Pohjoinen taas kerran

23.7 RMK-Ylivieska

Lähtö koleassa säässä, ei yhtään kunnon sadetta mutta tihkua. Alueet tarkkarajaisia niin että juuri kun alkaa olla lämmin tulee seuraava kostea alue. Moottoritiellä upeita suorituksia alkaen ohituksesta suurinta sallittua ylittämättä kun ohitettava ajaa nopeudella 115 km/h päättyen perinteiseen moottoripyörän kiilaukseen. Tauko Pirkkalan aakkosasemalla ja jatko perinteisesti tietä 65, tankkaus Virroilla ja siirtyminen tielle 66. Useampi kusenhajuinen lasikuitulaatikko toimii yleisenä tientukkona ja jononkerääjänä, karvanaamarit selvästi tarvitsevat reippaan haitta- ja ympäristöveron sekä jonkinlaiset minimit mikä auton tehon pitää olla ennen kuin tuollaista taakkaa saa ruveta kiskomaan yleisillä teillä. Ihmetystä herättää tie 63 Evijärvi-Kaustinen väli, jostain täysin käsittämättömästä syystä rajoitus on vaihtunut 70 km/h, luultavasti LP:n ja tiemestarin yhdessä sopima sakkorysäpätkä. Yöksi hotelli Käenpesään, hyvät ruuat ja mukava joskin vaatimaton huone.

24.7 Ylivieska-Ranua

Vaatimattoman aamiaisen jälkeen takaisin tienpäälle ja kohti Oulua. Tapaaminen tuttavapariskunnan kanssa ja pieni ajolenkki nuoren ja kauniin naisen kanssa. Aikaa kuluu melkoisesti mutta on mukavaa. Tankkauksen jälkeen kohti Ranuaa, yllätyksekseni pääsen väistelemään matkalla jo ensimmäisiä poroja. Aurinko paahtaa täydeltä terältä ja ilmeisesti se aiheuttaa pirullisen migreenin, oloa ei yhtään helpota käsittämätön määrä tientukkoja joita myös karvanaamareiksi kutsutaan. Ilmeisesti jossain on jokin hämäräperäinen kokoontuminen jossa kävyt saavat kyytiä. Majoittuminen Ilveslinnaan, mukava huone joskin ryöstän naapurisängystä tyynyn, nuo pari plisua päällekkäin vastaavat yhtä normaalia tyynyä. Illalliseksi noutopöytä, hyvää perusmurkinaa.

25.7 Ranua-Pello

Kohtuullisen aamiaisen jälkeen Ranuan eläinpuistoon. Otus jos toinenkin tulee nähtyä, myös jääkarhunpentu Talja joka tosin viettää aikaa nukkumalla emon kainalossa. Pentu mainitaan parissa julisteessa mutta ei missään muualla vaikka kuvittelisi että sitä nimenomaan kannattaisi mainostaa, jopa jääkarhu pehmoleluja joutuu etsimään, outoa. Mieleen jää kaihertamaan karhuaitauksella kuultu keskustelunpätkä jossa naisihminen kahden vahingon kanssa kommentoi mukanaan raahaamalleen otaksuttavasti urospuoleiselle henkilölle. Naisihminen oli luultavasti jokin kasvatuspsykologi tai muu vastaava sieluntieteilijä, tämän pystyi helposti päättelemään rouvan hennosta ranskalaisesta huuliparrasta ja miehensä sammareihin ja maripaitaan pukeutuva puunhalaaja josta halauksen aikana ei näy kuin korvat normaalikokoisen männyn takaa. Rouva kritisoi tarhan opasteita, ”Älä työnnä sormia häkkiin”, ”Älä mene kiinni karhuaitaukseen”, yms. siitä että ne ovat liian komentelevia ja siten aiheuttavat lapsissa negatiivisia tuntemuksia.  Koska olen riittävän ajoissa liikkeellä, ehdin melkein pois ennen pahinta ruuhkaa, väkeä lappaa sisään yhtenä kyrpänä. Parkkipaikalla on hauskana yllärinä tungettu asuntoauto puoliksi samaan ruutuun pyöräni kanssa niin ettei sivuitse tahdo päästä kulkemaan. Onneksi puvussa on olkasuojat jotka kestävät, voi tosin tientukko ihmetellä apukuskin puoleisen peilin uutta abstraktia muotoilua. Kohti Rovaniemeä ja koska aikaa on, poikkean nelostietä pitkin napapiirin ostostuonelaan. Ansaitun päiväpepsin ja pullan jälkeen palaa pyörälle vain todetakseni että olen joutunut vinoon parkkeeratun asuntoauton motittamaksi niin etten saa pyörää pois parkkiruudusta, poikkean postittamassa tutuille kortteja, pyörälle hakemaan osoitteita, kauppaan ja taas pyörälle, joka kerta pyörän luona poltan tupakan ja stumppaan sen lasikuitulaatikon kylkeen. Arviolta tunnin kuluttua kyllästyn odottamiseen ja ajan parkista pois pitkin kävelytietä ja saan osakseni melkoisia mulkaisuja. Kohti Pelloa, muutama kohtaaminen porojen kanssa mutta ei mitään ihmeellistä, koska aikaa on teen harjoituksen vuoksi 100 km lenkin Ruotsin puolella. Majoittuminen hotelli Pellonhoviin, huone on mukavan oloinen ja ravintolan ruokalista vaikuttaa hyvältä täsmälleen siihen asti kun tulee tilauksen aika. Poron paistia ei ole, härkää ei ole, ranskalaisia ja valkosipuliperunoita ei ole, mitään light limsaa ei ole… Päädyn sitten pariloituun siikaan voikastikkeessa ja lohkoperunoihin joita on paikalla, annos käsittää puolikkaan pienehköä siikaa ja voikastike osoittautuu kupilliseksi sulatettua voita.

