Tuli pyörähdettyä eilen illan ratoksi pikkuinen lenkki mutkatietä loistavan sään innostamana. Ensin tietä 2951 Mommilasta kohti Lammia, matka taittuu mukavaa vauhtia ja mieli kevenee. Rauhallisuus katoaa varsin nopeasti kun vasemmalta Luhdantieltä kolmion takaa päättää kotilo päästä väkisin tielle, kuljettaja ilmeisesti havaitsee minut mutta ymmärrys ei riitä siihen että pitäisi pysähtyä ja odottaa. Auto siis tunkee väkisin tielle ja päättää aloittaa kiihdyttämisen vastaantulevalla kaistalla, jarrutan ja hidastan vauhtia mutta kuljettaja ei näytä osoittavan merkkejä omalle kaistalle tulemisesta joten pyyhkäisen omaa kaistaa pitkin oikealta ohitse ja peileistä näkyy että sankari keksii voimassa olevan oikeanpuoleisen liikenteen ja siirtyy oikealle kaistalle. Autossa näkyi olevan jonkin sohvanrunkkaajien/sohvanhinkkajien/sohvanpuhdistajien mainos, ajoesitys oli sitä luokkaa että varmasti kierrän ko. puljun mahdollisimman kaukaa. Lammilta tietä 292 kohti Turenkia, mukavia mutkia ja ainoastaan kaksi vastaantulijaa oikaisee mutkia, tämä alkaa olla jo niin arkipäivää suomessa että oikealle kaartavissa mutkissa ei paljoa uskalla ajaa kunnollista ajolinjaa. No poliisia moinen ei kiinnosta kun sakotuskiintiöt saa helpomminkin täyteen. Tie on luonnollisesti pääosin korjaamatta mutta silti yllättävän hyvässä kunnossa, yhdessä mutkassa on paikkailtu pahimpia halkeamia joten jäljellä oleviin halkeamiin ei enään mahdu moottoripyörän etunen uppoamaan.
Tauolle Suvikseen jossa sorrun kauniin sään kunniaksi jäätelöön, vaihtelen toisen motoristin kanssa kuulumiset ja sitten takaisin tien päälle. Viimeinen episodi tapahtuu Silakkamäentiellä, vanhmepi mieskuljettaja ei saa surkeaa laatikkoaan yli 70 km/h vauhtiin mutta tämä kompensoidaan antamalla kotilon vaeltaa lähes koko tien leveyssuunnassa. Pyyhkäisen ohitse tästä epävarmuuden monumentista ja annan juuri avoimen ikkunan kohdalla akran ärjäistä kuin haavoittunut kissapeto mikä ilmeisesti herättää kuljettajan koska peileistä näkyy että tämä palaa omalle kaistalleen.