Keskieuroopan retkue

2.7. RML-Turku-Tukholma
Tapauksetonta ajoa Turkuun jossa yllättäen Siljan terminaali löytyy helposti. Pyörien paperit luukulta ja sitten odottamaan laivaan pääsyä muiden, arviolta noin 50, pyörän joukkoon. Laivaan ajo tapahtuu hyvässä kaaoksessa sen jälkeen kun autot on ensin pakattu. Pyörät jäävät vain sivutuelle kun kansimies toteaa että 20 vuoden aikana ei ole yksikään pyörä täällä kaatunut mutta omilla liinoilla saa sitoa jos siltä tuntuu. Laiskuus voittaa ja pyörät jäävät sitomatta vaikka liinat ovatkin mukana takalaukussa. Sitten alkaa melkoinen ryysis pois autokannelta, mahtaa olla melkoinen elämys japanilaiselle rouvalle lapsen kanssa joutua samaan pieneen hissiin kuuden auringossa pari tuntia paahtuneen hikisen motoristin kanssa. Laiva itsessään tuntuu olevan puolillaan venäläisiä jotka näköjään ovat keksineet risteilyjen idean, päivätanssit ja iltakännit.

3.7. Tukholma-Ringsted
Navin avustuksella ulos Tukholmasta ja sen jälkeen puuduttava Ruotsin läpiajorangaistus moottoritietä pitkin. Aurinko pilkistelee välillä pilvien lomasta ja lämpötila on juuri sopiva, nopeutena perinteinen tikkari + ALV ja matka joutuu. Poikkeama Grännassa josta jotain Polkagris karkkeja. Päivän kallistuessa kohti iltaa seuraa totaalinen kyllästyminen moottoritien yksitoikkoisuuteen ja siirtyminen pienemmille teille Märkarydin vaiheilta kohti Hässleholmia ja Malmöa. Jo löytyy mukavaa maaseututietä jota pudottelee ihan ilokseen, ainakin siihen asti kunnes on pariin kertaan todennut olevansa niin suosittu että jonkinlaiset tolpat ottavat kuvia ohi ajaessa. Saapuminen maksukojulle ja ensimmäisen sillan ylitys sankassa sumussa, ainoastaan sillan tukirakenteiden korkeimmat kohdat kajastavat aavemaisesti sumun keskeltä. Kööpenhaminan ohitus ”sujuvasti” moottoritietä pitkin ja siirtyminen tielle E20. Kööpenhaminan ohituksessa pääsi suorittamaan noin 8 km hidasajoharjoituksen, moottoritiellä oli tietyön kourissa ja osittain tulvan alla. Keskinopeudeksi tälle pätkälle muodostui 6 km/h joten koeteltiin sekä hermoja että kytkintä. Navin avustuksella ankaraa hotellin etsimistä ja Scandic Ringstediin kyselemään huonetta. Yösija löytyy ja suihkun ja varsin keskinkertaisen aterian jälkeen hyvin ansaittua torkkumista kuumassa huoneessa.

4.7. Ringsted-Glustadt
Kohtuullisen aamiaisen jälkeen liikkeelle sumuiseen ja koleahkoon säähän. Toisen sillan ylitse mantereelle ja jälleen sumu estää enemmän maisemista nauttimisen. Sitkeää ajoa etelään moottoritietä E45. Herätetty pelkoa ja kauhistusta muissa kulkijoissa purkamalla Banditin nokkaa huoltoaseman parkkipaikalla sen mitä hajonneen polttimon vaihtamiseen tarvitaan. Jossain vaiheessa päivää seuraa taas totaalinen kyllästyminen moottoritien tapahtumattomuuteen ja siirtyminen pienemmille teille mutkien toivossa. Matka etenee mukavasti rannikkoa pitkin, yli-innokkaista valokuvaavista tolpista huolimatta, tietä nro. 5 Itzehoen kaupunkiin jossa saa kuulla että jonkin hämäräperäisen tapahtuman johdosta kaupungin koko majoituskapasiteetti on täynnä, ei yösijaa matkustavaisille. Kohti Gluckstadtia, matkalla pienessä kylässä kaksikin gasthausea vierekkäin, siispä sinne kolkuttelemaan oville. Ensimmäinen näyttää täysin kuolleelta mutta sisäpihalta pyyhkäisee tyttö Opelilla ja kertoo että paikka on suljettu ja neuvoo menemään kylän toiseen gasthauseen kyselemään, siispä sinne. Toisesta paikasta ei löydy ketään edes kertomaan että paikka on suljettu. Uudestaan pyörien selkään ja Gluckstadtiin, seikkailua pitkin kaupunkia ja lopulta pyörät parkkiin keskelle toria ja laidoilta kyselemään majoitusta. Majoitus löytyy ja pyörät saadaan suojaisaan paikkaan viereiselle pikkukadulle. Mukava huone ja hyvä ruoka joten kyllä taas yhden yön täällä viipyy.

