Sivuheitto

Tuossa sattui silmääni pieneen uutinen tietyömailla ylinopeuksilla ajamisesta. Ymmärrän hyvin työntekijöiden huolen omasta turvallisuudestaan ja työolosuhteistaan, mutta.... Ymmärrän myös hyvin sen mekanismin joka on aiheuttanut sen että ylinopeutta ajetaan. Ongelmaa aiheuttaa se vanha klassinen tarina pojasta joka huusi sutta ollessaan paimenessa. Kun riittävän monta kertaa ajaa 30 km/h paikan ohi johon on unohdettu kolme lapiota nojaamaan sillankupeeseen niin on aika vaikeaa ottaa jatkossakaan varoitusmerkkejä vakavasti, Toinen ongelmakohta on klassinen suomalainen viritys jossa nopeuden alentaminen aloitetaan hyvissä ajoin 1,5 km ennen työmaata ja jatketaan saman verran työmaan jälkeen puhumattakaan niistä monista kerroista jolloin merkit unohdetaan paikoilleen. Pakko suorittaa myös pientä vertailua tuonne keskisempään eurooppaan jos tuli taas pikkuisen ajeltua. Jos tietyö alueella ei näkynyt ketään töissä niin varoitusmerkit olivat paikoillaan mutta nopeusrajoitukset olivat huputettuina joten matka sai jatkua ilman tarpeetonta hidastusta, monella työmaalla huomiota kiinnitti se että työntekijöiden suojana oli betoniporsaita ja liikennettä ohjattiin siirrettävillä liikennevaloilla. Tärkeimpänä kaikista siitä kohdasta missä tietyö ja nopeusrajoitus alkoivat pystyi näkemään varsinaisen työskentelyalueen ja voi olla varma että nyt on jotain tapahtumaa edessäpäin ihan heti eikä jossain tuolla muutaman kilometrin päässä muutamaa unohtunutta kumikartiota tienlaidassa. Jostain syystä tuolla ihmiset tuntuivat pystyvän ajamaan uudella asfaltilla jossa ei ole tiemerkintöjä aivan normaaleilla nopeuksilla jopa meikäläisittäin täysin mahdottomalta tuntuvan 500 metrin matkan, ilman että kilometriä ennen tätä maagista kohtaa nopeutta pudotetaan 60 ja ilman tämän maagisen kohdan jälkeistä kilometrin mittaista hidasta pätkää jossa saavat hermot levätä tuollaisesta käsittämättömästä vaarasta selviämisen jälkeen. Sama näytti koskeva myös kaiteita vaikka näin motoristin näkökulmasta kaiteeton kohta on vain turvallisempi.

Koska aina ollaan niin näppäriä sanomaan mitä niin sekopäisen blogistin ratkaisu miten voisi olla se että rajoituksia siirrettäisiin lähemmäs itse työmaata ja silloin kun päivä on päättynyt niin rajoitukset huputettaisiin tapauksissa joissa mitään todellista tarvetta hidastukseen ei ole, työskentelyalueen parempi suojaus niin että kumikartiot korvattaisiin isommilla esteillä. Rajoituksia voisi tehostaa valvonnalla mutta vain siinä tapauksessa että edellä mainitut ehdot täyttyvät eikä rakennella hassunhauskaa sakkorysää valtion pohjattoman kassan täytteeksi. Kannattaa muistaa että Saksassa yleisrajoitus on 100 km/h kaikilla teillä ellei muuta ole liikennemerkein osoitettu ja harvoin on, mutta silti siellä tuntuu liikenne sujuvan huomattavasti rennommin ja joustavammin kuin täällä karussa pohjolassa jossa perinteisesti on käytössä nopeuteen kielto, kielto ja päälle vielä lisäkielto. Tienkäyttäjien kunnioitusta tikkareihin ei nykyisessä tilanteessa palauteta tehovalvonnalla vaan sillä että muutetaan kiellot ja rajoitukset sellaisiksi että niiden tarpeellisuus ymmärretään. Ymmärrykseen ei auta se että muutetaan rajoitusta 80 -> 70 ja viritetään linnunpöntöt kuvaamaan ja väitetään vakavalla naamalla että kyseessä on liikenneturvallisuus eikä rahastus. Sen sijaan pitäisi katsoa missä kaikkialla nopeudet voidaan nostaa 80 -> 100 tasoon ja paljonko voidaan moottoriteiden nopeuksia nostaa eikä aina ensimmäisenä ruveta ihmettelemään sitä pysyvätkö tuolla nopeudella kaikki kukat varmasti hatussa kiinni. Tämä on tietysti vain toiveunta koska paikallinen virkamies saa tyydyksen vain päästessään pompottamaan hallintoalamaisia mutta valitettava fakta on myös että se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.