Nordkapp

1.päivä Riihimäki-Oulu
Aurinkoista ja miellyttävän lämmintä. Liikenne on hiljaista joten ohituksia vähän ja nekin helppoja, lisäksi saa pidettyä hyvää vauhtia lähes koko matkan. Normaali nopeutena rajoitus + ALV. Pyörä yllättelee edelleen ohituksissa, reilu kiihdytys tiukahkossa raossa ja nopeus onkin yhtäkkiä 2:lla alkava. Tiellä 63 vastaan tulee lähes jatkuvalla syötöllä museopyöriä, luultavasti jossain lähialueella on ollut kokoontumisajot.
Yöksi Airport hotelliin Vihiluotoon. Kokkia tuuraava respan pitäjä onnistuu pilaamaan metsästäjänleivät jättämällä pihvit toiselta puolelta raaoiksi. Huomautuksen jälkeen tekee tilalle Havaijin leivät mutta kun raaka-aineita puuttuu niin korvaa kananmunan parilla juustonsiivulla.

2.päivä Oulu-Hetta
Aamiainen jatkaa samaa linjaa olemalla niukka mutta silti vaatimaton. Keli kuitenkin kohtuu lämmin ja aurinkoinen. Ajettu pariin otteeseen sadealueen läpi, kamat pitävät hyvin vettä mutta ilman viileneminen aiheuttaa vilunväreitä. Muutama kohtaaminen porojen kanssa, mutta ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Hotelli Hetta, pihalla vanhempi kuljettaja pyytää todistuskuittaukset juuri ajamaansa rautaperseeseen. Jutellessa vierähtää pidempi tovi ja katselen pyörään kiinnitettyjä pinssejä joiden mukaan ainakin 1000, SS1600, 2000 ja 3000 on tullut ajettua, mies mainitsee ajavansa normaalin IB:n ihan harrastusluontoisesti 2-3 kertaa kaudessa.
Muutamia huomioita pitkin päivää: paikalliset pitävät tikkareita vielä enemmän suosituksina kuin sääntöinä kuin muut tielläliikkujat. Karavaanareille pitäisi saada jonkinlaiset säännöt että alle 150 hv. autolla ei saa vetää mitään. Mutkien merkinnät jatkavat pohjanmaalta tuttua linjaa, jos tiessä on edes jonkinlainen kohta jossa ajosuunta muuttuu niin siihen lykätään mutkan merkki. Hotelli Hetta tarjoaa aivan suurenmoista Jäämeren lohta.

3.päivä Hetta-Alta
Alkumatkasta vettä, reippaampia kuuroja ja pientä tihkua vaihdellen. Masin kylässä tauolla paikallisen baarin antimia nautiskellen, herkullinen kinkku-juusto sämpylä joka tehdään vasta tilauksesta eikä etukäteen sellofaaniin odottamaan. Majoittuminen hotelli Kvenvikmoeniin, perushuone ilman tv:tä perinorjalaiseen hintaan. Kulttuurikohteina tutustuminen Alta Museumiin ja Tirpiz museoon, joista jälkimmäisen anti ei välttämättä mitenkään ihmeellinen. Alta museon edessä tapaaminen parinkymmenen Itävaltalaisen motoristin kanssa, kalustona kaikilla BMW:n pyörät ja ilmeisesti kyseessä oli jonkin matkatoimiston järjestämä ajoretki Nordkappiin. Illalla syömässä Sentrums Krill nimisessä paikassa joka on pikaruokaperiaatteella toimiva. Paikasta saa loistavia pihvejä, tilauksen yhteydessä saa palikan joka rupeaa vilkkumaan kun tilattu annos on noudettavissa tiskiltä. Paluumatkalla harhaanajo ja koko kaupungin kierto.