5.7. Glustadt-Osnabruck
Lähtö mukiinmenevän aamiaisen jälkeen varsin koleassa säässä +14. Ensimmäinen este päivän vaelluksella on nimeltään Elbe. Lähin silta löytyy Hampurista joten turvaudumme kylän vierestä lähtevään lauttaan. 10 min. lauttamatka (5,20€/pyörä) ja matka jatkuu kaksinumeroisia teitä Bremenin itäpuolelta. Testimielessä navi käyttöön ja reitinvalintaan mutkaiset tiet. Sitten alkaa numeroimatonta pikkutietä ilmaantua renkaiden alle ja putoaminen kartalta on nopea mutta onneksi myös täydellinen. Tiet ovat upeita mutta vievät reippaasti aikaa josta johtuen vierailulle Kalkriesen Varusschlachtiin varattu aika hupenee nopeasti. Tällä paikalla käytiin kuuluisaa Teutoborgin metsän taistelua joka lopetti Rooman valtakunnan laajenemisen pohjoiseen. Näyttelyrakennus on kuin arkkitehdin märkä uni mutta itse näyttely on saksalaisen minimalismin suurta juhlaa. Kiinnostavasta asiasta ei saada oikeastaan mitään irti ja päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää että rahat loppuivat kesken kun rakennus oli saatu valmiiksi. Yöksi hotelli Walhallaan, tosin kaupungilla suoritetaan pieni harhaan ajo kun navigaattori sitkeäsi haluaa ajattaa kävelykatua pitkin. Hotellilla on oma paikoituspalvelu koska lähikadut ovat ahtaita ja tupaten täynnä. Pyörille järjestyy paikoitus viereisestä parkkihallista. Huone on tilava ja mukava sekä ravintolan puolella ruokalista erinomainen.

6.7. Osnabruck-Adenau
Aamiainen hyvä mutta ilmeisesti perisaksalaiseen tapaan kärsii leikkeleiden puutteesta, vadit ovat tyhjinä ja tarjoilijat eivät tuoneet täydennystä. Matkaan ja testimielessä valinta mutkaiset tiet ja sitten alkaa mutkia löytyä. Jossain vaiheessa päästään taas numeroiduille teille joskin aivan eri kohdassa kartalla kuin kuvitteli. Alueella on yllättävän suuria korkeuseroja ja sen myötä pieniä serpenttiinin poikasia joita ajaa ilokseen. Paikalliset ovat kohteliaita tiellä ja antavat mukavasti tilaa sekä pysyvät myös mutkissa omalla kaistallaan joten jokaisessa pimeässä mutkassa ei tarvitse jännittää kuka tulee vastaan omalla kaistalla. Navin akut loppuvat iltapäivän alussa runsaasta käytöstä johtuen. Pysähtyminen tauolle Olbessa jossa ystävällinen grillin pitäjä antaa ladata akkuja samalla kun yritämme tuhota äärimmäisen runsasta pita-leipä speciaalia. Tauon jälkeen kohti Nurburgringia. Ajoaika on kuitenkin juuri loppunut kun ehdimme sinne. Kohti Adenauta, päivän kruunaa sade juuri kun pääsemme Blau Ecken eteen. Majoitus löytyy uudelta puolelta, upea iso huone ja pyörille parkki hotellin sisäpihalta.

