivan baarissa, tämähän kyllä käy ja siellä tulee istuskeltua ja jatkettua juttua satamassa tavatun Timon ja Päivin kanssa.

2.-3.7 Travemunde – RMK

Kellumista merellä ja merellisten herkkujen ja virvokkeiden nauttimista. Ajo laivasta ulos jopa poikkeuksellisessa kaaoksessa kun venäläiset autoilijat ovat kiireisiä. Ei kolise vaikka yhdessä vaiheessa olin jo varma että purku viivästyy parin auton peltikolarin takia. Koska suuri laiskuus tuntuu olevan vallalla siirtymätaipale tulee suoritettua moottoritietä pitkin, pyörät talliin, rojut sisään ja sitten vaatimaton urakka pesukoneen voivotellessa ihmisen ankaruutta.