4.päivä Alta-Nordkapp
Vesisadetta koko päivän, varusteet pitävät vettä siedettävän hyvin. Hanskat kastuvat läpi ensimmäisinä ja loppupäivästä sormet alkavat palella. Ei ihmeemmin taukoja ja kuvia. Nordkappin tunneli on villin tuntuinen, vauhti meinaa kasvaa itsestään koska alaspäin vievässä tunnelissa ei ole mitään kiintopisteitä. Majoittuminen hotelli Arraniin ei mene ihan suunnitelmien mukaan, varauksissa on tapahtunut sekaannus ja hotelli on ylibookattu. Meille järjestyy kuitenkin hotellitasoinen majoitus läheiseltä leirintäalueelta ja vaivasta korvauksena saamme Arranissa ilmaisen illallisen. Erinomaista toimintaa.
Sade ei odotuksesta huolimatta taukoa, mutta onneksi varusteet ovat suunnilleen kuivuneet joten kohti varsinaista Nordkappin niemenkärkeä. Sataa ja pilvet ovat niin matalalla että heti ylängölle päästyä ollaan pilven sisällä. Näkyvyys putoaa vajaaseen 10 metriin ja voimakkaat tuulenpuuskat riepottelevat matkustavaisia. Lämpötila +2 astetta ja sadepisarat tuntuvat hetkittäin jäätyvän kiinni visiiriin, tähän lisäksi paikalliset porot jotka pyörivät tienpenkoilla niin tunnelma on täydellinen. Loputtoman hitaan jyräämisen jälkeen sumusta ilmaantuu esiin puomi, aika maksaa järjetön sisäänpääsymaksu itse alueelle. Pian tämän jälkeen tientukkona on toinen puomi, sen vieressä on kuitenkin sen verran aukkoa että saan pyörän läpi ja puikahdan vain busseille sallitulle alueelle rakennuksen edessä. Pistän pyörän parkkiin rakennuksen päätyyn tuulensuojaan, jossa on joku työtekijä tupakkatauolla. Ilmeisesti olen vettävaluvissa varusteissani niin vakuuttavan näköinen että selvitys katkeaa kuin veitsellä leikaten kun kävelen kohti ja tyyppi vetäytyy takaisin ovisyvennykseen joten pääsen kuumalle kaakaolle ilman sen suurempaa kansainvälistä selkkausta. Näkyvyys paikalla on nolla joten tutustutaan lähinnä näyttelyhallin tarjontaan ja ostetaan pyöriin Nordkapp tarrat. Paluumatka majoitukseen on yhtä epätodellinen kokemus mutta lopulta puolilta öin perillä ja naapureista välittämättä pitkään kuumaan suihkuun.

5.päivä Nordkapp-viskilompolo (Saariselkä)
Koko päivän tasaista sadetta. Maksamme tunnelimaksun ja pääsemme uudestaan nauttimaan tuosta irrationaalisesta 8km pätkästä. Sinänsä norskien rahastusmentaliteetti tuottaa yllätyksen, hyväksyvät ajoneuvon kuljettajan kuuluvan ajoneuvon maksuun eivätkä rahasta tästä erikseen. Samaan aikaan edetessämme sateessa läheisellä tunturinrinteellä asustava poro on päätynyt lopulliseen ratkaisuun ja havaitessaan tämän ratkaisun toteuttajan lähestyvän reilun sadan kilometrin tuntivauhtia heittäytyy viinipunaisen Banditin eteen. Kauden ensimmäinen todellinen paniikkijarrutus onnistuu, kiitos ABS:n pyörä pysyy pystyssä. Tarjoan porolle henkilökohtaista kriisiterapiaa soittamalla torvea ja karjumalla naama punaisena kypärän sisällä. Terapia auttaa koska poro lönkyttelee takaisin samalle tunturinrinteelle sisäisesti eheämpänä ja jää odottamaan seuraavaa uhria. Tauolla seuraamme saman Itävaltalaisporukan touhuja, tällä kertaa vuorossa näyttää olevan BMW:n renkaan paikkaus. Illalla saapuminen Jänkhälle Jytisemään, huolellinen ennakkosuunnittelu palkitaan koska olin varannut huoneiston johon kuuluu sauna, kamat kuivumaan, poropurilainen ja lonkeroa.