7.7 Adenau-Idar-Oberstein
Aamiainen muuten hyvä mutta taas kaikki leikkeleet loppu, ilmeisesti kyseessä on yritys karsia kuluja. Uusi poikkeaminen Nurburgringille ja nyt onnistaa, 77 mutkaa ja nimensä mukaisesti vihreä helvetti. Matka jatkuu Cochemin kautta Moselin laaksoon ja sitten laaksoa pitkin etelään. Uskomattomat maisemat josta seuraa ajoa tiheillä tauoilla maisemia ihaillen. Poistuminen laaksosta ennen Trieriä, varmuuden vuoksi oikeasta risteyksestä ohi ajaen. Pysähtyminen tien reunaan kartan sovittamiseksi ympäröivään maastoon kun ohitse ajanut saksalainen motoristi kääntyy ja palaa kyselemään onko kaikki kunnossa. Saamme tarkat ohjeet ja palaamme takaisin oikeaan liittymään josta tunnelin kautta laakson reunaharjanteen ylitse. Tiellä pääsee taas ajamaan muutaman neulansilmän poikasen. Idar-Obersteinissa tuli käytyä viimeksi 20 vuotta sitten joten paikkaa ei voi täysin tutuksi sanoa. Seikkailua kaupungilla majoituksen etsinnässä. Lopulta majapaikaksi löytyy Landgasthoff Schuck sivummalla Kirchenbollenbachin kylässä. Talon emäntä puhuu muutaman sanan englantia mutta muuten kaikki ruokalistaa myöten on saksaksi. Melkoisella arpomisella ja puhelimen google translatorilla ruokalistasta ilmeisesti jonkinlaista kaurista (englanninnos googlen mukaan oli road-kill). Annos on pari reilunkokoista pihviä jotain tuntematonta lihaa mutta aivan käsittämättömän hyvää.

8.7 Idar-Oberstein-Immendingen
Aamulla lähtö perisaksalaisen tyhjäksi syödyn leikkelepöydän kautta, aamiaisen aikana sadelleet pilvet ovat kadonneet joten varusteiden vaihto suoritetaan parkkipaikalla. Kohti etelää erittäin hiljaisessa liikenteessä. Mannheimin ohitus Kaiserslauternin kautta ja samalla tulee lipsahdettua Ranskan puolelle. Patongin purijat tuntuvat noudattavan tiemerkinnöissä Norjalaista linjaa ”Mikä tietoa lisää se tuskaa lisää”. Pois Ranskasta Selzin kautta ja siitä Swartzwaldin synkkiin uumeniin. Korkeuserojen ansiosta paikoitellen serpenttiinin poikasia sekä muutenkin mukavaa mutkapätkää. Maisemat ovat upeita joten taukoja tulee pidettyä suhteellisen tiheästi. Poikkeaminen Rottweiliin mutta uteluista huolimatta mistään ei saa ostaa rottweileria matkamuistoksi. Navilla majapaikan hakua ja Tuttlingenistä etelään löytyy lupaava Landgashoff Kreuz, ystävällinen saksankielinen palvelu. Paikalla on onneksi perheen tytär tuoreen vahingon kanssa joka toimii tulkkina ja joka sijoittaa pyörät perheen autotalliin suojaan yöksi. Ainoa miinus on että luottokortti ei kelpaa joten laukkaamista 200m. katua alaspäin ja käteisen nostamista Landsbankin automaatista. Erinomainen ateria naurettavaan hintaan, perheen isäntä tulee joka kerta istumaan pöydän viereen ja ”keskustelemaan” englanniksi. Ilmeisesti ulkomaiset asiakkaat ovat harvinaisia koska meitä vahditaan tarkkaan ja kysellään jatkuvasti onko kaikki kunnossa. Kaiken kaikkiaan miellyttävä paikka.