26.7 Pello-Kilpisjärvi

Aamiainen on minimalismin suurta juhlaa, kuivaa leipää ja budjettiluokan metvurstia ja juustoa, mehu on lähinnä keltaiseksi värjättyä vettä. Tien päälle viileämpään keliin ja kohti pohjoista, etenemistä normaalilla nopeudella kun silmänurkasta huomaan jonkin tumman möykyn, raaka jarrutus ABS:n tutun naksutuksen säestämänä ja pyörä pysähtyy niin että ylettyisin kädellä tönäisemään poroa. Reippaalla nielaisulla sydän takaisin paikoilleen ja nopea muistelu vieläkö vaatevarastossa on puhtaita kalsareita. Matka jatkuu ja seuraavana esteenä on useiden kymmenien porojen tokka joka on sitkeästi päättänyt suorittaa tienvaltauksen, noin viiden minuutin tasaisen tunkemisen jälkeen tokka päättää siirtyä pientareelle ja päästää matkustavaiset kulkemaan. Tasaista rauhallista ajoa muutamaa irtoporoa väistellen ja tankkaus Karesuvannossa jossa säkenöivillä älynlahjoilla varustettu kotilonkuljettaja päättää ajaa bensamittarin viereen ja suurella huolella ja hartaudella pestä kotilonsa lasit ottamatta tippaakaan bensaa, no saahan siinä estettyä muiden tankkauksen täydeksi kymmeneksi minuutiksi. Käytöksen perusteella aivan varmasti kotilokuski harrastaa myös asuntovaunuilua.  Maisemia ihaillen Kilpisjärvelle ja majoittuminen hotelli Kilpikseen. Tuttu ystävällinen palvelu, pyörälle tallipaikka ja respan tyttö auttaa loppureitin suunnittelussa varaamalla seuraavan yösijan. Ravintolan annokset perinteisellä tasolla eli helkutin hyviä.

27.7 Kilpisjärvi-Luosto

Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen koleassa säässä kohti etelää, muutama sadekuurokin päättää piristää ajelua. Perinteistä poronväistelyä ja Karesuvannossa jalostettua dinosaurusta tankkiin. Tapahtumaköyhää ajoa sään pysyessä viileän puolella sadekuuroilla vahvistettuna. Majoittuminen hotelli Luostotunturin mökkiin, joka osoittautuu todella upeaksi 4-6 hangen kelomajaksi omalla saunalla, kaikilla mukavuuksilla ja yleiseltä tyyliltään autiotuvan oloiseksi. Iltapala hotellilla noin 200 metrin päässä, poropaistia ja lohta, ihan hyvä annos.

