Ja eilen iltapäivän ratoksi poikkeaminen Fiskarsiin, koko matka mukavaa pientä mutkatietä jota sai vääntää ihan ilokseen. Paluumatkalla tiellä 104 ennen Sammattia sivutieltä pyrkii väkisin naisautoilija eteen. Viininpunaisessa kotilossa parikin akkaa joilla ilmeisesti taukoamaton kalkatus estää liikenteen seuraamisen tyystin. Risteysalueella on 60 nopeusrajoitus ja nopeuteni on 55 kun huomaan sivutieltä eteen pyrkivän kotilon, ensimmäisenä silkkaa epäuskoa, täytyyhän sen nähdä näin avonaisella paikalla. Ilmeisesti kotilossa kuitenkin puidaan jotain tähdellistä asiaa kuten miten pikku Milla-Petterillä on mennyt lehmien laskeminen ja havaintokyky ei riitä mihinkään "toisarvoiseen" kuten liikenteen seuraamiseen. Jarrutusta, torvea ja väistö oikeanpuoleisen pientareen hiekkaa pöllyttäen ja pääsen nokan edestä ohitse. Kotilon kuljettajalta ilmeisesti Tena kastuu koska stumppaa vielä autonsa keskelle risteystä, sitä ei varmaan muista aina niitä kaikkia monimutkaisia polkimia siellä lattialla, toisaalta tietysti minun onneni että jalka osui jarrulle eikä kaasulle kun torvensoitosta keksi että tiellä on muitakin käyttäjiä. Ihan ystävällisenä neuvona sitten että kannattaa keskittyä siellä liikenteessä ihan siihen että yrittää seurata ympäristöään ja hoitaa se Janiika-Markuksen asioiden puinti naapurin akan kanssa ihan muussa ympäristössä kuin autossa.