9.7 Immendingen-Höfen
Aamiaisella on vaihteeksi riittävästi leikkeleitä. Vähän muuta liikennettä joten kunnon vauhdilla Stockachiin jossa tankkaus. Vanhempi saksalaisrouva on huomannut suomalaiset laatat ja tulee juttelemaan, on utelias kuulemaan missä olemme olleet ja mihin matkalla. Käy vielä hakemassa autostaan kartan josta näyttää käymisen arvoisia paikkoja sekä vahvistaa käsitystä että Sveitsi on kallis maa. Noudatamme reittineuvoja ja pääsemme mukavan väljille ja mutkaisille teille. Käymme katsomassa rouvan mainitsemaa kelluvaa linnaa mutta kahvittelu saa jäädä koska paikalla on ainakin kolme pariskuntaa jotka ovat juuri päättäneet yhdessä voittaa ne vaikeudet joita ei olisi tullut jos he eivät olisi menneet naimisiin, joten paikalla on melkoinen tungos. Takaisin Bodenseen pohjoispuolelle Louisin liikkeeseen käymään, kyselen Tomtomiin lataavaa telinettä mutta toimitusaika olisi ainakin pari viikkoa. Ostan kuitenkin tupakansytyttimeen sopivan version ja syntisen hyvännäköisen tankkitarran. Takaisin kohti Itävaltaa, Alpsee järvellä tajuton tungos uijia ja auringonottajia, runsas liikenne kuitenkin estää keskittyneemmän topless auringonottajien tähystelyn. Itävallan puolella pääsee jo ajelemaan vuorenkylkeä ylös ja alas kunnon mutkia. Haldenseen kylässä sateenpitoa, melkoinen ukkosmyrsky kulkee ylitse. Juttelen saksalaisen pariskunnan kanssa joista on ihmeellistä että jotkut ovat ajaneet kaukaa pohjoisesta niin pitkän matkan. Asian tekee ymmärrettäväksi se että ovat liikkeellä Moto Guzzilla, sateenpidon aikana vaihtuu näppärästi Guzzin kaasuvaijeri koska entinen on kaputt. Sateen tauotessa kyselemään kylältä majapaikkaa, lupaavan näköisen hotellin hinnat ovat sitä luokkaa että taas jaksaa kevyesti ajaa pidemmälle. Hofenistä löytyy motoristiystävällinen Landgasthoff Lillie johon majoittuminen. Ajo Höfeniin on äärimmäisen kiinnostava koska tiet ovat täynnä myrskyn repimiä lehtiä ja pienempiä oksia ja maa on valkoisena rakeista. Saman ukkosmyrskyn tekosia jonka häntään jäimme aiemmin odottamaan. Paikan ravintola ei suuria mainesanoja ansaitse, annokset pieniä ja muutenkin vaatimattomia sekä ruokasali täynnä kärpäsiä. Jossain vaiheessa olin vakuuttunut että työvoimana käytetään zombia tai paria ja ne vetävät kärpäsiä talon täyteen.

10.7 Höfen-Brechtesgaden
Aamiainen jatkaa paikan hyväksi havaittua linjaa vaatimattomuudellaan ja kärpästen käsittämättömällä määrällä. Pääsääntöisesti moottoriteiden välttelyä ja seikkailua pienemmillä teillä. Nyt pääsee jo ihan tosissaan vääntämään mutkia kun kipuaa vuoren kylkeä ylös ja toista alas. Erikoista että saksalaiset autot tuntuvat hidastelevan mutkissa, ehkä seurausta liiallisesta jyräämisestä moottoriteitä niin että mutkat eivät ole hallinnassa. Italialaiset näyttävät oikovan pimeissä mutkissa samalla antaumuksella kuin suomalaiset, saksalaisten ja itävaltalaisten pysyessä säntillisesti omalla kaistallaan. Westendorfin kylässä innokas poliisi loikkaa keskelle tietä ja viittoo sivuun, saksankielinen vuodatus katkeaa kuin veitsellä leikaten kommenttiin english please. Pienemmällä volyymillä sitten kysäistään olenko tietoinen että kylässä on 50 nopeusrajoitus, itse asiassa kuvittelin sen olevan 60 ja tutka näytti 67. Selittelyt eivät auta mutta paikalliset sakot ovat inhimilliset, 10€ vaihtuu kuittiin ja hyvän matkan toivotuksiin. Tosin täytyy todeta että jos tutkan kanssa heilunut naispoliisi olisi ollut paikalla yksin olisi kenties kannattanut koittaa rettelöidä pienen käsirauta/pamppu session toivossa. Vielä ennen siirtymistä takaisin Saksan puolelle säästyn toisilta sakoilta vastaantulevien motoristien himmaus merkin ansiosta, kiitos noille tuntemattomaksi jääneille jotka muistuttivat siitä että täytyy antaa hyvän kiertää. Poikkeaminen Kitzbuhel nimisellä kivikasalla, 7 km kapea siksak-tie nollamutkilla ylöspäin ja parhaimmillaan 24 % nousua sekä vastaantulevia busseja jotka pitävät mielen virkeänä. Erikoista kyllä mutta alastulo on hankalampi koska vauhti meinaa väkisin kasvaa ja jarrut ovat lujilla. Majapaikan etsintää Brechtesgadenissa, navin hakutoiminnolla löytyy lupaavan oloinen landgasthause siispä sinne. Paikassa ei näy minkäänlaista elämää ja sinne vie kävelytieksi merkitty hiekkapätkä, siispä seuraavaan osoitteeseen. Täältä löytyy jonkinsortin hotelli josta rankan ovikellon pimputtamisen jälkeen joku suostuu avaamaan vain kertoakseen että hakekaa jostain muualta. Kolmatta osoitetta kohti ja ajo vahingossa naapuritalon pihalle joka on myös gasthause. Emme ehdi edes pyörien selästä pois kun isäntä tulee ulos ja tempaisee autotallin ovet auki ja selittää että ajakaa tuonne. Hetken selittelyjen jälkeen (emme olleet ne motoristit jotka ovat varanneet huoneen) talon emäntä saapuu ja pistää tuulemaan. Tarkat ohjeet mihin kohtaan tallia pistämme pyörät ja saman tien yläkertaan katsomaan huonetta (tilava ja omalla parvekkeella josta voi katsella kotkanpesää alhaaltapäin). Emäntä ei puhu englantia mutta kirjoittaa paperille huoneen hinnan ja aamiaisajan, ei ehdi edes ja sanoa kun avain on lyöty kouraan ja emäntä hävinnyt jonnekin. Paikan ruoka on perussaksalaista rasvaa ja suolaa säästämättä mutta maittavaa.

