Eilen ajelulla, tapasin työkaverini ja vanhan ystäväni Hausjärven kirkolla. Matkaa jatkettiin suuntaan Mäntsälä. Ystävälläni oli muita kiireitä joten hän jäi matkasta pois. Poikettiin kaverin kanssa Mäntsälän Juustoportissa ja jouduin kiroilemaan sitä että en laiskuuttani ottanut tankkilaukkua mukaan. No pieni säkillinen juustoja kulki näppärästi kaverin pyörän laukuissa. Paluumatkalla saatiin sadetta ja hidastin nopeutta kun olin epävarma kuinka hyvin renkaat pitävät kantatessa märällä asfaltilla. Sade onneksi loppui saatuaan molempien pyörät sotkettua kuraan ja matka jatkui normaalimmalla nopeudella. Tomtomin ohjeiden mukaisesti menimme Oitista Kalliontien kautta Hikiälle. Tie ansaitsee paikkansa teoksessa Surkeita teitä osa 1. Muuten mukavalla tiellä on melkoiset routavauriot, jumalattomia reikiä päällysteessä ja liki jokaiseen mutkaan levitettynä hiekkaa ja soraa. Olin unohtanut aurinkolasit reissusta mutta häikäisystä huolimatta onnistuin osumaan joka ainoaan saakelin kuoppaan sillä tiellä.