Viimeinkin uusi kausi on saatu käyntiin, koleudesta huolimatta on tullut pari tankillista jalostettua dinosaurusta laskettua ruiskurunkojen läpi. Eilinen Suviranta meni tuttujen kanssa jutellessa ja kesäistä kuumaa kaakaota nauttiessa. Huomiota on jo näillä vähilläkin kilometreillä kiinnittänyt teiden kunto, ilmeisesti seuraavassa kalustonvaihdossa pitää miettiä matkaenskaa ja keskiraskasta maastoautoa. Pahaa teki katsella Turenki-Turkhauta väliä johon viime kesänä vedettiin uusi asfaltti lähes koko matkalle, edes ajoratamaalauksia ei ole vielä saatu aikaiseksi mutta talven jäljiltä pinta on halkeillut. Pahimmillaan keskellä tietä on useiden metrien mittaisia railoja jotka pitävät huolen siitä että seuraavan talven jälkeen pinta on samassa kunnossa kuin ennen uutta asfalttia. Ihmetystä herättää että millä aiemmin nuo saatiin kestämään paremmin, luetun mukaan aimmin vedettiin paksumpi kerros tavaraa ja käytettiin halkaisijaltaan pienempää kiviainesta asfaltissa mutta nykyään noista on luovuttu säästösyistä.
Säästöistä voisi ihan tavan mukaan muistella mikä olikaan summa joka tieliikenteestä kilahtaa valtion pohjattomaan säkkiin, sitten sitä voisi verrata siihen summaan joka käytetään tienpitoon, olisikohan mitenkään mahdollista että tieliikenne tuottaisi valtiolle niin paljon rahaa että tuo miljardin korjausvelka voitaisiin kattaa.... Ei se varmaan ole mahdollista, eihän kukaan voi kuvitella että "minä olen runotyttö" ministeri olisi tuollaisen jättänyt huomioimatta.