11.7. Brechtesgaden-Frauenau
Hyvän aamiaisen jälkeen kohti kotkanpesää, löytyy helposti seuraamalla Kehlsteinhause kylttejä, mukavaa mutkittelua ylöspäin kunnes eteen ilmestyy taas kuselta haiseva lasikuitulaatikko josta ei pääse tällä tiellä ohi. Pyörät parkkiin ja ostamaan bussilippuja lähemmäs itse pesää. 6,5 km kapeaa juuri bussinmentävää pengertietä ja ylhäällä luukulla ilmoitettava koska haluaa tulla takaisin. Toistasataa metriä pitkään tunneliin jonka päässä odottaa hissi varsinaiseen kotkanpesään, niin käytävä kuin hissikin ovat alkuperäisasussa, kiveä ja kiillotettua messinkiä. 124 m hissimatkan jälkeen ollaan varsinaisessa kotkanpesässä, pieni historia näyttely ja pääosan rakennusta täyttää ravintola. Öisen ukkosmyrskyn jäljiltä koko huippu on edelleen pilven sisällä joten upeat maisemat eivät näy tänne you see…. Kohti pohjoista ja oikaisu Itävallan kautta, mikä osoittautuu virheeksi. Reitti vie Saltzburgin läpi ja voi saatana sitä vääntämistä tiheässä kaupunkiliikenteessä, ulos kaupungista saatesanoin ei ikinä enää. Hivenen rauhallisempia ja mutkittelevampia maaseudun teitä ja Passaun kohdalta lipsahdus takaisin Saksan puolelle. Isojen teiden tylsyydestä mukavammille mutkapätkille ja Tittlingestä lasireittiä mutkittelemaan. Saapuminen Frauenauhin jossa sattumalta huomaan paikallisen Landgasthoff Hubertuksen kyltin jonka mukaan moottoripyöräilijät ovat sydämellisesti tervetulleita. Siispä kysymään huonetta ja löytyyhän sellainen. Upea tilava huone, pyörät talliin ja kaupan päälle vielä alennus huonehinnasta. Loistava illallinen, jokin talon erikoinen joka sisältää sikaa 4:ssä eri olomuodossa.

12.7 Frauenau-Hainspitz
Hyvän aamiaisen jälkeen (loistavaa maksamakkaraa) lasitietä pitkin. Tai ainakin tarkoitus oli. Vaikka kyseessä pitäisi olla jonkinasteinen nähtävyys tietä ei ole millään lailla merkattu. Numeroimattomilla pikkuteillä ja Tsekin puolella seikkailun jälkeen oikean suuntaan menevä tie löytyy ja sitä seuraamalla Furth im Wald jossa pakollinen tutustumiskohde on lohikäärmemuseo. Matka jatkuu kohti pohjoista, pyrkimys pienemmille teille kariutuu navin sekoiluun kiertotien kanssa. Miksi hiivatissa kiertoteitä ei opasteta loppuun saakka. Seikkailua oikean tien etsinnässä kun headsetistä kuuluu ”Vittu nurin meni”, koska viesti ei täysin aukea palaan takaisin katsomaan. Toinen Bandit köllöttää kyljellään uuden asfaltin reunan petettyä kääntyessä renkaan alta. Onneksi paikalle osuu rekkakuski joka auttaa nostamaan hankalassa asennossa melkein ylösalaisin olevan täysin lastatun pyörän pystyyn. Lopputulemana naarmuja katteessa, peilissä ja änkkärissä sekä toinen etuvilkku painunut osittain katteen sisään. Perinteisen kiukuttelutuokion jälkeen (jostain syystä kaikki oli taas minun vikani vaikka ajoin parisataa metriä edellä, ehkä ei olisi pitänyt mainita että jos kyseessä olisi ollut syvempi rotko olisin potkaissut pyörän perään ja jatkanut matkaa) siirtyminen kaksinumeroisille teille ja vauhdilla kohti pohjoista. Reipasta ajoa koska osumme mukavasti teille joilla ei ole paljoa liikennettä. Päivän viimeinen tankkaus Hermsdorfissa valtavan Globus ostostuonelan automaatilta. Koska parkkipaikka on varmaan parin hehtaarin kokoinen päätän käyttää yhden lukuisista ostoskärryjen keruupisteistä kulmaa reviirin merkkaukseen. Naviin majoituksen haku ja kohteeksi Gasthause am See. Kun saavumme paikalle on ikkunassa kyltti täynnä, hetken kuluttua kun katsoo uudestaan kyltti heiluu vielä mutta tekstinä on nyt Zimmer Frei. Huone on iso ja ilmava mutta kuuma. Paikassa toimii myös pitopalvelu minkä huomaa annoksista, isoja, hyviä ja kuin pieniä taideteoksia.

