Matkalla pohjoiseen

17.5 RMK-Kalajoki
Aamulla selvästi viileämpää, varsinkin vesistöjen lähellä. Vehoniemessä tauko ja tutustuminen museoon ja taas tien päälle. Pyörän ja kuskin tankkaus Keuruulla ja matka jatkuu. Kivijärven jälkeen pääsee harjoittelemaan väistöä tositilanteessa kun puolisokea Volvokuski lykkää sivutieltä keulan kaistalle, väistö onnistuu mutta miksi nämä tyypit ajavat aina Volvolla, aiheuttaako merkin turvallisuusmainostus liikennesokeutta vai onko se ainoa merkki jonka liikennesokeat ostavat. Ihmetystä herättää se että koko tie 58 on 80 rajoitusta ja pienempi 760 sataa, luultavasti tässä on jokin logiikka joka aukeaa vain virkamiehelle tai sitten ideana on keskitetty kettuilu tienkäyttäjille.
Tankkaus Ylivieskassa, jotenkin tulee Easy Rider fiilikset kun kahvion puolella kuuntelee selvitystä pesäpallotaktiikoista. Viimeisellä legillä Kalajoelle tulee pieni ripsaus vettä mutta ei haitaksi asti. Majoitus Sani:in, parkkipaikalla erikoinen episodi kun pyörää purkaessa viereeni pysähtyy auto josta mustalaispoika kohteliaasti kyselee olenko nähnyt muita mustalaisia, vastattuani että en kaveri kiittää kohteliaasti ja jatkaa hidasta ajelua eteenpäin. Pian kaverin poistuttua parkkikselta tulee paikalle BMW jossa pari mustalaista ja matelee hitaasti ympärilleen tähyillen alueen läpi ja sitten yrittää huonolla menestyksellä polttaa kumia. Pian tämän häivyttyä ilmaantuu ensimmäinen auto takaisin ja matelee parkkiksen läpi. Tätä jatkui pitkin iltaa kunnes BMW jäi päivystämään parkkikselle ja sen kuljettaja kävi vielä erikseen ravintolassa tarkastamassa kuka oli syömässä.

18.5 Kalajoki-Oulu
Miellyttävän lämmin ajokeli ja pudottelen rauhallista tahtia Oulaisten kautta itse kaupunkiin. Saavun tietä 847 pitkin varmana siitä että hotellille on opasteet, ja paskat, yksi kumollaan oleva kyltti kaupungin keskustassa ja se siitä. Hikoilua, kiroilua ja kiukuttelua kun etenen keskellä ruuhkaa keskustassa ja arvon käännöksiä risteyksissä liki kolikkoa heittämällä. Lopulta näen kyltin Hietasaaren satamaan ja koska hotelli on samalla seudulla lähden seuraamaan oikeaksi osoittautuvaa reittiä. Kiroilen opastepolitiikkaa respassa ja saan selityksen että kaupunki ei anna laittaa kuin kaksi opastetta ja ne ovat moottoritien varressa.

19.5 Oulu
Lämmintä ja mukavaa ajosäätä, tosin vietän osan päivää hikoilemalla tatuointipenkissä.

20.5 Oulu-Koli
Upea ajosää jatkuu, koska tatuointia pitää varjella hikoilulta ajonopeudet tulee pidettyä "sopivina" joissa ajoviima viilentää. Pyrkimyksenä välttää yksinumeroisia teitä joten reitti kulkee varsinkin Kajaanin jälkeen pikkupaikasta toiseen. Mukavia pienehköjä teitä joita saa ajaa pääosin yksin. Rautavaarassa tankkaus joskaan ei kuljettajan koska paikalliselta huoltamolta löytyy ainoastaan päivän erikoisena yksi sellofaaniin kääräisty rupsahtanut sämpylä. Hyvästä aamiaisesta huolimatta iltapäivällä alkaa olla sen verran nälkä että poikkean Nilsiällä matkahuollon baariin jossa ystävällinen myyjä tekee tilauksesta loistavan kinkku-juusto sämpylän. Outokummun ja Polvijärven kautta kautta Kolille jossa suihkuun ja syömään loistavaa paistettua Pielisen kuhaa.

21.5 Koli-Mäntyharju
Upea sää jatkuu ja joudun palaamaan osittain eilistä reittiä takaisin. Outokummussa alkaa tapahtua, olen kaartamassa huoltamon pihaan tauolle kun olen näkevinäni risteyksessä odottavan auton nykäisevän eteenpäin (en ole vieläkään varma että liikahtiko se vai näinkö omiani) reilu jarrutus kallellaan olevalla pyörällä ja pikkuisen hiekkaa asfaltilla ja seurauksena pyörä nätisti oikealla kyljellään niin että itse jään sen alle. Polvi vääntyy kiitettävästi kun kurotan tappokatkaisijaan, niskaan ja oikeaan olkapäähän sattuu kun otan niillä törmäyksen voimaa vastaan ja kypärä tärähtää asfalttiin oikein kunnolla. Pääsen pyörän alta pois mutta sitten alkavatkin ongelmat, oikea jalka ei kanna joten en saa pyörää pystyyn, jo pelkkä seisominen sen varassa sattuu. Onneksi kaksi avuliasta henkilöä tulee paikalle ja auttaa pyörän nostamisessa jonka jälkeen alkaa vahinkojen arviointi kaluston ja kuljettajan osalta. Pyörästä vaurioita kärsivät stonga, peili, vaimennin ja kate painuu osittain sisään. Poliisia en halua paikalle koska en kaipaa sakkolappua ja paikallinen arvauskeskus toimii periaatteella "Ei näy verta, voidaan jatkaa" eli ei ainakaan kisasulakkeita lauennut ja muut mahdolliset voi hoidattaa kotiseudulla. Takaisin pyörälle ja kesyttömän kiroilun ja Ibumaxin pureskelun saattelemana satulaan ja kohti Mäntyharjua. Leimallista loppumatkalle on hillitön ketutus ja jatkuvasti paheneva särky oikeassa polvessa ja päässä.