6– 7.päivä viskilompolo Jänkhällä Jytisee
Ajaviettämistä, rentoutumista, hyvää ruokaa ja juomaa, tarvike-esittelyitä. Lauantaina paraatiajo Ivaloon, naapurihuoneiston kaverilla näyttää mittari aamukymmeneltä vielä 0,9 promillea joten innostusta ajoon ei ole. Ivalossa watercross näytös, kyseessä on laji jossa ajetaan moottorikelkoilla vedessä, saavat näytösluontoisesti yhden kelkan upotettua Ivalojokeen sieltä sen kuulemma sukeltajat käyvät noukkimassa jonain päivänä. Paikoitus tapahtuu paikallisella urheilukentällä ja sen verran renkaissa on hiekkaa että tempaisen lähtiessä komean luisun keskellä kylää, pyörä pysyy kuitenkin pystyssä ja poliiseja ei näytä kiinnostavan joten kaikki hyvin. Paluumatkalla Kaunispään huipulle haukkaamaan perinteinen Kurniekka ja Kaarnikkapiirakan palanen, tapaan Bandukuskin joka ei ole jäsen ja jolle koitan mainostaa foorumia.

8.päivä viskilompolo-Suomussalmi
Sitkeää sadetta aamusta alkaen, puhallusratsia ensimmäisellä levähdyspaikalla valtatiellä. Perinteinen tauko tankkauksineen Sodankylässä, jälleen kerran Nesteen piha on täynnä pyöriä. Joudun ostamaan pullollisen öljyä, virtalukko on ilmeisesti saanut niin runsaasti vettä että avaimen kääntö alkaa vaatimaan voimaa, tujaus öljyä ja taas toimii. Seikkailua pikkuteillä poroja väistellen. Iltapäivällä pääsee jo vaihtamaan kevyempää varustusta päälleen mutta majoittautuessamme alkavat pisarat jälleen putoilla ja säätiedotus lupailee lisää vettä huomiselle. Paska homma kun tiestä ei erota pikipaikkauksia, mihin hukkuvat tieliikenteeltä kerättävät veroeurot?

9.päivä Suomussalmi-Kitee
Säännöllisen epäsäännöllistä sadetta koko päivän. Poikkeaminen Raatteen tien museoon, tutustuminen näyttelyyn ja upean multimediaesityksen katsominen. Rankaa ajoa muutamalla tauolla, jokaisella tauolla täytyy yrittää kuivatella hanskoja pakoputken päällä, eivät pahemmin kuivu mutta ovathan edes lämpimät hetken aikaa. Seikkailu pikkuteillä vie niin paljon aikaa että saavumme Pajarinhoviin vasta kun keittiö on mennyt kiinni, iltapalaksi paikalliselta huoltoasemalta parit sämpylät. Saamme onneksi huoneen johon kuuluu oma sauna, tosin teholtaan enemmän luokkaa turkkilainen sauna. Kiukaasta on yksi vastusrivi kokonaan pois pelistä ja kahdesta jäljellä olevasta on osa pimeänä. Lämpö ei kovin huippulukuihin nouse mutta sen verran nyt kuitenkin että saa hien pintaan ja lihaksia rentoutumaan.

10.päivä Kitee-Riihimäki
Aamiainen niukka mutta silti vaatimaton. Sää suosii vaihteeksi ja aurinkolaseille löytyy pitkästä aikaa käyttöä. Ihmetystä herättää Savonlinna-Juva väli, hyväkuntoista uutta asfalttia ja leveää tietä jolla 80 rajoitus. Luultavasti kyseessä on tuleva sakkorysä, ainakin olosuhteet on luotu otollisiksi abstraktin vaaran aiheuttamiseen. Matka edistyy hyvää vauhtia ja tämän kunniaksi saamme ainoastaan muutaman pienehkön sadekuuron niskaamme. Tauolla Vihantasalmen Nesteellä, tilaamme tuplajuusto-purilaiset ja sitten alkaa pitkä mutta sitkeä odottaminen. Kohteliaan kysymyksen jälkeen (minua ei päästetty kysymään) saamme tiedon että ovat ihan kohta valmiina. Kun purilaiset lopulta tulevat pöytään aikaa on kulunut 27 minuuttia. Olen valmistautunut antamaan rakentavaa palautetta mutta minut kiskotaan pois tiskin luota ennen kuin pääsen puhumaan. Retki kokonaisuudessaan oli onnistunut ja rentouttava, kilometrejä kertyi pyörän mittariin 3716,8.