13.7. Hainspitz-Gustrow
Hyvä aamiainen, voimakkaan makuista salamia mutta en tunnista mikä mauste. Matkaa tihkusateisessa säässä tietä 87 Querfurthiin jossa vaihto tielle 180 Ascherslebenin ohitse kunnes vaihto moottoritielle 81, taas pääsee Bandit vinkaisemaan. Tietä 189 pitkään ja hartaasti ja ”hillityllä” nopeudella. Numeroimattomien pikkuteiden kautta tielle 103 ja taas matalalentoa pohjoiseen. Koko päivän pienestä tihkusta pilven takaa paistavaan aurinkoon vaihdellut sää on kuitenkin miellyttävän lämmin, mutta ilta alkaa painaa päälle joten alkaa majapaikan metsästys. Haaveiden täyttymyksenä yöpyminen oikeassa linnassa, siis lähimpään linnahotelliin. Sloss am See, paikka löytyy mutta ei mitään muuta, ei minkäänlaista viitettä että paikassa harjoitettaisiin majoitusliiketoimintaa. Pihalla palloillessamme muutama ihminen kävelee ulos ja lukitsee etuoven sekä ajaa pois, ei yösijaa matkustavaisille. Kohti seuraavaa osoitetta, taas löytyy linnamainen rakennus ilman mitään elonmerkkiä, luultavasti kummituksetkin ovat jo lähteneet paremmille maille. Hotell Reception kyltin vierestä on vedetty paksu kettinki tien poikki, ei yösijaa matkustavaisille. Seuraavana ns. varma rasti eli landgasthause, osoite löytyy mutta ei pienintäkään viitettä mistään majatalonomaisesta, ei yösijaa matkustavaisille. Kohti pohjoista ja tankkauksen yhteydessä silmiin osuu teksti gasthause kadun varrella, siispä sinne. Mukava remontoitu ullakkohuoneisto omaan käyttöön, ruokaa ei ole saatavilla mutta tämä puute korjaantuu heittämällä pieni lenkki kaupungilla.

14.7-16.7 Gustrow-Rostock-Helsinki
Aamiainen on saatavilla ja itse asiassa varsin hyvä sellainen. Viimeiset mutkateiden haeskelut navin avustuksella ja satamaan Finnlinesin tiskille kyselemään lippuja. Smoton jäsenyydestä on iloa koska pyörät saadaan ilmaiseksi laivan kyytiin. Hetki odotusta parkkialueella ja saattaja tulee viemään moottoripyörät laivaan. Käyttäen sekä omia että laivan liinoja pyörät tukevasti paikoilleen ja sitten kamojen kanssa hyttiin. Heti baarin auettua ostamaan aterialippuja ja varaamaan pöytää. Tapauksetonta kelluntaa merellä mutta lepopäivä tekee vaan hyvää, kritiikkiä voisi sikäli osoittaa Finnlinesin suuntaan että varatkaa sitä ruokaa riittävästi. Useampi ruokalaji vain loppui kaikilla aterioilla kesken ja keskusteluiden mukaan kyseessä ei ollut mikään poikkeustapaus näillä reiteillä. Saapuminen Vuosaaren satamaan ja ”hillittyä” vauhtia moottoritietä pitkin kotiin.