28.7 Luosto-Kajaani

Lähtö hyvän aamiaisen jälkeen kohti etelää, sää suosii ja matka tuntuu taittuvan niin mukavasti että suunnittelen ajavani mökille Mäntuharjulle jo samana päivänä. Etenen kaikessa rauhassa tietä 78 kun Puolangan liittymän kohdalla vastaantuleva Volvo päättää kääntyä vasemmalle. En pysty muistamaan käyttikö vilkkua vai ei. Muistan että jarrutin ja kaarroin oikealle ja seuraava muistikuva onkin se että makaan maassa ja selkään sattuu aivan saakelisti. Paikkallaolijoiden estelyistä huolimatta pääsen kolmannella yrityksellä seisomaan ja nojailen aktiivisesti liikennemerkkiin, joku paikallaolija pyynnöstäni käy vääntämässä pyörästä virrat pois ja Volvon kuljettaja (arviolta 20-25v kloppi) käy selittämässä ettei nähnyt että joku tulee vastaan kun tiellä on aurinkoisia ja varjopaikkoja. Joku lykkää puhelimen käteeni ja hätäkeskus kyselee tuntemuksia, vastaan että selkään sattuu ja saan kuulla että ambulanssi on matkalla. Nojailen edelleen liikennemerkkiin lanssin saapuessa ja saan onneksi estettyä ettei ajopukua leikellä päältäni, letka pyöriä ajaa ohitse ja yritän moikkailla muina miehinä kun saan kaulurin ja minut pakataan tyhjiöpatjaan. Matkalla Kajaanin keskussairaalaan joudun puhaltamaan ja puhelimessa kertomaan poliisille oman näkemykseni tapahtumien kulusta. Sairaalassa homma toimii suht ripeää tahtia, tajunnan taso, verenkuva ja röntgeniin. Sitten alkaa odotus joka kestää nelisen tuntia. Tässä vaiheessa ilmaisen kyllästymiseni tilanteeseen varsin painokkaasti ja piakkoin lääkäri tulee selittämään tuloksia. Kolme selkänikamaa on vaurioitunut mutta välitöntä vaaraa ei ole, kiitän ja pyydän että joku tulisi poistamaan tipan koska tämä poika lähtee nyt. Ilmoitettuani että en varmasti jätä pyörää seisoskelemaan kamojeni kanssa yöksi tienvarteen, saan luvan poistua kunhan menen välittömästi lääkäriin jos jotain oireita ilmenee. Henkilökunta soittaa taksin ja matkaan kohti Puolankaa, saan tiedon että pyörä on siirretty paikallisen Shellin huoltohalliin joten sinne ja matkalla ystävällinen taksikuski varaa vielä minulle hotellin Kajaanista. Kipulääkkeen vaikutus hiipuu mukavasti matkalla mutta pyörä löytyy ja se on vieläpä ajokuntoinen, maksan taksin ja lähden kohti Kajaania, äärimmäisen pitkää ja tuskaista matkantekoa.

Mitä tapahtui, muistikuvaa ei ole mutta ilmeisesti olin saanut jo suurimman osan vauhtia pois ja väistössä menin kyljelleni mutta onnistuin väistämään auton nokan. Pyörän kaatumatapit ottivat kovimman iskun vastaan joten vauriolistalle päätyi oikea peili, etuvilkku painui katteen sisään, kate itse painui kasaan mutta ei murtunut, jarrukahva lyheni muutamalla sentillä, tankopaino sai aivan uuden muotoilun, jalkatappi ja jarrupoljin saivat aivan uuden muodon, Acran vaimennin sai uutta kuviointia pintaan, takalaukku hajosi. Varustepuolella Rukan Armax puvusta oikea hiha repeillyt, housujen polvi puhki, mp3 soitin hajalla, kypärä vaihtokuntoon, Scala rider irtosi ja lensi jonnekkin. Kuskille mainittu selkävaurio, oikea ranne ja polvi kipeät ja näteillä mustelmilla, oikeaan jalkaa tullut nyt parinpäivän kuluttua tuntopuutoksia (suurin osa jalkaa on kuin puuduksissa koko ajan) ja selkää särkee tasaisesti.

29.7 Kajaani-Mäntyharju

Aamiaiseksi muutama ibumax hyvin voideltuna ja kauniissa säässä kohti Mäntyharjua, matkanteko on hidasta koska selkää pitää lepuuttaa mutta onneksi päivä muuten on rauhallinen. Särkylääkkeen napostelun ja tuskaisen matkanteon jälkeen saavun iltapäivällä mökille. Tyylikäs romahdus pois pyörän päältä ja ennen pyörän purkamista sauna lämpiämään. Muutama päivä hiljaiseloa sekä soittelua poliisille ja vakuutusyhtiöille.