22.5 Mäntyharju-RMK
Oikea polvi liikkuu huonosti on kehittänyt yön aikana miehekkään mustelman. Koska keli on kuitenkin mitä mainioin könyän pyörän selkään ja lähden matkaan. Taukoja normaalisti ja reippaasti ibuprofeiinia niin kyllä se matka siitä taittuu. Lammilla tankkaan ja seuraan kiinnostavaa episodia kun eläkeläispariskunta saapuu kauppaan ja tankkaamaan. Nainen menee kauppaan ja mies kampeaa kuskinpukilta tankkaamaan, eikä näköjään pysty liikkumaan kuin äärimmäisen vaikeasti käyttäen kyynärsauvaa ja sen lisäksi pitämällä kokoajan toisella kädellä jostain muusta kohteesta kiinni. Sillä välin kun on saanut köpöteltyä automaatille maksamaan on nainen jo käynyt kaupassa ja tankkaa auton. Sitten kömmitään takaisin autoon joka operaatio kestää arviolta 5 minuuttia. Liikkeellelähtö äärimmäisen epävarmaa ja vilkut sekä muut operaatiot risteyksessä näyttävät olevan liian vaikeita joten päätän suosiolla jatkaa taukoa ylimääräisen tupakan ajan varmistaakseni että ovat lähialueelta pois kun lähden liikkeelle.

Uuteen kauteen

Kevään ensimmäiset klassiset kauhunhetket tuli sitten koettua, ensimmäinen 54-tiellä kun entisen Rafexin liittymästä tunki musta jenkkipaku kolmion takaa suoraan eteen. Sen verran meinasi mennä tiukalle että pääsin ABSeille molemmilla jarruilla, ilmeisesti torvensoitto oli jotenkin hauskaa koska näkyi kusip... siis kuskia vaan naurattavan. Toinen tilanne sitten kaupungissa kun olin suoraan menevien kaistalla tapani mukaan lähellä kaistojen merkkiviivaa kun punainen Polo tunkee tyynesti rinnalleni, kuljettajana vanha harmaatukkainen mummeli, siinä vaiheessa kun soitan torvea ihan korvanjuuressa ja kopautan rystyssuojilla ikkunaan niin tämä havaintokyvyn mestari ilmeisesti keksii että kaista on jo varattu. Seuraa ankara silmälasien kaivuu kotelosta ja valojen vaihtuessa näkyy jäävän paikoilleen ilmeisesti sovittelemaan niitä laseja päähän ja kuivailemaan Tenaa... Miksi perhanassa poliisi ei voi pikkuhiljaa ruveta tekemään ihan todellista liikenneturvallisuustyötä tuon ainaisen ylinopeuskyttäyksen sijaan (kun siitä saa rahaa valtiolle), kun katsoo kuinka piittaamattomaksi liikennesääntöjen noudattaminen on mennyt niin ei hyvää päivää. No mikäpä siinä on mennessä kun kaikki tietävät että ainoa rangaistava asia on ylinopeus alkaen jo 1km/h räikeästä ylityksestä joka todistaa kyseessä olevan todellisen suurrikollisen...

Tuli sitten poikettua Lahdessa MP-messuilla. Kun meni heti lauantaiaamuna oli hyvin tilaa kuljeskella ja katsella ympärilleen. Muutaman tunnin jälkeen alkoikin jo olla kaikki niin hyvin nähty että voi lähteä kotiin juuri kun pahin ryysis oli alkamassa. Onnistuin välttämään ostosten teon mutta seuralainen sortui uusiin korvatulppiin ja Alpinestarsin hanskoihin.

Asiaan mitenkään liittymätön oli hesarin pikku-uutinen peräänajoista ja turvaväleistä, uutinen on sikäli kiinnostava että kyselin joskus poliisilta aiheesta facebookissa ja sain vastauksen että turvavälien valvonta vaatisi niin paljon työtä. No tottahan se on tietysti että se vaatii enemmän työtä kuin kamerakuvien tuijottaminen ja sakkojen lähettely mutta sopii kysyä kumpi on pahempi, lievästä ylinopeudesta aiheutuva abstrakti vaara vai liian lyhyen turvavälin aiheuttaman peräänajon konkreettinen vaara. Vastausta voi kukin mielessään punnita siltä kannalta että budjetissa on sakkotuloihin asetettu 10% lisäys, ei varmaan kestä kauaa kun meillä on puhtaasti tulosvastuullinen poliisi ja rikoksia selvitellään siltä pohjalta mistä saadaan minimipanoksin maksimi tuotto.