Tuli poikettua Suvirannassa possujuhlissa ja täytyy sanoa että oli hyvää sikaa. Lisäksi tuli tavattua pari henkeä Bandit-foorumilta. Huomenna pitäisi alkaa loma ja sen kunniaksi muutaman päivän retki tutustumaan maan itäisiin osiin.

Viikonloppuna tuli ajettua pari pidempää lenkkiä. Kiinnostavampi reissu sunnuntaina Pellinkiin, runsaat 80 km Helsingistä itään ja noin 30 km Porvoon keskustasta etelään. Täällä pääsi ajelemaan lossilla ja pitämään taukoa paikan ainoassa kahvilassa Benitas café:ssa, sekä tietysti toteamaan kuin pahasti on ruotsin sanavarasto päässyt passivoitumaan. Ennen Porvoota olevilla pikkuteillä oli tiemestari ilmeisesti sotkenut kesän ja talven keskenään, hiekoituksesta on huomattavasti enemmän hyötyä jään kuin asfaltin päällä.

Pikainen poikkeaminen Iittalassa. Kaunis auringonpaiste mutta aivan järkyttäviä tuulenpuuskia, pahimmillaan voi ajaa suoraan siten että kallistaa pyörää "nojaamaan" tuuleen. Kolme kertaa tuntee kun pyörä selvästi meinaa karata alta voimakkaassa puuskassa ja vaatii korjausliikkeen.

Tietoisku

Englantilainen tietoisku jota soisi kotimaassakin pyöritettävän ja vielä niin että autoilijat asian sisäistäisivät. http://www.thinkroadsafety.gov.uk/campaigns/motorcycles/media/howclose.mpg

Sunnuntaina noin klo 19 olen ajelemassa Oitista Mäntsälään vievällä tiellä. Vastaantulevaa autoa lähtee toinen ohittamaan ja ehtii hyvin omalle kaistalleen. Ilmeisesti tilanne käy toisena vastaantulijan perässä olevan tuunatun teinixBMW kuljettajan hermoille joka yritää ampaista suoraan eteensä katsomatta ohitukseen. Valitettavasti mokoma pakoputkiviritteinen karvanoppateline ei vaan kiihdy. Jarrutus ja väistö tien laitaan yhdistettynä valojen vilkutukseen ja keskisormeen kun olemme kolme rinnan tällä kapealla tiellä. Näkyi olevan toinen etuvalo pimeänä ja takaikkunoihin vedettynä Bilteman tummennuskalvot sekä isolla BMW, niin teinix että... Yleensä tähän taudinkuvaan kuuluu vielä jatkuva bassonjumputus jonka etuna on se että se estää teiniviiksen kiveksiä laskeutumasta.

Sitten ihan ystävällisenä vihjeenä sille sorarekan kuljettajalle Hyvinkään ohitustien ja Arolammintien risteyksessä noin klo. 19. Jos 220 kg moottoripyörä ja 95 kg ajaja jää huomaamatta kun tulet kolmion takaa eteen niin käy hyvä mies silmälääkärissä noin huonon näön täytyy olla jo muutenkin vaaraksi, toisaalta jos tarkoituksesi oli näyttää kenellä on isompi kulkupeli ja toimit isomman oikeudella liikennesääntöjä huomioimatta niin sitten onnistuit erinomaisesti. Onneksi siinä vastaantulevalla kääntyjien kaistalla ei ollut ketään että oli tilaa väistää.

Kierroksen satoa

Pyörän mitttariin tuli 1036 km, ajoreitti suunnitellusti Ahtäri-Haapajärvi-Jämsä.

Ensimmäinen päivä: merkittäviin tapahtumiin kuuluu 8 kurjen näkeminen pellolla. Ruovesi-Virrat välillä sadetta ja kovia tuulenpuuskia, pakko vaihtaa sadekamppeita päälle mutta etuna se että visiiri puhdistuu. Ähtärissä kuluu aikaa hotellin haeskeluun, on eläinpuiston yhteydessä ja sivussa varsinaisesta taajamasta. Polttoaineen kanssa meinaa tulla pientä ongelmaa mutta onneksi se riittää vielä hotellilta lähimmälle bensa-asemalle.

Toinen päivä: Ähtärissä hyvä aamiainen, tie hyväkuntoista ja ajaminen nautinnollista. Nyt sen ymmärtää miksi moottoripyöräilyä kehutaan. Ennen Lestijärveä "tietyö", 6km matkalta asfaltti on korvattu puolen nyrkin kokoisella sepelillä! Pyörä vikuroi alla kuin kiimainen nainen. Nopeus ei pääse juuri ylittämään 50. Loppumatka Lestijärveltä eteenpäin on suht ehjää päällystettä mutta pinnaltaan epätasaista, teräviä töyssyjä jotka tuntuvat irroittavan munuaiset. Haapajärvellä hotellissa ei ole toimivaa ravintolaa! Ainoastaan yökerho. Siis suihkun jälkeen kamat päälle ja kylälle etsimään jotain purtavaa. Seuraava yö on rauhaton, rankka meno tuntuu jatkuvan puoli neljään saakka. Onneksi portsarin neuvosta siirsin pyörän varsinaiselta parkkialueelta hotellin taakse katokseen suojaan.

Kolmas päivä: vaatimaton aamiainen ja sitten takaisin 58 tietä. Sattuneesta syystä lähtö tapahtui jo ennen kahdeksaa ja tämän huomaa kun kohtaan tiellä peuran, ABS puree ja peura jatkaa matkaansa torven vauhdittamana. Tien möykyt takaavat sen että munuaiset tuntuvat jääneen taipaleelle. Jatkan Lestijärveltä Kivijärvelle jossa yritän pitää taukoa, koko kylä on täysin kuollut ja keskustasta ei löydy yhtään avointa paikkaa. Polttelen tupakkaa kylmäaseman pihassa kun joku paikallinen vanhempi mieshenkilö tulee polkupyörällä tietä pitkin, pyörä tuntuu kiinnostavan, sitä vahdataan ja koukataan aseman pihaan, joudun ottamaan muutaman askeleen etten jää fillarin yliajamaksi, koko aikana tyyppi tuijottaa vuoroin minua ja pyörää mutta ei sano sanaakaan vaan ajaa takaisin viereisen talon pihaan mistä tulikin tielle alunperin. Teen matkalla vauhdikkaan ohituksen kun auto alkaa kiidyttää vauhtiaan päästyäni rinnalle. Pari harhaanajoa ja lopulta saapuminen Jämsään.

Neljäs päivä: tasaista vauhtia takaisin kotiin, saan pari sadekuuroa niskaan mutta päätän niiden olevan niin pieniä että en viitsi kaivaa sadevarusteita laukusta. Vauhtia saa pidettyä hyvin yllä ja tankkaustauoilla saa uusia ystäviä kun aina menee hetki kun tunaa tankkilaukun kanssa. Kokonaissaldona retki oli miellyttävä ja antaa jotain uutta kotimaan matkailuun.